Sivut

tiistai 26. toukokuuta 2020

Syntymäpäivä

Tänään minä synnyin 26.5. klo: 13.40. Iskä oli juuri menossa iltavuoroon töihin, kun putkahdin maailmaan. Se oli äidille varmaan onnen päivä tai toisaaltaan ei. Me oltiin molemmat kuolla. Minä selvisin yhden vuorokauden teholla elämä kirjoihin, mutta äiti menetti paljon verta, mutta onneksi selvisi. Jos oltas synnytetty kotona, niin äiti olisi kuollut. Onneksi meillä on osaava henkilökunta sairaallassa.

Tässä kuvassa olen yksi vuotias. Minulla on aina ollut lapsuudessa punaiset haalarit.

Siitä eteenpäin me elettiin mukavaa elämää pikkuperheemme kanssa. Meillä oli tai siis vanhemmilla oli koira, kun minä synnyin ja se aina vahti minua. Jos oli ulkona nukkumassa vaunuissa, niin se oli koko ajan vierellä ja rupesi haukkumaan jos joku muu lähesty. Ei tietenkään isää tai äitiä. Minun vanhemmat eivät voinneet saada toista lasta, niin minusta pidettiin hyvää huolta. Iskä oli aina huollissaan jos oli kuumetta, yskää tai maha kipeä. Hän aina hieroi mua selästä, vaikka tiesi että mahatauti tulee. Hän aina halusi että kaikki on hyvin. Me tehtiin niitä juttuja mitkä nyt vanhempana osaa arvostaa. Käytiin mökillä, huvipuistossa, eläintarhassa, sukuloimassa, sirkuksessa jne. Meille riitti ihan Suomi. Kerran käyntiin Ruotsissa ja kerran Venäjällä. Eihän me muuten ois Venäjälle menty, mutta eno meni naimisiin sielä. Ulkomaan matkat olivat kyllä jääniä, etenkin kun mentiin Ruotsiin laivalla. Olin silloin ekaa kerttaa laivalla. Ja se karkkipaljous mikä siellä oli, nam.
Aina olen tykännyt,kun ollaan matkustettu autolla, koska minä nukahdin aina auton hurinaan. Jopa aluksi nukahdin 20 kilometrin matkalla. Pienenä minut aina nukutettiin autoissa. Voi että niitä aikoja. Ne sai vaikka kuinka paljon käydä vaunulenkillä, mutta en nukahtanut. Lopulta vanhemmat laittoi mut autoon, niin ei tarvinnut hirveästi ajella, kun nukahdin. Olen aina tykännyt tasaistesta hurinasta.
Nyt nää jutut menee ihan miten menee, mutta tuskin haittaa. Palaan vielä siihen, kun synnyin. Iskä kun tuli mua katsomaan, niin se kysyi mikä noista on mun? Sairaanhoitajat sanoivat se kuka on kaikkein kookkain. Äiti oli ainakin syönyt hyvin. Painoin 4.400 kg ja olin 53,5. pitkä ja minulla oli tummat hiukset. Sairaanhoitajat tekivät mulle aina kampauksia, olen kuullut äitin kertovan näin. Äiti oli juonut kahvia koko raskaus ajan, niin ei ihmekkään että minusta tuli kahvikissa.


Nyt tuli vähän liikaa tekstiä, kun minun piti toivottaa itselleni hyvää syntymäpäivää, mutta menikin muisteloksi. No tuskin se ketään haittaa. Asiat pitää silloin kirjoittaa ylös, kun ne muistaa. Tänään juon kahvia varmasti aika paljon, herkuttelen ja katson illalla Disneyn leffaan. En hirveästi vietä synttäreitä, mutta katsotaan ensi vuonna.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Äiskäpäivä

Mitäs me tehtiin tänä niin kuuluna äiskäpäivänä. Vähän herkuteltiin, käyntiin luonnossa kävelyllä ja annoin omatekemä kortin. En antanut lahjaa tänä vuonna laisinkaan. Siinä on lahjaa kerrakseen kun on minut saanut.


Minun äitini on ihana ja mukavan pullantuoksuinen. Ihan juuri semmoinen, kun mun äidin täytyy olla.

torstai 30. huhtikuuta 2020

Vappuaatto

Hyvää, ihanaa ja mukavaa Vappua!
Mites te vietätte sitä? Meillä menee perinteiseen tapaan nautien nimipäiväkahveja, vaihdellen parit lahjat, koska mulla ja äidillä on nimipäivät. Se on mukavasti sattunut vappunaattoon. Lapsena meillä oli pienet kutsutkin vapunaattona, mutta ei enää.


Vapunaattona puhalleetaan myös ekat saippuakuplat! Ihanaa kevät on vihdoin täällä!
Mukavaa Vappua ja Ihanaa kevättä!

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Figuurihylly

Minä innostuin pääsiäisenä kuvailemaan (on ihan perinteinen kamera). Niin otin myös kuvan figuurihyllystä. Siinä aina vaihtuu figuurit mielen mukaan. Tänä pääsiäisenä se näytti tältä.


Siellä on niitä rakkaita korokoja ja kilppareitakin. Muutama norsu ja leijonakin, mitä on joskus Kindereistä saanut. Kaikkiaan minulla on nämä kaikki sarjat täynnä. Niin krokot, kilpparitkin kuin norsut ja leijonatkin. Ne ovat ihan kivoja koristeita, mutta kyllä me lapsuudessa leikkittiinkin krokoilla. Nukkekoti oli niiden koti. Heitettiin vain nuket pois ja leikki voi alkaa. Se olikin pitkää meidän suosikki leikki. Oi niitä aikoja.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Pääsiäinen

Tänä pääsiäisenä otetaan rennosti, koska kyläily on melkokokolailla kieletty. Ulkoillaan, herkutellaan, pelataan lautapelejä ja katsotaan töllöä. Monella tämä on kuitenkin kultaista aikaa. On vapaata töistä ja saa viettää sitä rakkaan perheensä kanssa. Jos on lapsia, niin niille voi piilotella suklaamunia. Mennäänpäs ihan hetkeksi minun lapsuuteni.


Palmusunnuntaina aina virvottiin ja saatiin palkka. Tosin aluksi en uskaltanut virpoja kuin vain mummoja. Myöhemmin kävin parissa paikassa naapureitakin virpomassa jotka jo ennestään tunsin. Semmosille ei menty joita ei tunneta. Mummoilta sain aina hyvät palkat, mutta niitä ei saanut syödä kuin vasta pääsiäisenä. Virpoma päivänä sai syödä yhden munan ja muut säästettiin pääsiäispyhiin. Voitte vain kuvitella miten pitkä se perjantai oli, niin juuri pitkäperjantai. Silloin oltiin kotona. Ei ollut kaupat auki, eikä käyty missään. Isä ja äiti nautti vapaapäivästä ja tietysti minäkin, mutta odotin että tulis sunnuntai että pääsis syömään niitä isompiakin munia joita tiesin kaapissa olevan. Lopulta se viimein koitti. Serkku tuli kylään ja saatiin äidiltä ne isotkin munat ja todella nautittiin niistä. Tähän aikaan iso muna oli 50 grammaa painava. Olikohan se Pääsiäistervehdys. Siinä oli ainakin ihana kuva. Jotenkin vanhanaikainen kuva. Se oli kyllä mukavaa aikaa. Muistan myös hyvin sen kun aina saatiin yllätyksiä munista. Vähän vanhempana tuli Kindereihin ne kilpparit ja krokot, nitä sit kerättiin sarja täyteen. Joskus pienenä muistan, että melkein aina sai sormuksen tai ketjun pääsiäismunasta ja vain Kindereissä oli koottava yllätys. Sen takia Kinderit oli haluttua tavaraa, mutta harvompa niitä sai.


Voi että tulipa ihania muistoja mieleen. Melkein jo kyynel silmäposkelle vierähtää. Nykyäänhän Kindereitä saa aina eikä nämä nykyajan yllätykset ole sitä tasoa mitä ennenmuinoin. Vai kultaako se aika ne muistot. Niin tai näin. Minä toivotan teille: Ihanaa ja mukavaa pääsiäistä!

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Taasen vastailen

Outilta otin tämänkin haasteen. Vastaile kysymyksiin. Helppoa, kun joku tekee kysymykset ja niihin vaan vasteilen.

Millainen oli lapsuuden kotisi?
Ihana! Minä olin ainoa lapsi. Jota suojeltiin maailman pahuudelta. Käytiin joka viikko sukulaisilla. Meillä todellakin rakastettiin sukua. Vietettiin juhlia. Se on juuri sellainen lapsuus jota on ilo muistella.

Mitä harrastit lapsena?
Pyhäkoulua, askartelukerhoa ja kuorolaulua. Ja tietysti kahvittelua pullamössön kera!


Kaunein kukka?
Hirveästi en kukista välitä, mutta syntymäpäivän aikaan sireenituoksu on valloittava. Eli sireeni vai syreeni miten sen kukakin haluaa lausua.

Mikä elementti olet?
Mikäs on kaksosen elementti. Varmaan ilma. Mieli muuttuu niin nopeaan ettei meinaa perässäpysyä. Vaihtaa kuin tuuliviiri suuntaa.

Oletko pessimisti vai optimisti?
Sekä että fifty fifty.

Oletko aamun vai illanvirkku?
Ehdottomasti illan ja yökyöpeli.

Unelmamatka?
Pariisiin Disneyland huvipuistoon.


Milloin ostit jotain itsellesi ja mitä oli?
Varmaan se Aladdinkalenteri, jos karkkia ei lasketa.

Lempikaupunkisi kotimaassa?
Joutseno.

Kolme elämäsi kauneinta asiaa?
Oma perhe, oma koti ja sukulaiset.

Siinäpä oli muutama asiaa musta. Nappaa mukaan jos tahdot.

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Äiti ja iskä

He täyttivät viime viikonloppuna taas jälleen kerran vuosia. Se ei vieläkään toteutunut etteivät he vanhene. Eikä enää kukaan kakkukesteillä juhli synttäreitään. Sillo ennen sai montaa päivää herkutella. Oli synttärikakkua kaksin kappailen, kuivakakkuja, mokkapaloja ja vaikka mitä. Tietenkin äitin itsensä tekemiä. No tuskin tätä enää kannattaa surra. Ajat muuttuvat, mutta minä en koskaan.


                                    Mutta silti minä Rakastan heitä yli kaiken!