Sivut

tiistai 31. tammikuuta 2017

Unelmilla on hintansa

Viime viikolla se tuli todistettua. Unelmilla todellakin on hintansa, mutta haaveilu on ilmaista. Toivottavasti kukaan ei keksi unelmaveroa. Se olisi jo aika kauheaa ja katkaisisi elämältä siivet.

Vielä alkuviikosta minä olisin tyytynyt muutaman euron figuureihin, mutta järki sanoi: Ei! Muutenkin pitää vähentää noiden muoviukkojen ja akkojen ostoa. Paitsi se Jasmine. Toinen ois ollut näistä Jasmin. Mut ei voi minkään. Halvempaa odotellessa.

Puolessa välissä viikkoa aloin himoita erästä Disney aiheista kirjaa. Se maksaisi muutaman kymmentä euroa ja sen voisi tilata laskuun. Oikeasti sille ei ole akuuttia tarvetta, mutta mutta... Kun Minä haluun!!!

Google kuva, ei oma.
Ei siinä vielä tarpeeksi. Loppu viikosta eksyin matkatoimiston sivuille selvittämään, että mitähän se matka EuroDisneylandiin oikeasti maksaisi. Siinäpä kuluin tunti, jos toinenkin, kun sivuja ja puiston tietoja tutkailin. Haaveeni hinta kasvoi satoihin euroihin. Ei auta kuin alkaa säästämään. Muumimaailma saa jäädä. Minä tähtään suoraan Disneylandiin Pariisiin. Tässä seuraavaksi suora lainaus toisesta blogistani mitä kirjoitin:
Mulle kävis varmaan niin, että ensin itkisin onnesta ja sit hyppisin, nauraisin ja sekoaisin täysin kun tajuaisin missä oikeasti olen. Voi, voi, kuinka aikuinen ihminen voi olla hömelö, mutta kun kuvittelen tuon tilanteen, kun astun porteista ekaa kertaa sisään niin jo se ajatuskin saa perhoset lentämään mahassa! Mites sitten, kun se tilanne on päällänsä ja aivan totta! Anteeksi tekstin sisältämät huutomerkit. Olen vain niin innoissani tätä kirjoittaessani ettei tosikaan. Unelmilla on taipumus toteutua ja tästä unelmasta minä pidän kiinni kynsin hampain. Sitä ei multa kukaan saa anastaa. Teksti on kirjoitettu todellisessa tunnepuuskassa.

Näiden lisäksi pitäisi dvd-kokoelmaa kasvattaa ja Nintendo pelejä ei voi olla koskaan liikaa. Oikeasti alkoi viime viikolla mennä Disneyt ja Nintendot jo ajatuksissa sekaisin, kun kummastakin kirjoitin ja unelmoin.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Disney prinsessat julisteissa

Tästä viikosta tulikin Disney teema viikko. Oho, toivottavasti ei haittaa. Halusin vain unelmoda, haaveilla ja katsella kauniita kuvia. Kuvista puheenollen en ole täällä blogissa esitellyt minun prinsessa julisteita jotka tilasin syyskuussa ja siirsin seinälle joulukuussa. Disney blogia seuranneille tää on tuttua juttua.

Tarkoitukseni oli tosiaan tilata itselleni yksi pieni juliste ja naapurin Elsalle joululahjaksi iso Frozen juliste. Kävi kuitenkin niin, että edullisen hinnan vuoksi kotiutin kaksi pientä (41x51cm)  prinsessa julistetta ja Frozenin lisäksi itselleni ison ( 61x91cm) Anna julisteen joka odottaa vielä seinälle pääsyä.


Tämä on suosikkini ja sijaitsee sängyn vieressä. Tykkään katsella kauniita kuvia heti herättyäni tai unta odotellessa. Pienestä pitäen olen ympäröinyt itseni kauniilla kuvilla. Valitsin monien kymmenien prinsessa julisteiden joukosta tämän, koska mukana oli kaikki suosikkini jopa Merida Pixar prinsessa. Erityisen ilahtunut olin, että tästä löytyy Tianakin. Hieman unohduksiin jäänyt kaunokainen. Tämä juliste on ispiroinut minua moniin Disney aiheisiin blogiteksteihin.


Tähän toiseen julisteen tuli salama ikävästi mukaan, mutta kai tuosta jotain selvää saa. Tämä on tällä hetkellä siinä paikalla johon Annan pitäisi tulla. Omaa silmääni tämä ei viehätä niin paljon kuin eka juliste. Ensinnäkin häiritsee nuo kruunut. Ainakin Jasminen kruunu on tökerön iso eikä sovi hänen päähänsä lainkaan ja miksi Ariel ainoana on jätetty ilman kruunua. Prinsessojen asennot ovat myös jo hyvin moneen kertaan nähdyt. Taustalla oleva linna ja ilotulitus houkutteli ostamaan.

Lapsena kun ei ollut niin pitäähän sitä nyt saada. Anna julisteen esittelen, kun joskus jaksan sen seinälle taiteilla. Mut arvatkaas mitä... Jos mulla olisi rahaa kuin roskaa olisin ostanut pahvisen Belle standin joka seisoo omilla "jaloillaan" Pituutta sillä on 163cm ja levein kohta helmasta 90cm. Pikkasen ois makee ja ehkä joskus sen ostankin. Ha ha, mitähän mä sillä teen... Tanssin sen kanssa? No haaveita vain. Täytyy alkaa säästää erästä Disney aiheista kirjaa varten jotta saan sen itselleni syntymäpäivälahjaksi ostettua. Olen koko viikon elänyt ihan unelmissa ja haaveissa. Eikä mua haittaa yhtään se ettei mulla ole varaa niitä toteuttaa. Haaveilu on onneksi ilmaista.
Tällästä höpönlöpöniä oli tää viikko. Ensi viikolla jotain ihan muuta tai sitten ei.


torstai 26. tammikuuta 2017

Erittäin epävirallinen Miss Disney kisa

Jokusen Disney top-listauksen olen tehnyt, mutta tähän pääsette vaikuttamaan Te hyvät lukijat. Tosin itse tein alkukarsinnat. Kröhöm, mutta ideana on, että kohta nähtävistä kymmenestä kaunottaresta äänestätte omaa suosikkianne ( itse asiassa jokainen saa antaa kolmelle eri neidolle äänensä ) jatkoon. Viisi eniten ääniä saanutta pääsee loppu karsintaan jossa selviää kisan kärkikolmikko. Kysyttävää? Jos ei niin aloitetaan.


Kilpailija numero yksi ( 1.) on Anna Pohjoisen neito. Annan sisko Elsa kieltäytyi kisakutsusta vedoten erilaisiin edustustehtäviinsä, mutta siskonsa Anna otti heti haasteen vastaan ja suorastaan lensi paikalle letit hulmuten. Anna edustaa luonnollista kauneutta parhaimmillaan pisaminiin sekä punaisine hiuksineen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tämän neidon elämästä puutu. Positiivinen asenne vie häntä elämässä eteenpäin. Äänestä ykköstä, jos haluat Annan jatkoon.


Kilpailija numero kaksi ( 2. ) on Tähkäpää. Tähkäpää lähti niin töminällä mukaan skabaan, että unohti kengätkin kotia. No, ei siitä sakoteta. Aivan kuten Annakin Tähkäpää tykkää seikkailuista, vaikka jotkut tilanteet pelottavatkin häntä. Ymmärtäähän tuon kyllä, kun on melkein koko elämänsä asunut tornissa niin ulkomaailma voi olla huiman pelottava. Tähkäpään harrastus kirjo on moninainen, mutta etenkin maalaus on lähellä neidon sydäntä. Äänestä kakkosta, jos komeat kutrit hurmaavat sinut.


Kilpailija numero kolme ( 3. ) on Tiana. Hieman pimentoon ja unholaan jäänyt kaunokainen joka rakastaa hyvää ruokaa ja ruo`an laittoa. Varmasti oman ravintolan pyöritys vie niin paljon aikaa häneltä ettei ehdi juurikaan edustustehtäviin. Tähän kisaan hän halusi lähteä tuomaan mukaan hieman eksoottisempia sävyjä ainaisten vaaleaverikköjen sekaan. Äänestä kolmosta, jos häikäistyt Tianan tähtisilmistä.


Kilpailija numero neljä ( 4. ) on Mulan. Mulania moni pitää poikatyttömäisenä, mutta hän on erittäin kaunis nainen niin halutessaan ja käytöstavat huipussaan. Mulan rakastaa seikkailuja eikä malttaisi pysyä kotona millään. Siinä yksi syy miksi hän lähti tähänkin kisaan mukaan. Äänestä nelosta, jos Mulan ansaitsee paikan kärkiviisikossa.


Kilpailija numero viisi ( 5. ) on Jasmine. Neito Arabian tummista öistä lensi tänne linnuntietä pitkin lentävällä matollaan. Tämä tummakutrinen kaunotar tykkää tehdä seikkailuja palatsin ulkopuolelle. Sydän on hänellä puhdasta kultaa ja itsevarmuutta enemmän kuin pienessä pitäjässä.  Enemmän kuin rikkauksia Jasmine rakastaa aitoa rakkautta. Äänestä viitosta, jos Jasminen kauneus lumoaa sinut.


Kilpailija numero kuusi ( 6. ) on Belle. Täytyy tunnustaa, että Belle ensin kieltäytyi kisakutsusta, koska uskoo sisäisen kauneuden merkitykseen enemmän kuin ulkoisen. Ilmoitti kuitenkin myöhemmin lähtevänsä mukaan, mutta halusi että hänestä otetaan vain arkisia kuvia. Niinpä tässä tyttömme sinisessä mekossaan. Bellen rakkain harrastus on lukeminen ja hän onkin kirjaimmellisesti aina nenä kiinni kirjassa. Äänestä kuutosta, jos Bellen aitous tehoaa sinuun.


Kilpailija numero seitsemän ( 7. ) on Ariel. Kaksi kertaa mietin kutsun lähettämistä Arielille, koska hänhän on merenneito. Eli vain puoliksi ihminen, mutta Ariel lupasi pitää merellisen puolensa kisan ajan piilossa niin tässä hän on. Kuten arvata saattaa Arielin mieli puuhaa on uiminen ja aarteiden keräily vai pitäisikö sanoa esineiden kalastus. Äänestä seiskaa, jos tämä punapää miellyttää sinua.


Kilpailija numero kahdeksan ( 8. ) on Aurora eli prinsessa Ruusunen. Aurora malttoi jättää kauneusunensa kesken ja lähteä kisaan mukaan. Taisi tulla nälkä matkalla, kun marjakori tuli mukaan. Aurora edustaa klassista kauneutta parhaimmillaan kullankeltaisine hiuksineen ja säihkysäärineen. Aurora rakastaa metsässä käyskentelyä ja hulluttelua eläinystäviensä kanssa. Äänestä kasia, jos Aurora valloitti sinunkin sydämesi.


Kilpailija numero yhdeksän ( 9. ) on Tuhkimo. Tuhkimo kävi studiossa asti otattamassa oman kuvansa. Tuhkimo lähti kisaan mukaan muistuttamaan, että vaikka olisikin kaunis täytyy prinsessojenkin kotitöitä tehdä: Pestä pyykkiä, siivota ja laittaa ruokaa. Tuhkimo rakastaa laulamista ja hänellä onkin todella kaunis ja heleä ääni. Äänestä ysiä, jos Tuhkimo häikäisee sinut kauneudellaan.


Kilpailija numero kymmenen ( 10. ) on Lumikki. Seitsemällä kääpiöllä, jos olisi bloggertili niin Lumikki saisi heti seitsemän ääntä vaan eipä taida olla. Lumikki on hyvin vaatimaton persoona emmekä oikein tiedä hänen puuhistaan sen jälkeen, kun prinssi mukanaan vei linnaansa. Hieman arkaillen Lumikki lähti kisaan mukaan ja kertoi lempi harrastukseksi leipomisen, mutta ei omenapiiraiden. Äänestä kymppiä, jos Lumikin vaatimattomuus vetoaa sinuun.

Siinä olivat kaikki kymmenen kaunotarta ja teidän päätettäväksi jää kuka on epävirallinen miss Disney 2017. Jokainen saa antaa siis kolmelle eri neidolle äänensä. Vain äänestämällä voit vaikuttaa. Onnea neidoille matkaan.

Ps. Mainittakoon vielä, että kuvat eivät ole omiani vaan google kuvahaun tuloksia.




maanantai 23. tammikuuta 2017

Disney fanitus

Kuulostaa hassulta tuo otsikko, mutta sellainen mä kai olen. Disney aiheisiin juttuihin hurahtanut aikuinen nainen. Etenkin kaikki Kaunotar ja Hirviö aiheinen tavara miellyttää silmää. Sekä retrot vanhat Disney aiheiset jutut. Uusimmat elokuvat eivät valitettavasti ole tehneet minuun kovinkaan suurta vaikutusta. Niiden hahmot eivät ole liikuttaneet mua. Vai onko niin, että jokainen on oman aikakautensa lapsi ja minulle ne kaikkein rakkaimmat sekä tärkeimmät elokuvat on tehty 1980 ja 1990 luvulla. Menisikö se niin yksinkertaisesti. Toki uusimmissakin joitakin helmiä on, mutta ei mitään sellaista joka päihittäisi vanhoja legendaarisia suosikkejani.

Toiset aikuiset ymmärtää tämän Disney fanituksen. Toiset taas ei. Se on mielenkiintoista nähdä aina uuden ihmisen reaktio, kun kerrot omistavasi kaikki Disneyn klassikko piirretyt jatko-osineen ja muutamasta jopa useamman painoksen. Vain toinen samankaltainen keräilijä voi ymmärtää toista samanlaista. Muut vain hymähtelevät hyväntahtoisesti.

Mistähän mun Disney fanitus on oikein alkanut. Kotiin tulleesta Aku Ankasta? Tv.n. Samu Sirkan joulutervehdyksestä vai kenties ensimmäisestä elokuvasta jonka teatterissa näin: Bambi. Tai sitten se on näiden kaikkien yhteissumma. Aku Ankka oli viikon kohokohta ja minä nuorimpana sain lukea sen ensin, sitten iskä ja lopuksi äiti. Sen takia äiti viimoisena, kun me ei iskän kanssa tykätty siitä kun hän taittoi lehden. Samu Sirkan joulutervehdys kuuluu oleellisena osana jouluuni vieläkin ja silloin hiljennytään tv.n. äärelle. Joka joulu se täytyy katsoa ja joka joulu se on yhtä ihana. Bambi jätti minuun ikuisen vaikutuksen joka ei katoa koskaan. Surullinen joskin myös ihastuttava ja hauska elokuva joka puhuttelee vielä tänäkin päivänä.

Lopullisen viehätyksen ja kiintymyksen Disneyn elokuviin sain Kaunottaresta ja Hirviöstä. Sen jälkeen kävin useammankin elokuvan katsomassa teatterissa ja tajusin löytäneeni jonkun ainutlaatuisen sekä taianomaisen kauniin maailman joka oli täytetty toteutuvilla unelmilla. Sen unelman kruunaisi matka Disneylandiin ja mulle riittäis ihan Euro Disneyland (ainakin aluksi). Se on vain unelmaa, mutta unelmilla on taipumus toteutua.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Vinyylilevystä seinäkello

Vanhoja vinyylilevyjä voi tuunata moneen tarkoitukseen ja yksi niistä on seinäkello. Kannattaa kuitenkin katsoa ettei mitään keräilyharvinaisuutta siihen tarkoitukseen käytä, vaan jo naarmuuntuneen kuluneen läpyskän. Ilokseni olen kyllä huomannut, että vinyylilevyt tekevät kovaa vauhtia comebackia.


Tämä ei ole minun tekosia eikä edes minun kello, mutta ihan oma kuva on. Tämä vinyylilevy seinäkello löytyy äitin miesystävän luonta eikä siitä heti edes tajua sen olevan vanha vinyylilevy. En ainakaan minä, kun meni useampi vuosi ennenkuin lähitarkastelussa huomasin hennot viivat eli ääniraidat levyn pinnassa maalauksen alla. Voisin kuvitella, että tämä on ulkomailta ostettu, mutta voi se ihan hyvin olla myös markkinoilta jonkun käsityöläisen tekemä. Tiedä häntä. Hieno se ainakin on ja voisikin utveerata tietoonsa tuon alkuperän.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Lapsuusmuistoja: Siirtokuvat

Muistatteko siirtokuvat. Nuo hauskat raaputettavat värikkäät kuvat. Jos et niin kohta muistat, kun laitan alle kuvia omista siirtokuvistani jotka löysin omanhuoneeni kirjahyllyn kätköistä. Siellä on kuulkaas vaikka mitä hienoa tuolla kirjahyllyn uumenissa, kun jaksaa vaan penkoa. Mut palataanpa asiaan eli näihin aarteisiini, siirtokuviin.
Tehdäänkö tämmösiä ees enää...


Oliver kissa ja kumppanit. Ihmettelin mihin olen yhden kuvan raaskinut siirtää, mutta vastaus selviää kohta.


Iki ihanat halinallet. Tässä arkissa oli jokaista nallea kaksi samanlaista joten olen raaskinut käyttääkkin niitä.


Muistaako kukaan enää Sad Sam koiraa. Voiko sympaattisempaa ilmestystä olla.

Nämä kolme ylintä arkkia on ostettu samaan aikaan jostain könttäalesta. Muistan elävästi kuinka Anttilassa sain valita kolme mieleisintä arkkia. Varmaan 1980-luvun lopulta. Kappale hinta on huima 9.90. markkaa. Näkyy hyvin kuvissakin tuo hinta.


Akut ja Minnit olen saanut varmaan lahjaksi. Näissä on ihanan kirkkaat värit. Etenkin tuo keltainen oikein loistaa. Kuvassa myös tikku joka tuli paketin mukana ja jolla kuvia raaputeltiin siirrettävään pintaan. Näitäkin oli erivärisiä, mutta minulta löytyi vain tuo yksi keltainen. Mihin lie muut kadonneet vai oliko niitä sittenkään joka paketissa?


Tästä kuvasta löytyy Oliver paketin kadonnut kuva. Olin raaputtanut sen paketin kääntöpuolella olevaan kuvaan kiinni.


Halinalle paketin takaa löytyi tällainen kuva, mutta tähän en ole siirtänyt mitään. Muistan että erikseen myytiin myös isompia pakkauksia joissa oli iso pahvikuva ja siirtokuvia jotka oli tarkoitus siirtää siihen isoon kuvaan. Minulla oli ainakin Smurffi aiheinen juttu, mutta en tiedä missä se nyt majailee joten ei ole kuvaa laittaa tänne.
Elämäni ensimmäisen Mikki Hiiri aiheisen siirtokuvan siirsin vahingossa meidän olohuoneen pöytään, kun en oikein ymmärtänyt miten se systeemi toimii. Ei sitä kukaan pois hangannut ja vielä tänäkin päivänä taitaa siinä komeilla puolikas Mikki. Pääsääntöisesti käytin näitä päiväkirjan kuvittamiseen eli koristeluun ja kirjeisiin. Vaan kuten huomaatte suurinosa on jäänyt käyttämättä, kun olivat niin nättejä etten raaskinut laittaa mihinkään. Metkoja juttuja. Harmi, kun näitä ei enää taideta tehdä.

Muistatko sinä siirtokuvat, oliko sinulla siirtokuvia ja mihin niitä laitoit?


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Perjantai kolmastoista

Vähän on teille jatkossa kyllä kauhua luvassa, kun kuvien laatu huononee. Se kamera nimittäin sanoi sopimuksensa irti ja palaan vanhaan kunnon Samsungiin.  Oikeasti Nikon on ihan lelu. Älkää ostako kuin lapselle joka ei vielä muuta vaadikkaan kuin lelun.

Muutenkin olen päättänyt vähentää kuvien käyttöä blogissani. Ihan yksinkertaisesti on tullut tylsistyminen kuvaamiseen, siirrä koneelle, rajaa, talleta rumbaan. Olenkin oikein urakalla siivonnut vanhoja kuvia pois koneelta ja erittäin tyytyväinen päätökseeni.

Ps. Ei edes paha Nuuttipukki käynyt kolkuttelemassa ja joulukuusta pois viemässä, vaan tuolla se vieläkin nakottaa olohuoneessa.