Unelmilla on hintansa

Viime viikolla se tuli todistettua. Unelmilla todellakin on hintansa, mutta haaveilu on ilmaista. Toivottavasti kukaan ei keksi unelmaveroa. Se olisi jo aika kauheaa ja katkaisisi elämältä siivet.

Vielä alkuviikosta minä olisin tyytynyt muutaman euron figuureihin, mutta järki sanoi: Ei! Muutenkin pitää vähentää noiden muoviukkojen ja akkojen ostoa. Paitsi se Jasmine. Toinen ois ollut näistä Jasmin. Mut ei voi minkään. Halvempaa odotellessa.

Puolessa välissä viikkoa aloin himoita erästä Disney aiheista kirjaa. Se maksaisi muutaman kymmentä euroa ja sen voisi tilata laskuun. Oikeasti sille ei ole akuuttia tarvetta, mutta mutta... Kun Minä haluun!!!

Google kuva, ei oma.

Ei siinä vielä tarpeeksi. Loppu viikosta eksyin matkatoimiston sivuille selvittämään, että mitähän se matka EuroDisneylandiin oikeasti maksaisi. Siinäpä kuluin tunti, jos toinenkin, kun sivuja ja puiston tietoja tutkailin. Haaveeni hinta kasvoi satoihin euroihin. Ei auta kuin alkaa säästämään. Muumimaailma saa jäädä. Minä tähtään suoraan Disneylandiin Pariisiin. Tässä seuraavaksi suora lainaus toisesta blogistani mitä kirjoitin:
Mulle kävis varmaan niin, että ensin itkisin onnesta ja sit hyppisin, nauraisin ja sekoaisin täysin kun tajuaisin missä oikeasti olen. Voi, voi, kuinka aikuinen ihminen voi olla hömelö, mutta kun kuvittelen tuon tilanteen, kun astun porteista ekaa kertaa sisään niin jo se ajatuskin saa perhoset lentämään mahassa! Mites sitten, kun se tilanne on päällänsä ja aivan totta! Anteeksi tekstin sisältämät huutomerkit. Olen vain niin innoissani tätä kirjoittaessani ettei tosikaan. Unelmilla on taipumus toteutua ja tästä unelmasta minä pidän kiinni kynsin hampain. Sitä ei multa kukaan saa anastaa. Teksti on kirjoitettu todellisessa tunnepuuskassa.

Näiden lisäksi pitäisi dvd-kokoelmaa kasvattaa ja Nintendo pelejä ei voi olla koskaan liikaa. Oikeasti alkoi viime viikolla mennä Disneyt ja Nintendot jo ajatuksissa sekaisin, kun kummastakin kirjoitin ja unelmoin.