Isänsä tytär

Minä olen isääni tullut herkkäuskoinen varsin hyväätahtova, mutta usein mokaava persoona. Ihminen joka menee, vaikka läpi harmaankiven jos niin päättää. Ihminen joka lyö päänsä seinään useammin kuin kerran ennenkuin uskoo, että nyt ei onnistu.
Itsenäinen silti läheisyyttä ja hellyyttä kaipaava humoristi. Kovan elämänkoulun käynyt ja siitä oppinut ehkäpä enemmän kuin missään yliopistossa koskaan.
Rakkauttava antava ja sen ääneen sanova ihminen joka ei pelkää myös itkeä, kun oikein joku koskettaa.
Lähestulkoon rauhallinen persoona ja jos suuttuu niin leppyy nopeasti.
Kannustava ja rohkaiseva. Ei koskaan toisia alentava tai haukkuva ihminen.
Hyväksyy ihmiset juuri sellaisena kuin ovat.
Ei pelkää sanoa omaa mielipidettään, mutta kuuntelee toki muitakin.
Rakastaa lakua ja salmiakkia.
Inhoaa työlistoja. Ne kahlitsevat liikaa.
Tekee asiat mielummin inspiraation mukaan kuitenkin tehden ne ajallaan.

Lakua sen olla pitää.

Ulkoisesti muistutan isääni hyvin vähän, mutta jotain kuitenkin:
Silmät ja sama katse.
Huono iho ja hauraat hiukset. Ei niin kiva piirre, mutta minkäs teet.

Minä ja iskä 80-luvun alussa Haukkavuorella.

Tää viimoinen on hauska. Isäni on vasenkätinen, äitini oikeakätinen. No mikä minusta sitten tuli: Sekakätinen!