Sivut

torstai 19. syyskuuta 2019

Hiekkalinna 2019

Käytiin elokuun puolessa välissä katsomassa hiekkalinna äidin kanssa. Eipä se tänä vuonna kovin kummonen ollut. Laitan tähän muutaman kuvan.





Minusta hiekkalinna oli tänä vuonna aika vajavainen. Siinä oli vaikka minkä verran voinut olla lisää töitä.




Semmonen se nyt noin suurinpiirtein oli. Toivon että ensi kesänä olisi joku aihe minkä pyörillä olisivat.

maanantai 26. elokuuta 2019

Kettu

Olen aina jotenkin tykännyt ketuista. Jos pitäisi valita luonnossa elävä villieläin sanoisi kettu. Tykkään jos minulle lähetetään kettu kortteja ja joskus leikkelen ketunkuvia talteen. Ja sit pienen aasinsillan kautte pääsee tähän aiheeseen, nimittäin...


Ostin nimitäin kettu pehmolelun. Siis viisitoista vuotiaana päätin ettei enää pehmoleluja tule mun talouteen. Se päätös peruuntui varmaan jo seuraavana vuonna. Aina niitä tulee lisää ja lisää. En voi vastustaa, kun suurilla silmillään sanoa: Ota minut mukaasi. Niin tämäkin lähti sit viimeviikolla kaupasta mun luo. Mut hei, ei hirveästi ole kettu aiheisia pehmoleluja, niin pakkohan sitä oli täydentää. Ehkä niitä kohta taas näkee metsän laidassa, kun syksykin pukkaa päälle (niitä oikeita kettuja.)

lauantai 10. elokuuta 2019

Blogi seitsemän vee!

Tämä blogi syntyi 10.8.  Nyt hän jo päässyt kouluikään. Aikasta hurjaa!
Välillä olen kirjoitellut ahkerasti ja toisinaan pitänyt taukoja, mutta hengissä ollaan. En alunalkaen ajatellut kuinka kauan tätä pidän. Ajattelin vain kirjoitella niinkauan kuin juttuja riittää. Monet blogit joita olen seurannut ovat kuolleet pois, mutta muutama suosikki on vielä jäljellä.


Kakku ei ole tehty blogin synttäreitä varten, vaan minun. En juhlinut tänä vuonna, mutta äiti halusi ostaa kakun. Tietysti vihreän värinen ja sanoi osta koristeet niin koristellaan se. No minä tietenkin lapsenmielisenä nostalgikkona otin nallet.
Onneksi olkoon blogi. Olet tuonut ihania hetkiä.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Man man man ... mansikkaa!

Se on nyt kesä parhaimmillaan, kun saa marjaista satoa puutarhasta tai vaihtoehtoisesti myyjiltä. Me saatiin ämpärillinen makeaa mansikkaa sukulaisilta ja ai että oli hyvää. Suurinosa laitettiin pakastimeen. Tottakai äiti teki myös mansikkakakun, jonka melkein söi itse. Kun minä en tuosta kermasta välitä. Minulle kelpaa mansikat sellasenaan tai tekee mansikkakeittoa.


Ensin maistettiin mansikoita kesäkuun lopulla ja isompi satsi saatiin heinäkuun alussa.


Muuten elämää sujuu ihan mukavasti. Kesäkin on jo puolessa välissä ja puolet jäljellä. Nautitaan!

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Isä ja äiti nuorina

Nyt täytyy sanoa etten ole hirveesti heidän nuoruuteen perehtynyt. He tapasivat vuonna 1978 jolloin äiti oli 19 vuotias ja iskä 24.
Vuonna 1979 he menivät kihloihin jouluaattona.

Tää kuva otettiin, kun menivät kihloihin.
Iskä oli varastomies Pulpilla ja äiti teki leipomo hommia nuoruudessaan Lappeenrannassa. Iskällä oli pieni kaksio mihin he aivan aluksi päätyivät.
Vuonna 1980 he menivät naimisiin juhannusaattona. Sillo kun viettettiin juhannus häitä. Sitä ennen heistä oli tulleet mun serkku-pojan kummeja helmikuussa.

Tämä otettiin hääpäivänä.
Häät eivät olleet kovin suuret ja jatkot olivat heidän kaksiossaan.
Minä synnyin vuonna 1981. Vähän aikaa vietin kerrostalo elämää, mutta heinäkuussa he löysivät tämän kodin ja muutettiin omakotitaloon. Ekan yön he nukkuivat patjoilla lattialla, kun oli niin rauhallista. Mistään ei kuulunut mitään meluja. Oltiin onnellisia!

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Lapsuuden kesät

Millaisina muistatte lapsuuden kesät? Oliko ne aina aurinkoisia, ihan mielettömän pitkiä ja huoletonta aikaa. Minä muistan ne yleensä aurinkoisina ja eikä käytetty kelloa niin paljon. Syötiin mihin aikaan sattui ja oltiin pihalla paljon. Minä kyllä enemmänkin sielä varjo puolella. Mä olen varjo tyyppi mikä aina pitää hattua päässä ettei tule auringon pistos. Muistan kun sain ekat shortsit synttärilahjaksi ja olin kauhean kuuma päivä, mutta en suostunut laittaa niitä jalkaan. Nyt se jotenkin naurattaa, mutta pidin pitkät housut jaloissa vaan.

Sit toinen juttu että teittekö kesälomalla reissua? Minä nyt kun ajattelen, niin me ollaan käyty vaan sukulaisilla: Kouvolassa ja Sulkavalla. Ei tehty mitään hirveitä Suomi reissuja. Se kyllä riitti mulle. En tiedä millo sain edes tietää huvipuistoista. Ekan kerran käytiin Tykkimäessä vissiin kahdeksan vanhana, mutta en oikein tykännyt siitä. Kun olen sellainen arkajalka etten uskalla oikein muuhun mennä kuin perintteikkääseen karuselliin. Joskus myöhemmin käyntiin Visulahdessa. Minä, iskä ja serkku-poika kolmistaan. Se oli kyllä kiva reissu.

Kouvolassa asui mun kummitäti eli iskän sisko. Siellä oli mukava käydä ja näin samalla serkkuja, mutta ne olivat minua kahdeksan ja yksitoista vuotta vanhempia, niin niistä ei hirveästi seuraa ollut. Mutta kummitäti oli kiva. Jos mulla oli ollut synttärit, niin sain mennä valitsemaan kaupastaa vaatteita. Se  oli ihanaa, kun sai päättää minkä ottaa. Ja niitä tuli kunnolla pidettyä.
Kun menimme Sulkavalle, niin siellä oli äidin sukulaisia. Silloi joskus lapsuudessa mentiin ihan maalle ja oli lehmiä. Se oli kyllä jännää. Kerran me syötiin siellä ja ihmettelin, kun iskä ei ota maitoa, vaikka yleensä aina juo ruoan kaa maitoa. Mullekkin sano: Ota vettä tai mehua, mutta tahdoin maitoa. Kun minä maistoin sitä, niin ajattelin voi kauheeta mitä tähän maitoon on mennyt. Sen jälkeen taisin ottaa pitkän kulauksen vettä päälle.

Kesällä ei hirveästi ruoka-aikoja noudatettu ja aika usein iskä grillasi takapihalla jotain. Minä en oikein makkaran ystävä ole, mutta tulihan niitä (sen puolikkaan syötyä) ja sen jälkeen oli ihan täysolo. Minä aina rakastin niitä kesäiltoja, kun ulkona pysty jo olemaan ja kaikki oli niin rauhallista. Niitä minä kaipaan. Se hetki, kun aika ei mihinkään liiku ja kaikki on hyvin just tässä.

torstai 30. toukokuuta 2019

Suomi maailmanmestari 2019

Minä olen ollut hiljanen viimeset pari viikkoa, kun olen keskittynyt katsomaan lätkää. Minä olen seurannut niitä jo teinitytöstä lähtien ja tää on kaiken huipentuma MM- kisat. Ja voi että.... Sieltä tuli se kaikkein mahtavin pokaali. Eli kultaa!!! Mun ois pitänyt kirjoittaa tää jo sinäpäivänä kun se tuli, mutta olen ollut niin tohkaisseni siitä niin en saa sitä tunnetta enää tähän.
Minullahan oli synttärit juuri sunnuntaina ja sanoi äidille että en tarvii lahjaa, jos Suomi voittaa kisan ja mitä siinä kävi. Suomi voitti!!! Tän parempaa lahjaa en voi saada. Kiitos Suomen joukkue!


Se oli kyllä mahtavaa. Minusta se on hienoa, kun koko joukkue voittaa. Me ollaan sillo yhtä-koko Suomen kansa on yhtä. Siitä ei vain yksi saa pystiä vaan kaikki. Me tehdään se tiiminä. Jokaisen on taisteltava sen puolesta että palkinto saadaan. Siinä ollaan yhtä köyttä. Kenenkään ei kannata ruveta diivailevaan. Me tehdään se yhdessä ja voitetaan yhdessä.


Sitten vielä kiitokset Antero Mertarannalle, joka aina elää hengessä mukana. Tekee niitä iskulauseita jotka jäävät päähän soimaan. Ilman Antero Mertarantaa tää ois niin huikeeta katsottavaa. Kiitos hänelle.


Kiitos koko Suomen joukkueelle. Teette elämästä elämisen arvoisen!