Sivut

lauantai 12. joulukuuta 2020

Jouluisen ajan ajatuksia

Otin Outilta tällaisen haasteen vastaan. Tässä oli aika paljon kysymyksiä, niin teen miniversion. Tämä oli sellainen haaste, että toiseen piti vastata.

Söisitkö mielummin kilon pipareita vai joulutorttuja? Täytyy sanoa, että olen aikamoinen keksihirmu. Niin tietysti kilon pipareita ja vielä omasta taikinasta tehtyä.

Söisitkö jouluna pelkää kalaa vai kinkkua? Olen enemmän kasvis syöjä, niin todella helppo kysymys. Eli kalaa.

Vietätkö mielummin kotona lumisateessa joulua vai rannoilla? Helppo kysymys. Tietysti kotona, jos vaan satais sitä lunta. Jouluna paras paikka on aina Suomi.

 Lupuisitko mielummin glögistä vai pipareista? Glögiä en ole koskaan maistanut ja kun olen keksihirmu, niin tietysti glögistä.

Menisitkö mielummin pulkkamäkeen vai luistelemaan? Luistella kun en osaa ja olen lapsenmielinen, niin pulkkamäkeen.

Ostaisitko joululahjoja mielummin netistä vai joulumarkkinoilta? Netistä tänä vuonna tilasin, kun korona takia ei viitsi kauppoihin mennä.

Söisitkö mielummin porkkanaraastetta vai lanttulaatikkoa? Tykkään lanttulaatikoista, mutta saa mahan sekasin, niin vastaan porkkanaraastetta.

Olisitko mielummin Grinch vai Petteri Punakuono? No tietysti Petteri Punakuono.

Olisitko mielummin suomalainen joulupukki jonka antaa lahjat suoraan ihmiselle vai amerikkalainen joka tulee saavupiipusta salaa? Tähän täytyy vastata että suomalainen.

Jättäisitkö puolisosi ilman lahjoja vai olisitko itse ilman lahjoja? Vaikea kysymys, mutta joulu on antamisen aikaa niin itse jäisin ilman.

Ihanaa joulunaikaa teille kaikille!

tiistai 1. joulukuuta 2020

Ihanaa joulukuu

Se on ihana joulukuu. Mahtavaa! Tänä vuonna tämä meni yllättävän nopeasti. Ehkä se johtuu siitä, kun rakastuin lokakuussa ja olen ollut siivillä koko pitkän harmaan marraskuun ajan. En tiedä, mutta luulakseni se on mennyt juuri noin. 

Tänä vuonna en laita joulukortteja. Minusta postimaksut on niin kauheat, niin hylkään kokonaan sen ajatuksen. Niitä on kiva saada, mutta nyt kun muutenkin on rahasta tiukkaa, niin hieman säästän siinä kohtaa.

Joulukalentereita en hommannut yhtään. Yhden vanhan löysin niin availen sitä tai no äiti hommasi suklaa joulukalenterin, mutta kun en suklaata syö niin on vaan koristeena. Muutama lahjan hommaan, mutta en kauheasti.

Ihanaa joulukuun alkua kaikille!

lauantai 21. marraskuuta 2020

Ensilumi

Ensilumi tuli tänne 15.11. Se oli taas kerran jotain ihan ihmeellistä. Se toi niin paljon tähän synkkään pimeään maahan valoa, mutta harmi vain se suli maanantaihin mennessä pois.

 

Se oli myös viikonloppu jona en ollut kotona. Se oli myös samalla viikonloppu jona en käyttänyt nettiä ollenkaan ja se on jo jotain. Sen pari päivää, kun oli täältä pois niin huomasikin ettei oikeastaan enää kaipaakaan, mutta on se kuitenkin kiva lisä.

 

 

Joulukin alkaa jo tulla enää vajaat viisi viikkoa niin se on jo täällä. Tästä joulusta tuleekin sunnitelmien mukaan erilainen, mutta varmasti mukava sellainen. Mutta mennään nyt tämä marraskuu loppuu. Eikä sitä kauheasti enää ollekkaan.

keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Seitsemän totuutta minusta

Tämä oli joskus kauan kauan sitten Outin blogissa ja nyt ajattelin itse toteuttaa sen. Kaikki tietää, että lempivärini on vihreä, rakastan kissoja ja kahvia. Senpä takia etsin jotain muita totuuksia minusta.

1. En ole uskovainen tai olen ehkä vähän, kun joka ilta rukoilen. Kävin pienenä pyhäkoulussa ja se on ollut siitä asti päällä. En pysty nukahtaamaan ellen tee iltarukousta.

2. Tykkään pyykinpesusta. Ainakin kun tarvitsee pessä vain omat vaatteet. On ihanaa laittaa ne narulle kuivumaan.

3. Lempivuodenaikani on: Kevät, syksy, kesä ja talvi. Jos joulu on vuodenaika, niin menee ykköseksi.

4. Kuten jo sanoin tykkään joulusta. Se on meillä aina ollut perhejoulu. Lapsena viettettiin sitä koko suvun kesken meidän talossa. Rakastan myös tehdä joululeivonnaisia ja koristella kotia.

5.Aikoinaan haluaisin mennä Pariisiin ja nähdä Disneylandin, mutta suunnitelmat muuttuu. Nyt minulle riittää kun saan olla omassa kotimaassa enkä halua yhtään minnekään.

6. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, kun lähiomaiset ovat vielä hengissä. Tiedän, että päivä päivältä aika vähenee. Täytyy vielä nauttia, kun ovat täällä. Viedä niitä kukkia nyt, kun vasta haudalla.

7. Rakastan eniten isää ja äitiä. He ovaat tehneet minusta juuri tällaisen kun olen. En ole täydellinen. Ei kukaan ole, mutta juuri heille sopiva.

 



maanantai 5. lokakuuta 2020

Muksuna pelkäsin käydä nukkumaan

Siis joskus, kun olin pieni niin taisin pelätä vähän kaikkea. Ainakin öisin, kun haamut liikkuu tai kaikki metsäpedot. Aluksi en meinannut saada unta, kun ajattelin jos suljen silmät niin karhut, sudet ja ketut hyökkää mun kimppuun. Iskä rauhoitteli, että me nukutaan yläkerrassa ei ne tänne tule. Niinpä lopulta sain unen.

Yksi kerta kuulin,että suomeen tuodaan aseita. Telkkarista. Sen jälkeen rupesin ajattelemaan, että suomeen tulee sota ja asetut miehet vei meidät pois kodin rauhasta. Sen jälkeen rupesin pelkkäämään millo ne hyökkää. Tänkin lopulta sain sanottua iskälle. Hän sanoi, että suomesta viedään aseita pois. Ei tänne tule sota. Se rauhoitti minua.

Aina piti mennä nukkumaan ennen kahtatoista yöllä, kun sillo alkaa aaveet liikkumaan. Meillä on kolme vinttiä ja uskoin että ihan varmasti asuvat siellä. 

Joskus pelkäsin, että ufot nappaa mut. En tiedä mistä tuo pelko tuli. Varmaan jostain tv.stä luulenpa niin. Meillä ei tuommoisia hirveästi puhuttu.

Kaikennäköisiä pelkoja sitä on. Tuossa oli vain osa,mitkä liittyy nukkumiseen.

Jossain vaiheessa oiti mennä omaan huoneeseen nukkumaan, mutta kesti kauan. Varmaan siirryin kun meni ylä-asteelle niin omaan huoneeseen koisimaan. Ainakin yritin...Heräsin jokaiseen pieneen rapinaan ja katsoin huoneen ympäri onko ketäään. Sanoin iskälle että taidan muuttaa takasin nukkumaan teidän huoneeseen, kun en saa unta omassa. Iskä sanoi, jos vielä yritäsin. Hän tuo korvatulpat, jos se onnistuu. Ja toden totta, onnistui! Sen jälkeen olen nukkunut aina tulpat korvilla. Kiitos iskä.

torstai 3. syyskuuta 2020

Lapsena sairastaminen

Nyt alkaa tuntua, että olen tosi vanha kun kirjoittelen jo lapsuudestani.
Kun minä olin pieni en hirveästi sairastellut. Kuume tais olla kerran vuoteen ja kun menin kouluun niin tuli jopa se oksennustauti.
Pienenä olin melkein aina mummolassa hoidossa, niin ei päässeet taudit jyllämään. Niinkuin vaikka päiväkodissa. Sain olla mummon hellässä huomassa.


Kuusi vuotiaana mulle tuli eka korvatulehdus. Sanoin iskälle, että mulla menee juna korvassa. Iskä piti vähän tarkenella että mikä juna. Käytiin lääkärissä ja todettiin korvatulehdus. Sitten vaan ottamaan pahan makuista vaaleanpunaista lääkettä. Mulla oli myös tuolloin kuume, niin jouduin odottamaan sohvapotilaana että kuume laskee. Miksi minä kerron tästä on se kun muistan niin elävästi, kun iskä haki mulle videon vuokraan. Minä en saanut poistua mihinkään ja iskä kysy mitä haluaisin niin sanoin:  Halinallet! Ja mikä ihanaa iskä löysi halinallet! Sitä minä sitten katselin montaa kertaa yhden vuorokauden aikana. Se on jäänyt mulle niin hyvin mieleen. Halinallet ja vaalenpunaista lääkettä. Ai että kuinka suloista. Niin muutekseen. Opin tykkäämään siitä lääkkeestä, mutta vähän liian myöhään, kun sitä ei enää annettu.

maanantai 10. elokuuta 2020

Blogi täyttää vuosia

Se on taas se aika, kun tämä blogi täyttää kahdeksan vuotta! Jee!
Siitä on jo aikaa, kun aloin tätä pitämään. Muistan hyvin ensimmäiset blogi kirjoitukset. Aluksi tein huolella, mutta nyt varmaan mukaan mahtuu muutama murresana tai muuta. Ei jaksa tehdä kirjakielellä. Blogi elää omaan aikaansa ja niin minäkin. 
Tämä kakun kuva on kyllä mun synttäreillä, kun unohdin sen silloin laittaa. Se nyt nyt saa olla tämä blogisynttäreiden kakkukuva. Kirjoitustahti on vähän hiljentenyt alkuvuosien jälkeen. Alkaa vissiin ikä painaa, mutta ei se mitään. Me kuitenkin jatketaan omaan rauhalliseen tyylin. Eli onnea sulle vaan blogi!