Kun minä olin pieni en hirveästi sairastellut. Kuume tais olla kerran vuoteen ja kun menin kouluun niin tuli jopa se oksennustauti.
Pienenä olin melkein aina mummolassa hoidossa, niin ei päässeet taudit jyllämään. Niinkuin vaikka päiväkodissa. Sain olla mummon hellässä huomassa.
Kuusi vuotiaana mulle tuli eka korvatulehdus. Sanoin iskälle, että mulla menee juna korvassa. Iskä piti vähän tarkenella että mikä juna. Käytiin lääkärissä ja todettiin korvatulehdus. Sitten vaan ottamaan pahan makuista vaaleanpunaista lääkettä. Mulla oli myös tuolloin kuume, niin jouduin odottamaan sohvapotilaana että kuume laskee. Miksi minä kerron tästä on se kun muistan niin elävästi, kun iskä haki mulle videon vuokraan. Minä en saanut poistua mihinkään ja iskä kysy mitä haluaisin niin sanoin: Halinallet! Ja mikä ihanaa iskä löysi halinallet! Sitä minä sitten katselin montaa kertaa yhden vuorokauden aikana. Se on jäänyt mulle niin hyvin mieleen. Halinallet ja vaalenpunaista lääkettä. Ai että kuinka suloista. Niin muutekseen. Opin tykkäämään siitä lääkkeestä, mutta vähän liian myöhään, kun sitä ei enää annettu.
Oli tosiaan vaaleanpunaista ja keltaista lääkettä, joita aina määrättiin tulehduksiin. Keltainen maistui banaanilta :)
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua sinulle Minttu <3
Minä muistan sen niin hyvin, kun äiti sanoi aikoinaan: Ihanaa vaaleanpunaista lääkettä. Tästä varmaan tykkäät. :)
PoistaIhanaa viikonloppua Outi <3
Vaaleanpunainen lääke on itsellenikin tuttua. Jopa siinä määrin, että hiippailin ottamaan lisäannoksen :)
VastaaPoistaMeillä sairastaessa sai keltaista jaffaa. Muuten limppareita juotiin hyvin harvoin. Vieläkin tuntuu, että sairastaminen helpottaa, kun saa appelsiinille maistuvaa poreilevaa juomaa.
Tuttu lääke sielläkin. :)
PoistaMun muistaakseni en tainnut lapsena sairastaessani limpparia juoda, mutta karkkia sain enemmän kun mikään muu ei maistunut.