Liisan seikkailut peilimaailmassa

Meinaan aina kirjoittaa tuon nimen: Liisan seikkailut peilimassa. Tämä oli kuitenkin elokuva jonka halusin nähdä teatterissa, koska tiesin sen fantasiamaailman näyttäytyvän todella upeana valkokankaalla ja oikeassa olinkin. Vähän alkoi kuitenkin elokuvan puolessa välissä ärsyttää liika tehosteilla mässäily. Vaikea vielä yhden katselu kerran jälkeen sanoa onko parempi kuin ykkösosa, mutta tällä hetkellä kallistun enemmän sen puoleen, että ykkönen on parempi ja seesteisempi. Niin ja tuosta nimestä vielä pari sanaa. Hämäsi minua. Kuvittelin nimen perusteella, että Liisa seikkailee peilien seassa, vaan ei. Ainoastaan peilin kautte ajautuu seikkailemaan ajan kanssa. Se ei kuitenkaan kait olisi toimiva leffan nimi: Liisan seikkailut kello\aika maailmassa.

Tämä elokuva keskittyykin oikeastaan kertomaan Hatuntekijästä, vaikka Liisa pääosassa loistaakin. Tehdään aikamatka menneisyyteen joka kertoo monta asiaa esimerkiksi sen: Miksi Herttakuningatar on niin ilkeä ja miksi hällä on niin iso pää.
Hatuntekijän lapsuudessa piipahdetaan ja tavataan tämän hassun miehen perhe.
Liisa itse on yhtä itsepäinen ja omatahtoinen kuin ensimmäisessäkin elokuvassa. 

Tykkäsin värikkäästä mielikuvitusmaailmasta, mutta liikaa tehosteita minun makuuni. Elokuva oli turhan pitkä. Liki kaksi tuntia ja alkujaarittelu etenkin turhan pitkä ennenkuin koko jutun juoni selvisi ja elokuva pääsi vauhtiin. Alkua olisi huoletta voinut lyhentää ja näin saada elokuvasta tiiviimmän sekä kiinnostavamman. Harmittaa, kun kakkososissa intoudutaan aina lisäämään tehosteita jolloin tarinan kerronnallinen puoli kärsii. Hieman hitaampaa tahtia olisin toivonut jotta fantasiamaailman pikku yksityiskohdista olisi päässyt nauttimaan kunnolla. Kohtauksesta toiseen sinkoilu aikamatkalla teki elokuvasta rasittavan katsoa. Tämän seikan kun ei anna liikaa häiritä niin elokuva on tasoa: Hyvä. Näyttelijöiden rooli suorituksissa ei ole moitittavaa. Etenkin Johnny Deppiä Hulluna Hatuntekijänä rakastan. Loistavaa ilmehdintää sekä elekkäitä liikkeitä.

Kenelle sitten suosittelisin tätä elokuvaa. No tietenkin kaikille niille jotka tykkäsivät ykkös osasta ja fantasian sekä satujen ystäville. Ei tosikoille tai suurta draamaa rakastaville. Yhden katselukerran jälkeen annan arvosanaksi: Neljä tähteä. Se yksi tähti putoaa pois jaarittelevan alun takia ja liiallisesta tehosteiden mätkinnästä ruutuun.
Katsosinko uudestaan: Jo vain ja aivan varmasti tämä elokuva tulee löytämään tiensä dvd-kirjastooni ykkösosan viereen. Onhan tämä sentään Disneyn tuotantoa.

Ps. Mä haluaisin tuollaisen oman hassun hatuntekijän. Hattufriikki, kun olen.