Lapsuuden kesät

Millaisina muistatte lapsuuden kesät? Oliko ne aina aurinkoisia, ihan mielettömän pitkiä ja huoletonta aikaa. Minä muistan ne yleensä aurinkoisina ja eikä käytetty kelloa niin paljon. Syötiin mihin aikaan sattui ja oltiin pihalla paljon. Minä kyllä enemmänkin sielä varjo puolella. Mä olen varjo tyyppi mikä aina pitää hattua päässä ettei tule auringon pistos. Muistan kun sain ekat shortsit synttärilahjaksi ja olin kauhean kuuma päivä, mutta en suostunut laittaa niitä jalkaan. Nyt se jotenkin naurattaa, mutta pidin pitkät housut jaloissa vaan.

Sit toinen juttu että teittekö kesälomalla reissua? Minä nyt kun ajattelen, niin me ollaan käyty vaan sukulaisilla: Kouvolassa ja Sulkavalla. Ei tehty mitään hirveitä Suomi reissuja. Se kyllä riitti mulle. En tiedä millo sain edes tietää huvipuistoista. Ekan kerran käytiin Tykkimäessä vissiin kahdeksan vanhana, mutta en oikein tykännyt siitä. Kun olen sellainen arkajalka etten uskalla oikein muuhun mennä kuin perintteikkääseen karuselliin. Joskus myöhemmin käyntiin Visulahdessa. Minä, iskä ja serkku-poika kolmistaan. Se oli kyllä kiva reissu.

Kouvolassa asui mun kummitäti eli iskän sisko. Siellä oli mukava käydä ja näin samalla serkkuja, mutta ne olivat minua kahdeksan ja yksitoista vuotta vanhempia, niin niistä ei hirveästi seuraa ollut. Mutta kummitäti oli kiva. Jos mulla oli ollut synttärit, niin sain mennä valitsemaan kaupastaa vaatteita. Se  oli ihanaa, kun sai päättää minkä ottaa. Ja niitä tuli kunnolla pidettyä.
Kun menimme Sulkavalle, niin siellä oli äidin sukulaisia. Silloi joskus lapsuudessa mentiin ihan maalle ja oli lehmiä. Se oli kyllä jännää. Kerran me syötiin siellä ja ihmettelin, kun iskä ei ota maitoa, vaikka yleensä aina juo ruoan kaa maitoa. Mullekkin sano: Ota vettä tai mehua, mutta tahdoin maitoa. Kun minä maistoin sitä, niin ajattelin voi kauheeta mitä tähän maitoon on mennyt. Sen jälkeen taisin ottaa pitkän kulauksen vettä päälle.

Kesällä ei hirveästi ruoka-aikoja noudatettu ja aika usein iskä grillasi takapihalla jotain. Minä en oikein makkaran ystävä ole, mutta tulihan niitä (sen puolikkaan syötyä) ja sen jälkeen oli ihan täysolo. Minä aina rakastin niitä kesäiltoja, kun ulkona pysty jo olemaan ja kaikki oli niin rauhallista. Niitä minä kaipaan. Se hetki, kun aika ei mihinkään liiku ja kaikki on hyvin just tässä.