Figuurihylly

Minä innostuin pääsiäisenä kuvailemaan (on ihan perinteinen kamera). Niin otin myös kuvan figuurihyllystä. Siinä aina vaihtuu figuurit mielen mukaan. Tänä pääsiäisenä se näytti tältä.

Siellä on niitä rakkaita korokoja ja kilppareitakin. Muutama norsu ja leijonakin, mitä on joskus Kindereistä saanut. Kaikkiaan minulla on nämä kaikki sarjat täynnä. Niin krokot, kilpparitkin kuin norsut ja leijonatkin. Ne ovat ihan kivoja koristeita, mutta kyllä me lapsuudessa leikkittiinkin krokoilla. Nukkekoti oli niiden koti. Heitettiin vain nuket pois ja leikki voi alkaa. Se olikin pitkää meidän suosikki leikki. Oi niitä aikoja.

Pääsiäinen

Tänä pääsiäisenä otetaan rennosti, koska kyläily on melkokokolailla kieletty. Ulkoillaan, herkutellaan, pelataan lautapelejä ja katsotaan töllöä. Monella tämä on kuitenkin kultaista aikaa. On vapaata töistä ja saa viettää sitä rakkaan perheensä kanssa. Jos on lapsia, niin niille voi piilotella suklaamunia. Mennäänpäs ihan hetkeksi minun lapsuuteni.

Palmusunnuntaina aina virvottiin ja saatiin palkka. Tosin aluksi en uskaltanut virpoja kuin vain mummoja. Myöhemmin kävin parissa paikassa naapureitakin virpomassa jotka jo ennestään tunsin. Semmosille ei menty joita ei tunneta. Mummoilta sain aina hyvät palkat, mutta niitä ei saanut syödä kuin vasta pääsiäisenä. Virpoma päivänä sai syödä yhden munan ja muut säästettiin pääsiäispyhiin. Voitte vain kuvitella miten pitkä se perjantai oli, niin juuri pitkäperjantai. Silloin oltiin kotona. Ei ollut kaupat auki, eikä käyty missään. Isä ja äiti nautti vapaapäivästä ja tietysti minäkin, mutta odotin että tulis sunnuntai että pääsis syömään niitä isompiakin munia joita tiesin kaapissa olevan. Lopulta se viimein koitti. Serkku tuli kylään ja saatiin äidiltä ne isotkin munat ja todella nautittiin niistä. Tähän aikaan iso muna oli 50 grammaa painava. Olikohan se Pääsiäistervehdys. Siinä oli ainakin ihana kuva. Jotenkin vanhanaikainen kuva. Se oli kyllä mukavaa aikaa. Muistan myös hyvin sen kun aina saatiin yllätyksiä munista. Vähän vanhempana tuli Kindereihin ne kilpparit ja krokot, nitä sit kerättiin sarja täyteen. Joskus pienenä muistan, että melkein aina sai sormuksen tai ketjun pääsiäismunasta ja vain Kindereissä oli koottava yllätys. Sen takia Kinderit oli haluttua tavaraa, mutta harvompa niitä sai.

Voi että tulipa ihania muistoja mieleen. Melkein jo kyynel silmäposkelle vierähtää. Nykyäänhän Kindereitä saa aina eikä nämä nykyajan yllätykset ole sitä tasoa mitä ennenmuinoin. Vai kultaako se aika ne muistot. Niin tai näin. Minä toivotan teille: Ihanaa ja mukavaa pääsiäistä!

Taasen vastailen

Outilta otin tämänkin haasteen. Vastaile kysymyksiin. Helppoa, kun joku tekee kysymykset ja niihin vaan vasteilen.

Millainen oli lapsuuden kotisi?
Ihana! Minä olin ainoa lapsi. Jota suojeltiin maailman pahuudelta. Käytiin joka viikko sukulaisilla. Meillä todellakin rakastettiin sukua. Vietettiin juhlia. Se on juuri sellainen lapsuus jota on ilo muistella.

Mitä harrastit lapsena?
Pyhäkoulua, askartelukerhoa ja kuorolaulua. Ja tietysti kahvittelua pullamössön kera!

Kaunein kukka?
Hirveästi en kukista välitä, mutta syntymäpäivän aikaan sireenituoksu on valloittava. Eli sireeni vai syreeni miten sen kukakin haluaa lausua.

Mikä elementti olet?
Mikäs on kaksosen elementti. Varmaan ilma. Mieli muuttuu niin nopeaan ettei meinaa perässäpysyä. Vaihtaa kuin tuuliviiri suuntaa.

Oletko pessimisti vai optimisti?
Sekä että fifty fifty.

Oletko aamun vai illanvirkku?
Ehdottomasti illan ja yökyöpeli.

Unelmamatka?
Pariisiin Disneyland huvipuistoon.

Milloin ostit jotain itsellesi ja mitä oli?
Varmaan se Aladdinkalenteri, jos karkkia ei lasketa.

Lempikaupunkisi kotimaassa?
Joutseno.

Kolme elämäsi kauneinta asiaa?
Oma perhe, oma koti ja sukulaiset.

Siinäpä oli muutama asiaa musta. Nappaa mukaan jos tahdot.

Äiti ja iskä

He täyttivät viime viikonloppuna taas jälleen kerran vuosia. Se ei vieläkään toteutunut etteivät he vanhene. Eikä enää kukaan kakkukesteillä juhli synttäreitään. Sillo ennen sai montaa päivää herkutella. Oli synttärikakkua kaksin kappailen, kuivakakkuja, mokkapaloja ja vaikka mitä. Tietenkin äitin itsensä tekemiä. No tuskin tätä enää kannattaa surra. Ajat muuttuvat, mutta minä en koskaan.

                                    Mutta silti minä Rakastan heitä yli kaiken!

Hiusten leikkuu

Hiusten leikkuu oli se asia jota inhosin. Ensin minun hiuksiani leikkasi mummo ja sen jälkeen äiti. Yleensä käytäydyin hyvin, mutta kun oli kyse hiusten leikkuusta niin lähdin karkuun. Sen takia aika useassa lapsuus kuvassa on hiukset miten sattuu.
Eräskin kerta mummo sanoi että tytön hiuksia pitäisi leikata. Minä ajattelin eikä! Löysin sit sakset jostain ja päätin ite parturoida itteni. Vähän otsahiuksia otin pois ettei mummo huomaa, mutta tais lähteä vähän enemmän. Sitä kyllä nauratti ja minä väitin että koirankarvoja on lattialla. Ei mennyt selitys ihan läpi. Sanoi että odotetaan kun isäs tulee että mitä sanoo. Isä tuli työnpäivän päättytyä, mutta ei osannut muuta kuin nauraa. Sanoi että äiti saa vähän siistiä kun kotiin päästään.

Niin kului aika, että äiti leikkasi aina aikuisuteen asti mun hiukset. Kymmenen vuotiaana päätin etten halua otsahiuksia vaan kasvatan yhtä pitkäks kuin taka hiukset. Niin sujusvasti meni kun oli aikuinen. Sen jälkeen äiti sanoi mulle, että sun pitää mennä kampaajalle. Minä ajattelin et ei! Mutta pakko oli etsiä joku kampaaja. Meni yhdelle, mutta en ollut tyytyväinen tulokseeni. Kävin sielä varmaan  kolme kertaa.

Sitten minä muutin ja taas piti etsiä uusi kampaaja. En verranut paikkoja, vaan menin ensimmäiseen sisään mikä tuli vastaan ja sieltä minä löysin ihanan kampaajan jonka kanssa meidän suhde kesti yli kymmenen vuotta. Sielä tunsin, kun sai rentoutua ja jutella kampaajan kanssa. Neljän vuoden päästä muutin taas, mutta jatkoi hänen luonaa käyntiään. Eihän se ollut kuin vähän yli sata kilsaa mikä piti mennä, kun tiesi kuka siellä odottaa. Mutta niin vain meidänkin suhde lakkasi olemasta. En viitsinyt lopulta ottaa sinne aikaa, kun hinnatkin olivat nousseet. Sen jälkeen oli käynyt tässä ihan lähikampaajilla ja lopulta päätynyt siihen mistä alun alkaen lähettiin. Eli äiti leikkaa jälleen mun hiukset. Ympäri mennään yhteen tullaan.

Tiedätkö nämä kymmenen asiaa minusta

Outilta kaappasin tämän haasteen johon pitää vastata kymmeneen kysymykseen.
Muuten kannattaa mennä Outin blogiin. Hän kirjoittaa niin ihanasti elämästä.

1. Imetkö hiuksiasi?
Pienenä kyllä, mutta nyt en enää.

2. Petaatko joka aamu sängyn?
Kyllä. Heti melkein herättyä. Käyn vaan ensiksi vessassa ja petaan sängyn. Olen aina tehnyt näin. Jopa pienenä. Päivä ei pääse alkamaan ellei sänkyä ole pedattu.

3. Mikä on suosikkilaulusi?
Tähän on hirmu vaikea vastata. Niitä on monia. Sanotaan Kaija Koon-Tuulten viemää ja Zen cafen-Todella kaunis. Zen cafen laulusta tulee yleensä aina hyvä olo.

4. Mitä mietit, kun istut yksin autossa?
Sitä mitä sillä hetkellä päässä liikkuu.

5. Mikä keittiötavara olisit?
Varmaan kahvinkeitin tai kahvimuki. Tietysti tummaa ja kuumaa kahvia. Eli vähän niikuin minä. Ensin lämmintä ja sit viilenee.

6. Mikä eläin olisit ja miksi?
Kerrankin helppo kysymys. Kissa! Tykkään lämpimistä paikoista ja olen aika itsekäs, mutta toisaalta tosi ihana.

7. Mitä teet kun olet vihainen?
Huudan ja kiroilen.

8.  Mitä toivot tällä hetkellä eniten itsellesi?
Terveyttä ja löytäisin sen mun oman rakkaan kenen kaa olla loppuelämäni..

9. Millainen olet humalassa?
En käytä alkoholia, niin en voi tietää. Enkä aio ruveta käyttämään, että voisin vastata tähän kysymykseen.

10. Käytätkö hajuvesiä?
Käytän. Minä melkein suorastaan Rakastan niitä!

Siinä oli vähän tietoa minusta. Ehkä tiesitte tai ehkä ette.

Kung Fu Panda 3

Katsoin leffan Kung Fu panda kolme. Se oli parempi kuin kakkos osa. En tykkänyt yhtään kakkos osasta, mutta ykkönen oli taas huippu.

Tässä panda tapaa isänsä ensimmäistä kertaa. Ja joutuu uusiin seikkailuihin. Hän pääsee pandakylään ja tapaa ison kasan pandoja. Jotka ovat niin helyttääviä kun olla ja voi. Sun täytyy katsoa tämä jos tykkäsit ykkös osasta. Suosittelen.

ps. Tää löyty vanhoja julkaisettomien julkaisuen joukosta, vaikka on tehty vuosi sitten.