Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän sitä arvostaa. Sukuaan ja sukulaisia. Kukaanhan ei ole täällä ainiaan niin on hyvä, kun vielä tavataan. Muutettuani äidin luo olen alkanut käymään myös enemmän sukulaisissa. Ei yhtään huono homma se.
Tajusin tuossa taannoin nimittäin että enoni on nyt saman ikäinen kuin äitinsä kuollessaan eli 62.v. Oma äitini on vuoden vanhempi kuin isänsä kuollessaan eli 57.v. toinen eno täyttää 60-vuotta ja äitin sisko 65-vuotta.
Isän puolella on vielä vanhempaa sukua koska iskä on sisarussarjansa nuorin iällään 62-vuotta. Toiset ovatkin sit jo reilusti yli seitsemänkympin. Tosin isän toinen isoveli on jo kuollut. Isän äiti oli kuollessaan jotain yli 80.v. joten hieman vanhempaa ikäluokkaa kuin äitin puolella.
Äidinäiti kuoli leukemiaan, äidinisä sydänkohtaukseen, isänisästä en tiedä sydän kait hälläkin ja isänäiti ihan vanhuuteen nukkui pois.
Suvussa on myös sokeritautia joten minun olisi syytä oikeasti vähentää herkuttelua. Isän veli kuoli huonosti hoitamaansa sokeritautiin. Isänäidillä oli sokeritauti ja mun toisella enolla joten huh huh, ei hyvältä näytä.
Senpä vuoksi koitan muistaa sanoa näille jäljellä oleville sen kuinka rakkaita he minulle ovat. Viedä ne kukat merkkipäivänä enkä vasta sinne haudalle. Sanoa kauniita asioita nyt eikä vasta muistovärssyssä.
Koskaan ei tosiaan tiedä, milloin viimeisen kerran toisen näkee.
VastaaPoistaIhanaa sunnuntaita <3
Se on totta ja siksi hyvä muistaa tämä kaiken kiireen keskellä. <3
PoistaIhana ja niin tärkeä postaus. Iso halaus sinulle suurella sydämellä hienosta tekstistä <3
VastaaPoistaKiitos Jani. <3 Välillä on hyvä pysähtyä pohtimaan syvällisempiäkin asioita.
PoistaNäin se on, että sukulaisia on hyvä muistaa, kun vielä voi. <3 Mukavaa maanantaita! :)
VastaaPoistaMuistaminen ei ole keltään pois, vaan antaa ainoastaan. <3
Poista