Sivut

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Helmikuun vieraileva tähtönen

Ihainen Noora on tämän kuukauden vieraileva tähti Vihreässä talossa. Itse tykkään Nooran positiivisesta tavasta kirjoittaa lyhyitä, mielenkiintoisia ja elämänmyönteisiä tekstejä. Hän kertoo blogistaan näin:

Hei! Olen Noora ja pian 28-vuotias nainen Tampereelta. Perheeseeni kuuluu aviomies ja kaksi poikaa. Bloggaamisen aloitin n. puolitoista vuotta sitten siskoni innoittamana. Siskoni kirjoitti omaa blogia ja raotti minulle bloggaajien ihmeellistä maailmaa. Jotenkin se maailma kiehtoi, sillä kaikki tuntui niin uudelta ja ihmeelliseltä. Silloin olin vielä aika tietämätön kaikesta ja aloitin ihan puhtaasti kirjoittamaan asioista hieman päiväkirjamaiseen tyyliin. Kirjoittaminen on kuitenkin aina ollut minulle tärkeää ja blogin lisäksi kirjoitan mm. tarinoita ja runoja. Tämmöinen pieni taiteilijasielu siis olen.

Mistä  sitten Together in Wonderland sai alkunsa? Lapset ovat elämäni keskipiste, joten siitä Together in wonderland nimi sai alkunsa. Pienille lapsille koko maailma on kuin suuri leikkipaikka, ihmemaa ja äitinä se kaikki koetaan yhdessä seikkailen. 

Blogi kertoo kuitenkin myös monesta muusta asiasta, jotka kuuluvat minun maailmaani. Kuten nähtävyydet, kauneudenhoito, vaatteet, askartelut ja sisustus sekä ruoka. Blogini ei siis pelkästään ole ns. Kideblogi vaan enemmänkin Lifestyle blogi. Se ei kulje samanlaisena päivästä toiseen vaan saattaa toisinaan jopa yllättää.

Olen alusta asti ollut rehellinen ja avoin ja halunnut jakaa ilot ja surut. Kuitenkin enemmän pidän blogiani hyvänmielen blogina, koska olen tällainen rempseä tyyppi ja koitan elää elämää positiivisella elämänasenteella avoimin sydämin!
Blogini on minulle harrastus, josta tulee päivä päivältä tärkeämpää<3

Olin todella otettu, kun Minttu pyysi minua vierailevaksi tähdeksi ja toivotan kaikki teidät  sydämellisesti tervetulleeksi kurkkaamaan blogiani.
Iloa ja aurinkoista alkavaa kevättä kaikille toivoo; Noora / Together in Wonderland

torstai 5. helmikuuta 2015

Kiitos Runeberg

Mä niin rakastan Runebergintorttuja! Meheviä, kosteita, makeita ja mureita herkkupaloja. Tänä vuonna ollaan herkuteltu tosiaan "herkkupaloilla", kun äiti on tuonut meille leipomolta kuvassa näkyviä minitorttuja. Ei tuu morkkista, kun tuollaisen minin syö.

Syötävän söpöjä suupaloja.
Yhtä hyviä ovat kuin isotkin. Ei se koko makua heikennä. Tosin kyllä nyt itse Runebergin päivää täytyy juhlistaa ihan täysimittaisella tortulla.
Miten on. Maistuuko teille Runebergintorttu vai odotatteko jo laskiaispulla aikaa?

perjantai 23. tammikuuta 2015

Muumimuki kokoelma kasvoi

Mun muumimuki kokoelma kasvoi kahden mukin verran joulun alla. Meillä oli miehen kanssa käyttämättä yksi häälahjakortti Kodin ykköseen (arvo 30e), niin päätettiin se tuhlata pois puoliksi. Minä ostin viime kesän sesonki mukin omalla puolikkaalla. Hintaa tuolla oli 13.50. ja yllätyksekseni kassalla tuosta putosi vielä -30 prossaa pois plussakortilla. Joten ei todellakaan huono ostos.

 

Tämä sopii "häälahjaksi" hyvin, koska on juuri meidän  naimisiinmeno vuotemme sesonkimuki joten sillä perusteella valitsin tämän.

Muutenhan tuo muki ei kauheasti sytytä mua, mutta onhan tuo Tahmatassu söpö.
En saanut omaa osuuttani kokonaan tuhlattua päätin seuraavana päivänä käydä ostamassa vielä toisen kauan kokoelmiini kaipaamani mukin nimittäin keltaisen Myyn.


Keltaiset mukit eivät todellakaan ole mun lemppareita, mutta Pikku Myyn vuoksi tämän ostin. Hyvä että ostin nämä, koska joulupukki (tai meillä paremminkin joulumuori) ei tuonut yhtään muumimukia vaikka niitä toivelistalla oli. Eiköhän näillä taas vähän aikaa pärjää. Paitsi että... Se Tove 100.v. muki täytyisi kyllä ilmanmuuta saada seuraavaksi. Onhan se pääosiltaan vihreän värinenkin. Ehkäpä syntymäpäivä lahjaksi uskallan toivoa ja odottaa sitä.

Mä muuten olen huomannut ostavani kesällä joulun sesonkimukin ja jouluna kesän sesonkimukin. Vähän jälessä tulen sesongeissa, mutta väliäkö tuolla kunhan saa mitä haluaa. Muumimukeilijat kyllä tajuaa.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Kirja ostoksia

Äitin kanssa innostuttiin taas vähän Aku Ankan kaupasta tilaamaan jouluista ja muutakin luettavaa. Taas kerran paljon kuvia ja vain vähän asiaa.


Äiti tilasi itselleen Ankkojen Suomi kirjan. Tää on hieno!



Viime vuoden Joulu Teema taskari. Tämän vuoden taskari on esitelty täällä.




Jouluksi vähän luettavaa. Tämä on isompi ja paksumpi kirja kuin tuo taskari.


Tää Kuusijuhla kirja tuli kaupanpäälle tai lahjana, kun tilasi yli 40.llä eurolla. Äiti tilasi näitten lisäksi Aku Ankan kansioita joten meillä meni reilusti yli neljänkympin ostokset.

Viimoisena vaan ei vähäisimpänä uusi satukirja kokoelmiini.





Todella kauniit kuvat tässä kirjassa.


Aina niin ihana Bambihan se siinä! Pahoitteluni tämä kauhea kuvapläjäys. En vaan osannut valita mitä kuvia laitan joten pistinpä sit kaikki jotka otin. Eipä lopu lukeminen jouluna kesken, vaikka joulupukki ei yhtään kirjaa toisikaan tänä vuonna.

Ostatteko te kirjalahjoja kuinka paljon? Kuten aikaisemmin jo kerroin minä sain muksuna ja nuorena aina muutaman kirjan jouluna lahjaksi. Minusta kirjat ovat hyviä ja kauaskantoisia lahjoja. Ilahduttavat vuodesta toiseen. Oletteko samaa mieltä?


lauantai 10. tammikuuta 2015

Eila, Rampe ja Likka

27.12. käytiin tuon niminen elokuva katsomassa. En osaa oikein sanoa siintä mitään syväluotaavaa. Oli sellainen kevyt komedia pläjäys. Tiedättekö, että toisinaan elokuvista jää tyhjä fiilis. Onko tuttu tunne?
No, mulle kävi nyt niin vaikka ihan hauskahan tää leffa oli niin en osaa kyllä arvostelua väsätä. Siitä se ehkä johtuu, kun olen enemmän kotimaisen draaman ystävä. Elokuvien jotka koskettaa edes jollain tasolla. Komediat eivät siihen pysty.

Näyttelijöistä sen verran että:
Pirkka-Pekka Petelius miespääosassa oli ihan huippu! Muut näyttelijät keskikastia. Suosittelen niille jotka rakastavat kevyttä kotimaista komediaa.

Miksi sit mentiin elokuviin katsomaan tämä. No, ihan ex tempore ajankuluksi. Arvosanaksi annan kolme tähteä.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Lauantai ilta äitin kanssa

Miehen lähtiessä pikkujouluihin lauantaina minä vietin ihanan illan rakkaan äitini kanssa. Hän tuli meille perinteisen piparikattilansa kanssa ja tekas maailman parasta herkkua eli piparitaikinaa. Mikä ihana mausteiden tuoksu tulvikaan taloon ja se maku. Se on niin herkullista, että sitä ei pysty sanoin kuvailemaan. Se täytyy itse maistaa. Etenkin juuri valmistuneena ja lämpimänä se on parasta. Sulaa suorastaan suuhun.


Aina niin kauan kuin minä muistan meidän piparitaikina on tehty tähän vanhaan paksupohjaiseen ruskeaan kattilaan ja aina samalla reseptillä. Maailman parasta herkkua äitin tekemä piparitaikina.

                        Leipuri itse puuhissaan hämmentää ja makeuttaa taikinaa.

Kyllä mä niin rakastan tuota mun äitiä. Pullan tuoksuinen pehmomamma. Joka antoi mulle maailman ihanimman lapsuuden pullan tuoksuineen kaikkineen.
Kun oltiin tarpeeksi koe maisteltu ja vedetty navat täyteen taikinaan, niin lähdettiin vielä yhdessä iltakävelylle ihanan talviseen ilmaan. Nimittäin täällä satoi lunta ja ihan kunnolla perjantai-lauantai yön välillä. Toivon todella hartaasti, että tuo lumi ei enää sulaisi vaan pysyisi ainakin jouluun asti. Se olisi niin tärkeää, että jouluna on lunta.

Tuliko sinne muualle suomeen talven ihmemaa viikonloppuna?



tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulumaan tonttujen tarinat

Äiti on taas kaivanut kotitalon satukirja kätköjä ja tuonut minulle tällaisen ihanuuden.


Tässäkin kirjassa on todella kauniit kuvat ja ihanat hahmot. Muistaisin saaneeni tämän joskus kummilta joululahjaksi.

Takakannen teksti.

Ajattelin tällä kertaa antaa kuvien puhua puolestaan, koska ne ovat niin kauniita ja tonttu tarinat sopivat hyvin tähän vuodenaikaan. Tosin tässä kirjassa on monta erilaista tonttua jotka seikkailevat pitkin vuotta erilaisissa olosuhteissa. Kyseessä ei siis ole joulutonttukirja tai muutenkaan mitenkään erityisesti jouluaiheinen kirja kuten kuvista tulette huomaamaan. Sisällysluettelo jäi kuvaamatta, mutta kirjassa on monta eri tarinaa ja sivujakin melkein 200. Eli kunnollisen kokoisesta satuteoksesta on siis kyse.




Kyllä se itse Korvatunturin pääjehukin siellä parissa tarinassa vilahtaa ja seikkailee, vaikka pääpaino onkin tonttujen touhuissa.




Oli vaikea valita vain muutamaa kuvaa joten laitoin melkei kaikki jotka kuvasin. Saattaapi olla, että käytän näitä myöhemminkin blogissa tekstiä värittämässä. Ovat niin kauniita.


Satumaisen ihanaa joulukuun alkua ja tai´an omaista joulun odotusta! Kohta se on täällä... Hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen. Voi kunpa ihmisellä ois joulu ainainen.