Joulunaika koittaa

Kyllä se on vain hyvinkin niin, että ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventti ja voimme aloittaa lähtölaskennan jouluun ihan luvan kanssa. Tosin jouluihmiset ovat tehneet sen jo ajat sitten, mutta nyt loputkin ihmiset voivat jo uskoa joulunajan koittavan. Virallista joulukalenteria aletaan availemaan vasta joulukuun ensimmäinen päivä, mutta virallista adventtikalenteria ekasta adventista alkaen. Partiolaisten kalenteri on adventtikalenteri joten sitä voimme sunnuntaina alkaa raottelemaan. Muita sit vasta ensi viikon torstaina.
Pienenä tuntui tuo joulukuun eka viikko kuluvan tosi hitaasti. Itsenäisyyspäivää odotin.
Ei, en suinkaan linnanjuhlien vaan piparien leivonnan takia. Meillä ei ole oikein koskaan katsottu linnanjuhlia. Siinä ei nyt vaan ole mitään mielenkiintoista katottavaa, kun ihmiset kättelee toisiaan ja vähän tanssia pyörähtävät.

Kymmenennen päivän jälkeen aika taas tuntuu saavan siivet selkään ja aika aattoon lyhenee ihan liian nopeasti. Kalentereiden luukut vähenevät uhkaavasti ja 20. päivän kohdalla tekisi mieli kääntää aikaa taaksepäin. Ainekin sinne joulukuun kuudenteen saakka ottaa turn back time. Lapsena oli toisin...Jännitys mahan pohjassa kasvoi mitä lähemmän jouluaatto tuli. Etenkin, kun koulun joulujuhla oli ohi ja pitkä vapaus edessä, niin voi sitä riemua! Talossa tuoksui joka päivä jonkinlainen leipomus. Käytiin kuusikaupoilla. Tehtiin siivous jonka yhteydessä lisättiin loputkin koristeet ja joulupöytäliinat sekä olohuoneeseen iso punasävyinen plyysimatto. Se laitettiin aina jouluksi ja keväällä vaihdettiin takas ruskeaan. Aatonaattona tuotiin iltasella kuusi sisään ja koristeltiin. Iskä laittoi kinkun uuniin ja seuraavana yönä talon olikin kuusen sijaan vallannut kinkun tuoksu. Alle kouluikäinen, kun olin niin sukulaiset tulivat meille jouluaattona. No eihän ne ruo`at jääkaappiin mahtuneet mitä reilu kymmenen henkeä söi. Niitä säilytettiin ulkona pakkasessa. Mitenhän onnistuis näinä nykyjouluina moinen, kun se pakkanen ei enää olekkaan itsestäänselvä asia jouluaattona.

Voi minua höppänää. Ei tästä mitään muistelu kirjoitusta pitänyt tulla. Livahti taas vaan vanhojen hyvien aikojen kaipailuun. Milloinhan mä opin arvostamaan tätä aikaa. En kait koskaan. Mut hei ystävät! Iloitaan, sillä joulunaika koittaa!