Kissavideoita, kissavideoita

Kaikkihan tietävät tämän Maija Vilkuumaan biisin Kissavideoita. Ai ei, no ei siitä sen enempää. Mä katoin kaksi ihanaa kissavideoita jotka esittelen. Toinen on hieman jouluinen: Viiru ja Pesonen Paras joulu ikinä.

Tää oli hellyyttävä kuva takan kannesta. Viiru haluaa parhaan joulun kuin ikinä. Mutta Pesosesta ei taida ola avuksi. Hän loukkaa jalkansa. Mutta saako Viiru joulu jota on toivonut.
Mä olen huono kuvailemaan juonen käänteitä. Joten katsokaa itse.

Toinen on tosipohjaan tehty elokuva: A street cat named Bob.

Tämä piti ostaa ihan omaksi, kun sain kirjastosta kattottua. Ihana elokuva joka kertoon minkälaista on omistaa kissa. Niin ja katsokaa ite. Niissä on ainakin kissoja.

Kissoja

Mä siis todellakin rakastan kissoja. Jos mulla oli maatalo niin pitäisi niitä ainakin neljä tai enemmänkin. Kissat ovat niin itsenäisiä, mutta tavallaan hellyyttäviä elämiä. Ne tietää mitä ne haluaa ja saavat sen ( useimmiten ). Meillä on ollut viisi kissa. Ne voisi laittaa järjestykseen. Kaksi hyvin notkeaa tapausta, kaksi laiska jaakkoja ja yksi hulivili. Nämä notkeimmat kissat olivat punaisia ja niitä rakastan eniten. Meidän Matias oikeastaan söi ja nukkui, söi ja nukkui. Oikea hurmuri pienen suklaanenänsä kanssa. Yksi kissa nukkui akvaarion päällä. Ei ne kalat siitä säikähteneet, mutta oli harvinaisen lämmin nukkumapaikka. Aina se otettiin pois siitä, mutta meni takaisin. Joten annettiin olla. Ihan mukava kirjo kissoja.

Pieni suklaanenä, Matias. Oli kirjava kissa, mutta mahasta valkonen. Matias nukkui yleensä keinutuolissa. Eipä sitä ihmiset käyttäneet lainkaan, kun oli hänen nukkumapaikka.

Nykyisin ei tullut otettua kissaa. Odotetaan että aika kypsempi. Ihastellaan vaan muiden kissoja. Mutta lainaan kissa elokuvia, lempisarjakuva sankari on Karvinen ja rakastan Disneyn piirrettyjä joissa kissa pääosassa. Oliver ja kumppanit on ihana ja samoin Aristokatit.
Niin ja mulla on kissakuume...Sen takia näistä kirjoittelin.

Se on pääsiäinen

Ei, ei ole vielä. Selittää äiti tytölleen joka näki suuklaameren kaupassa 13.2. kun ystävänpäiväkin oli edessä. Siis kuinka aikaseen pitää aloittaa markinointi. Pääsiäinen on maaliskuun lopulla, mutta ei vielä helmikuussa. Minusta ois voinut aloittaa markkinoinnin maaliskuussa, mutta ei se aloitetaan nyt jo!

Kuva viime vuodelta.

Siinä ne joutuu perheen piemille selittää ettei ole pääsiäinen vielä . Eikä edes palmusunnuntain. Sitten jotkut alkavat itkua vääntää, kun eivät saa suklaata. Tässä kaupassa se oli hyvin mitoitettu. Että melkein väkisin joutuu näiden edestä kävelemään. Huoh. Ja tottakai jotkut ostaa suklaata nyt jo. Olenko tullut vanhanaikaiseksi vai tosiaanko näitä markkinoidaan aiemmin?  En muista omasta lapsuudesta tätä.

Menneestä pois

Pitäskö palata tähän päivään. Ei kyllä millään viitsit. Noita lapsuusjuttuja on kiva muistella. Eikä tässä päivässä ole juurikaan kerrottavaa. Paitsi tää talvi sais olla jo ohi. En tykkää yhtään talvesta. Joulukuussa odottaa lunta saapuvaksi, mutta joulun jälkeen ei niin välittäs. Minusta hyvin riittäs joulu ja tammikuu talveks ja sit sais tulla kevät, mutta eihän se niin mee. Ikävä kyllä.

Helmikuu menee nopeasti ohi ja sit se on kevättalvi ja vasta huhtikuussa kevät. Tästä pitäisi nauttia: Hiihdellä, luistella, käy pulkkamäessä, pilkillä jne. Mutta mä en osaa. Tarvittas joku pienempi ihminen joka sais pulkkamäkeen tai hiihtämään. Iskä kaa tehtiin aina noita talvisia puuhia. Pilkkimistä rakastan. Kuka sais mut lähtemään pilkille? Minä voitin aikoinaan nuorten sarjassa boolimaljan, kun sijoitun ensimmäiseksi pilkkikisoissa. Huimaa. Iskä sai sielä paistinpannun. Tulipa tuo mieleen pilkkimisestä.
Nyt pitäisi nauttia niistä asioista mistään ei kesällä voi tehdä. Nauttia lumisateesta, että voi tehdä lumienkelin, nauttia hiihdosta ja mäenlaskusta. Kesällä ei voi tehdä näita asioita. Sillo voi tehdä jotain muuta. Mutta kevättä mä kaipaan. Se on mun vuodenaika. Ehkä johtuu siitä kun olen toukokuussa syntynyt ja keväällä on nimpparit. En tiedä, mutta sitä kohti mennään.

Karkkijemma ysärityyliin

Kaikkiahan tietävät että minä syön paljon karkkia. Mutta minulla on karkkijemma aina 90-luvulta lähtien ja on myös 80-luvulta, mutta niistä en tiedä missä ovat. Eli palataan 90-luvulle.

Smarties kansa on nokkelee jne. Muistui laulusta mieleen, jos se meni noin.

Nämä on varmaan 90-luvun alusta. Näissä oli niitä suussa sulavia suklaita. Minulla on näitä kolme kappaletta: Minniä kaks ja yksi Mikki joita yksi koira on kohdellut kaltoin. Mikiltä puuttuu tikkari. Joku ihmettelee miksi nämä ovat mulla säästössä, mutta katsookas...

Sinne voi laittaa rahaa, kätevää. Vaikka tosin, ei mulla sielä rahaa ollut. Pidin ne muuten vaan. Olivathan ne tosi söpöjä.

Sit siirrytään karkkilaatikoihin. Näitä löysin muutaman eräästä laatikosta.

Noita ylimpiä ei saa enää ja ainoa minkä saa on Zalmiakki. Nämä olivat kaikki hyviä. Jee-Jee.tä kaipaan erittäin paljon. Niistä tuli hyvä salmiakki-hedelmä yhdistelmä. Röllitkin olivat hyviä. Tässä toiselta puolelta kuvattuna.

Röllissä on vielä muovi laatikon päällä. En viitsinyt ottaa pois. Antaa olla. Ja jotakuinkin. Nämä laatikot olivat pieniä. Enää ei edes tehdä näitä laatikoita kovinkaan paljon. Ennen olivat hyvät valikoimat. Sääli.

Sit ihan loppuun vielä kaksi karkkipussin kuvaa. Nämä löytyivät myös karkkilaatikoiden jemmasta.

Bonbonjeja! Jokainen muistaa nämä ällöttävän likaiset hyi hyi nimet. Olen varmaan maistanut kaikkia, mutta nämä löytyivät jemmasta. Lokin läjäys oli hyvän makuinen.

Nyt te miettitte, että heitänkö menee nää karkkijemmani, mutta en heitä. Laitan ne säilyymään lootaan. En tiedä miksi, mutta onpahan jotain mitä voi vanhana muistella.

Kahvimukeja 80-luvulta

Me jatkettiin sitä siivousta, siis pienenhuoneen. Äiti huikkasi, että nyt löyty aarteita. Kuulin hänen kilisyttävän astioita. Mietin että mitäköhän se löysi. Jonkun varmaan mummon perintöastiaston, mutta ei. Sieltä löytyi pitkään hukassa olevat kahvimukit 80-luvulta. Siis minun mukit! Tässäpä teille pieni katsaus mun mukeihin.

Minähän olen kova juomaan kahvia aina pienestä pitäen. Siksi näitä mukeja oli kertynyt, kun piti juoda isosta kupista. Ei aikuisten mukista. Se olisi ollut tylsää juoda aikuisten mukista.

Tässä ovat ensimmäiset mukini, jotka muistan. Varmaan ostettu 81 tai 82 vuonna nallemuki, kun siitä on ollut sanka poikki kun minä tuon mukin muistan. Kolme vuotias kuvassa näkyy Disney muki, eli sekin 83 vuodelta tai 84. En voi muistaa mutta kovin vanhoja ovat. Käyntin näitä murrosikää asti kunnes kyllästyin paikkasin ne pienee lootan jonka nyt löysin. Hyvässä kunnossa ovat säilyneet. Astiat pestiin aina käsin, niin ei ole haalistuneet kuvatkaan. Eikä ole tummentumpia näistä missään. Disney oli yksi suosikki mukeistani. Luettelin välillä mitä siinä on Aku, Mikki, Hessu jne.

Tää on nimi muki, mutta nappasin siintä oikean nimen pois. Tää oli yksi mun lemppari mukeista. Sanoi: Anna mun nimimuki. Olin ylpeä kun kellään muulla ei ollut omaa nimeä mukista.

Tää on varmaan ostettu 86-vuonna. Ainakin siinä oli pohjassa leima tehty 86-vuonna. Ja voitte arvata että tää oli mun suosikkimukini. Minä olin kova ponifani, eikä liiemmin osteltu näitä juttuja. Minä halusin ponimukia, vaikka se ois ollut vielä pesussa. Hyvin on kuva säilynyt. Tämä on tosi rakas muisto lapsuudesta.

Tästä puuttuu Smurffi muki. En tiedä mihin se on joutunut. Täytyy tutkia astia kaapit jois ois sielä. Sekin oli yks suosikeitani. Muistan sen niin elävältä, mutta harmi kun ei ole kuvaa. Mutta nämä olivat minun lempimukini 80-luvulta kun olin lapsi. Minähän join aamukahvit, iltapäiväkahvit ja joskus illallakin kahvit, niin kyllä siinä mukeja tarvittiinkin.

Laitan tähän loppun vielä kaksi ysäri tuotantoa olevat mukit.

Sain nämä yheksytluvulla ja nalle muki oli ihana. En hirveästi tuota pelle mukia käyttänyt. Nämä ei nyt mene lapsuusmukien edelle olivat sen verran mahtavia. Lapsuudesta ne parhaat muistot tulee.

Pieniä juttuja

Mä en keksinyt mitään muuta tuolle nimeksi. Me siivotaan äitin kanssa pientä huonetta. Se on ollut aina nimeltään pieni huone, koska on talon pienin vaikka kyllä siinä kokoa riittää. Meillä on aika suuret huoneet tässä talossa. Se on ollut muusikinkuuntelu huone, kijasto huone mutta nyt pienihuone. Eiköhän se asia tullut selväksi. Mutta kuitenkin puolet vielä siivoamatta. Olemme löytäneet sieltä paljon 80 ja 90-luvun tavaraa. Olen kuvaillut niitä pienissä osissa niin tässä ensimmäinen teksi.

Löysin noin 20 vuotta kadoksissa olleen halinalle kumin. Tosin ei siitä rassii käyttää. Luulin tämän hukkuneen muun rojujen joukkoon mutta sielä se oli nakottamassa kirjahyllyssä. Koitin hangata pölyjä pois ja pääsee higuurihyllyyn. Minun lempi halinalleni, kun on mintunvihreä.
Maija Mehiläinen on magneetti ja siihen kuulu kukka, mutta kukka on hävinyt. Minä olin pienenä kovin suuri Maija fani. Keittiö kun rempattiin niin se katosi omaan onnessa nojaan, mutta nyt löyty. Pieniä asioita, mutta mulle niin arvokkaita.

Sitten mennään Smuffi faniuteen. Miulla oli lamppu, figuureita, pehmoleluja, smurffikalenteri, haalari, kello jne.

Tässä tämä kello. Varmaan 85 tai 86 vuonna ostettu. Se oli vielä mun lempiväreissä. Vaaleanpunainen. Niin joo se oli pienenä tyttönä lemppari väri. Mä olin tosi hatiossani kun sain tän kellon. Vaikka se jäkötti paikallaan niin oli siitä mukava katsoa aikaa.

Tämä riittää tällä kertaa, mutta lisää on tulossa!