Hiusten leikkuu

Hiusten leikkuu oli se asia jota inhosin. Ensin minun hiuksiani leikkasi mummo ja sen jälkeen äiti. Yleensä käytäydyin hyvin, mutta kun oli kyse hiusten leikkuusta niin lähdin karkuun. Sen takia aika useassa lapsuus kuvassa on hiukset miten sattuu.
Eräskin kerta mummo sanoi että tytön hiuksia pitäisi leikata. Minä ajattelin eikä! Löysin sit sakset jostain ja päätin ite parturoida itteni. Vähän otsahiuksia otin pois ettei mummo huomaa, mutta tais lähteä vähän enemmän. Sitä kyllä nauratti ja minä väitin että koirankarvoja on lattialla. Ei mennyt selitys ihan läpi. Sanoi että odotetaan kun isäs tulee että mitä sanoo. Isä tuli työnpäivän päättytyä, mutta ei osannut muuta kuin nauraa. Sanoi että äiti saa vähän siistiä kun kotiin päästään.

Niin kului aika, että äiti leikkasi aina aikuisuteen asti mun hiukset. Kymmenen vuotiaana päätin etten halua otsahiuksia vaan kasvatan yhtä pitkäks kuin taka hiukset. Niin sujusvasti meni kun oli aikuinen. Sen jälkeen äiti sanoi mulle, että sun pitää mennä kampaajalle. Minä ajattelin et ei! Mutta pakko oli etsiä joku kampaaja. Meni yhdelle, mutta en ollut tyytyväinen tulokseeni. Kävin sielä varmaan  kolme kertaa.

Sitten minä muutin ja taas piti etsiä uusi kampaaja. En verranut paikkoja, vaan menin ensimmäiseen sisään mikä tuli vastaan ja sieltä minä löysin ihanan kampaajan jonka kanssa meidän suhde kesti yli kymmenen vuotta. Sielä tunsin, kun sai rentoutua ja jutella kampaajan kanssa. Neljän vuoden päästä muutin taas, mutta jatkoi hänen luonaa käyntiään. Eihän se ollut kuin vähän yli sata kilsaa mikä piti mennä, kun tiesi kuka siellä odottaa. Mutta niin vain meidänkin suhde lakkasi olemasta. En viitsinyt lopulta ottaa sinne aikaa, kun hinnatkin olivat nousseet. Sen jälkeen oli käynyt tässä ihan lähikampaajilla ja lopulta päätynyt siihen mistä alun alkaen lähettiin. Eli äiti leikkaa jälleen mun hiukset. Ympäri mennään yhteen tullaan.