Sivut

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Naisten työt, miesten työt, onko niitä

En lähde moralisoimaan mikä kuuluu kellekkin. Kerron vain oman opitun mallinini naisten ja miesten töistä vai onko niitä edes? Ei niitä varmaan nykyään enää olekkaan, mutta lapsuudesta jäi selkeä kuva siintä mitä äiskä tekee ja mitä iskä tekee. Eli iskän työt on: Lämmittää sauna, pillkkoa polttopuut, leikata nurmikko ja tehdä lumityöt. Kumpikin osallistuu tiskaukseen ja siivoukseen sekä lakanoiden vaihtoon. Siivouspäivä on torstai. Äiti yleensä imuroi, kun iskä oikoo ja jättää sohvan aluset ottamatta. Iskä luuttuaa armeijassa hyvin opitulla metodilla. Matot tuuletetaan kerran kuussa ulkona tampaten tai ennen juhlia. Minä osallistuin pölyjen pyyhintään ja olin innokas tiskaaja. Tosin hidastin sitä hommaa niin paljon, että harvoin sain osallistua. Äitin kontolle jäi leipomominen ja kaikki muu kodin pien sisustus. Pyykit pesi yleensä äiti. Tosin iskä joutui omat pelikamppeensa (jalkapallo ja jääpallo) pesemään itse. Niihin ei äiti puuttunut. Ruokaa laittoi kumpainenkin, mutta yleensä äiti.

Nykyään, kun ei ole miestä talossa on äitin pakko tehdä kaikki. Tosin polttopuut tulee valmiiksi pilkottuina, mutta muuten pakko tehdä kaikkea. Minä olin pienenä innokas olemaan kaikessa mukana, mutta nyt tuntuu kaikki kotityöt olevan pakkopullaa ja ruohonleikkurista olen pysynyt erossa koko elämäni. Saunaakaan en ole lämmittänyt. Iskä opetti sen kyllä aikoinaan, mutta pelkään tulta niin paljon, että hyvä jos kynttilän saan syttymään. Minulla on siis vielä paljon opittavaa tällä saralla. Asia jota kuitenkin olen tehnyt ja inhoan on: Lumityöt! Etenkin aamulla ennen töihin lähtöä. Niin kivaa kuin se lumi onkin, niin tuossa suhteessa se aiheuttaa inhotusta.

Nämä olivat minun mietteitä naisten ja miesten töistä. Onko sinulla mitään omia kokemuksia tahi muistoja lapsuudesta kuka teki ja mitä ja minkä vuoksi?

tiistai 29. marraskuuta 2016

Napapiirin sankarit 2

Jos tykkäsit elokuvan ekasta osasta et tule pettymään toisenkaan kohdalla ja tämä sinun on ehdottomasti nähtävä. Elokuva on (anteeksi kirosana) hiton hyvä! Naurutakuu on taattu ja hymy on herkässä. Edessä jälleen yksi seikkailun täyteinen yö pitkin pohjoista. Tällä kertaa kuitenkin kesäisissä maisemissa, kun viimeeksi seikkailtiin talvisissa kuvioissa.

Tietysti mukana kuvioissa on vanha kunno TIS-51 rekkarilla varustettu autokin ja uutena tuttavuutena mukana LER-551 rekkarilla varustettu auto. Kertoo jotain mun huumorista, kun nää pitää mainita ekana ja erikseen. Sitä menoa ja meininkiä ei muuten puutu. Eksytään ihan oikealle "sota tantereellekkin". Inhimillisiä erehdyksiä, noloja tilanteita ja hauskoja sattumuksia tapahtuu enemmän kuin yhden elokuvan tarpeiksi. Näistäkin huolimatta meno on siedettävissä rajoissa eikä kohellus ala ärsyttää missään vaiheessa. Paitsi lopussa ehkä vähän kuitenkin.

Viimeeksi juostiin digiboxin perässä nyt ravataan alituiseen karkailevan tai katoilevan taaperon kannoilla. Se onkin haastavampaa mitä aluksi voisi kuvitellakkaan. Ihan putkeen ei mene naisten tyttöjeniltakaan. Miesten juostessa taaperon perässä on tytöillä täysi työ pitää hauska irtiottoa arjesta, mutta kuten arvata saattaa...Mukaan mahtuu pari muuttujaa.

Annan elokuvalle arvosanaksi neljä tähteä. Kotimainen komedia on vaikea laji ja tämä yltää siihen melkein täydellisesti. Yksi tähti kuitenkin pois lopun turhan suuresta sähellyksestä. Vähemmälläkin ois selvitty. Ei sen homman noin paljoa tarvii lapasista lähteä.

Ps. Kävin tämän elokuvan katsomassa jo syksyllä teatterissa, mutta en kyennyt silloin tekemään arvostelua, kun oli se ero prosessi päällänsä. Sen takia oli myös pieni kynnys katsoa elokuva uudestaan, kun toi tavallaan huonot ajat mieleen. Tein sen kuitenkin ja hyvä niin, koska tämä oli hauska leffa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Niin se joulu

Mulla on hirveä into ja polte kirjoittaa jouluisia tekstejä. Joulublogiani, kun ei tunnu kukaan lukevan niin ajattelin kirjoitella niitä tänne. Lapsuuden joulumuistelot kirjoitin joulublogini luonnoksiin, mutta jos jaksan siirrän nekin tänne. Olen vain niin tumpelo tuossa kopioinnissa, että saattaapi jäädä. Vinkkaan sit täällä milloin ne ovat luettavissa siellä.
Joulukortit sain pakerrettua valmiiksi ennen ensimmäistä adventtia niinkuin suunnittelin. Kirjoitin niihin runon tai henkilökohtaisen tervehdyksen. Eli en pelkkää toivoo: Minttu. Sen takia se vie aina vähän aikaa ja lopuksi vielä tarroitus sekä kuorien kirjoitus.
Seuraavaksi täytyy tosissaan alkaa lisäilemään koristeita ja valoja, jos jostain sopivat valot saan. Joululahjat taitaa jäädä ostamatta, kun ei yksinkertaisesti ole rahaa. Anteeksi kamut. Tämä on nyt vain totuus. Äitille ja sen miesystävälle ostin jo kesällä pienet jutut joten saa riittää heille.
Kovasti olen kinunnut äitiä tekemään pipareita, vaan vielä ei ole lämmennyt ajatukslle. No toivottavasti viimeestään sillo joulukuun kuudes
Syntymäpäiviäkin mahtuu tähän joulun alle kolmet. Äitin sisko täytti 65.v. 26.11. Äitin siskon mies vähän enemmän 4.12. ja viimeisenä vaan ei vähäisempänä äitin nuorempi veli eli enoni 60.v. 24.12.  Pienenä tuo oli minusta hauskaa, että miten voi olla syntymäpäivä jouluna. Luulin, että silloin saa enemmän lahjoja kun on syntymäpäivä samaan aikaan, vaan taitaapi olla toisinpäin, että joulu ja synttärilahjat menevät samaan syssyyn. Äidinäiti on saanut lahjaksi pojan ja isot sisarukset pikkuveljen jouluna. Tuskin mitään parempaa voi kukaan äiti toivoakkaan lahjaksi.


Tällaisilla aatoksilla tänään ja toivotaan jouluksi vielä sitä lunta, niin kaikki olisi hyvin.Tänne satoi taas perjantain aikana, vaan jokohan tuo suostuisi lopullisesti maahan jäämään. Saas nähä.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Se on liian valkoinen...

Huoneeni kaipasi pientä joulukoristetta. Olisin halunnut asentaa kynttelikön, mutta sille ei ollut sopivaa paikkaa. Tai paikka kyllä olisi, mutta ei johdon mitan päässä pistokkeesta. Niinpä tyydyin tällaiseen vähäeleiseen pieneen paristoilla toimimaan kynttelikköön. Hintaa huimat 2.95. e. (tarjouksessa.)


Se näytti kyllä turhankin vähäeleiseltä mun makuun joten kuuluisa tarroittaja iski jälleen. Olin juuri ostanut uusia joulutarroja ja sieltähän ne sopivat löytyivät tähänkin.


Alunperin oli tarkoitus laittaa vain tuo kissa tuonne ylös, mutta sit se homma taas kuuluisasti karkasi käsistä. Tasapainon vuoksi alakynttilät vaativat tarran ja sit keskelle alas sen jälkeen tasapainon vuoksi alas sivuille ja lopuksi vielä kynttilöiden "alle". Helmistä voisi askarrella pikku mansetit vielä, mutta ehkä se on jo liikaa minunkin makuun. Ilmeisesti silmäni karsastaa valkoista pintaa niin pahoin, että ne oikein huutavat väriä yllensä jossain muodossa. Toisen puolen jätin kuitenkin vitivalkoiseksi.
On niin kutsuttu kääntökynttelikkö.


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Joulunaika koittaa

Kyllä se on vain hyvinkin niin, että ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventti ja voimme aloittaa lähtölaskennan jouluun ihan luvan kanssa. Tosin jouluihmiset ovat tehneet sen jo ajat sitten, mutta nyt loputkin ihmiset voivat jo uskoa joulunajan koittavan. Virallista joulukalenteria aletaan availemaan vasta joulukuun ensimmäinen päivä, mutta virallista adventtikalenteria ekasta adventista alkaen. Partiolaisten kalenteri on adventtikalenteri joten sitä voimme sunnuntaina alkaa raottelemaan. Muita sit vasta ensi viikon torstaina.
Pienenä tuntui tuo joulukuun eka viikko kuluvan tosi hitaasti. Itsenäisyyspäivää odotin.
Ei, en suinkaan linnanjuhlien vaan piparien leivonnan takia. Meillä ei ole oikein koskaan katsottu linnanjuhlia. Siinä ei nyt vaan ole mitään mielenkiintoista katottavaa, kun ihmiset kättelee toisiaan ja vähän tanssia pyörähtävät.

Kymmenennen päivän jälkeen aika taas tuntuu saavan siivet selkään ja aika aattoon lyhenee ihan liian nopeasti. Kalentereiden luukut vähenevät uhkaavasti ja 20. päivän kohdalla tekisi mieli kääntää aikaa taaksepäin. Ainekin sinne joulukuun kuudenteen saakka ottaa turn back time. Lapsena oli toisin...Jännitys mahan pohjassa kasvoi mitä lähemmän jouluaatto tuli. Etenkin, kun koulun joulujuhla oli ohi ja pitkä vapaus edessä, niin voi sitä riemua! Talossa tuoksui joka päivä jonkinlainen leipomus. Käytiin kuusikaupoilla. Tehtiin siivous jonka yhteydessä lisättiin loputkin koristeet ja joulupöytäliinat sekä olohuoneeseen iso punasävyinen plyysimatto. Se laitettiin aina jouluksi ja keväällä vaihdettiin takas ruskeaan. Aatonaattona tuotiin iltasella kuusi sisään ja koristeltiin. Iskä laittoi kinkun uuniin ja seuraavana yönä talon olikin kuusen sijaan vallannut kinkun tuoksu. Alle kouluikäinen, kun olin niin sukulaiset tulivat meille jouluaattona. No eihän ne ruo`at jääkaappiin mahtuneet mitä reilu kymmenen henkeä söi. Niitä säilytettiin ulkona pakkasessa. Mitenhän onnistuis näinä nykyjouluina moinen, kun se pakkanen ei enää olekkaan itsestäänselvä asia jouluaattona.

Voi minua höppänää. Ei tästä mitään muistelu kirjoitusta pitänyt tulla. Livahti taas vaan vanhojen hyvien aikojen kaipailuun. Milloinhan mä opin arvostamaan tätä aikaa. En kait koskaan. Mut hei ystävät! Iloitaan, sillä joulunaika koittaa!

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Jouluinen haaste

Jatka lauseita

Kun olin pieni jouluna me aina... laitettiin äidin kanssa ikkunoihin punaiset pahvitontut jotka äiti oli itse askarrellut. Tehtiin piparkakkuja, paistettiin kinkku ja ostettiin kattoon asti ulottuva joulukuusi.

Joulun ruokapöytään kuuluu... kinkku ja moni muu, mutta tärkeimpänä kinkku ja joulukala.

Joulupukin kuumalinja... Oli tärkeä ohjelma minulle lapsena ja on sitä vieläkin.

Joulu aurinkorannalla... ei olisi joulu ollenkaan. Ei kiitos koskaan.

Lumi... tuo oikean joulutunnelman ja musta maa latistaa joulun tunnelmaa.

Joulumusiikki... kuuluu olennaisena osana jouluun.

Joululahjat... ostan yleensä kaupasta. En osaa itse tehdä mitään.

Joulupukki... täytyy nähdä joka vuosi jossain. Edes kaupassa päästä kuulumiset vaihtamaan

Suklaakonvehdit... olivat ne herkku joita pienenä odotin joulussa kovasti, koska muulloin niitä ei saanut.

Joulutorttuja... meillä syödään pitkin syksyä, mutta pienenä söin sitä taikinaakin kera pienen luumumarmeladi nokareen.

Oma taikana-paras taikina.
Piparkakut... tehdään omasta taikinasta alusta alkaen itse ja ai, että on hyvää! Etenkin uunituoreena, kun vielä kieli palaa pipariin.

Joulukuusi... on aina aito ja oikea havun tuoksuinen.

Jouluaattona... käydään haudoilla ja saunotaan ennenkuin herkutellaan ja lahjat avataan.

Joulupäivänä... ollaan jouten vaan. Katsotaan elokuvia ja herkutellaan.

Sellainen pieni jouluhaaste tähän väliin. Kertoo vain palan sieltä täältä, mutta kuitenkin olennaisen. Tee sinäkin, niin tulen katsomaan kuinka kuluu sun joulu.



tiistai 15. marraskuuta 2016

Partiolaisten adventtikalenteri

Ostin tänäkin vuonna tutulta tytöltä Partiolaisten adventtikalenterin jota pääsee avaamaan jo marraskuun puolella. Kalenteri on kiva ja nätti, mutta hyvin samantyylinen kuva kuin viime vuonna. Tiedän, että partiolaiset ovat "eräjormailijoita", mutta olisi silti kiva nähdä heidät välillä tuvassa koristelemassa kuusta, leipomassa piparakkuja ja paketoimassa lahjoja.


Huomioni kiinnittyi ekana edessä näkyvään tummaihoiseen tyttöön. Kansainvälinen ilmapiiri on päässyt sisään myös partioleiriin. Tarkemmin, kun kuvaa katsoin löysin kaksi tummaihoista lasta lisää. Mielenkiintoinen lisä valkuaisten joukkoon.


Kalenterin mukana tuli myös nämä pakettikortit. En oikein osaa käyttää pakettikortteja, mutta ehkä näistä pari laitan johonkin. Kiva lisä kuitenkin. Aina näitä ei tietääkseeni kuitenkaan ole tullut kalenterin mukana.

Serkku-poika on partiolainen ja hänen ollessa muksu äiti osti kalenterin häneltä mulle. Silloin en vielä niin kauhiasti innostunut kuvakalenterista. Etenkin, kun jotkut luukut tiesi etukäteen mitä niiden takanta löytyy, mutta menihän se muiden kalentereiden joukossa aamu availussa.
Tänä vuonna minulla on kolme joulukalenteria ja aion avata niitä pitkin päivää enkä suinkaan kaikkia kerralla heti herättyäni. Kyllä mä olen ollut hätäne pienenä.