Sivut

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Koruja, lisää koruja

Kuten tiedätte tykkään kesäisin käyttää isompia, värikkäitä ja näyttävämpiä koruja. Tänä vuonna minulla kävi hyvä tuuri, kun pääsin tekemään yhteistyötä B Bling korukaupan Riikka Luon kanssa. Tässä vähän tietoa yrityksestä: B Bling korukauppa on suomalainen yritys, jossa myydään käsintehtyjä, korunosista koottuja sekä maahantuotuja korvakoruja, kaulakoruja sekä muita asusteita. Minä olen Riikka Luo ja kauppa on tulosta suuresta kiinnostuksesta korujen värikkääseen maailmaan. Olen koulutukseltani kuvataiteilija ja toimintaterapeutti. Kiinnostus korujen tekemiseen alkoi äitiyslomalla. Korujen maailma vei mukanaan ja perustin B Bling korukaupan yhteistyössä softainsinööri mieheni Miaon kanssa marraskuussa 2014.

Lisää voitte lukea täältä: Tietoa yrityksestä. 

Sain valita muutamia koruja itselleni ja blogiin esittelyyn. Ei muuten mikään helppo tehtävä. Riikan kauppa pursuilee ihanuuksia joten valinta oli vaikea. Riikka luo koruja myös sinun omista kuvistasi, jos niin haluat. Kas siinäpä vasta oiva ja yksilöllinen lahjaidea hänelle jolla on jo kaikkea. Pahoitteluni huonoista kuvista. Olen ne kuumeessa ottanut, mutta asiaan.

Korut saapuivat hyvin pakattuina ja yllätyksekseni kauniissa pienessä lahjarasiassa.



Todella söpö ja ihanaa viimeistelyä pakettia myöten.

Kesäksi kaipasin suuria ja värikkäitä koruja lisäksi pieniä sekä hillittyjä.


Vesimelonit edustavat sitä suurta ja näyttävää puolta. Pienet pandat hillittyä söpöyttä. Maatuskat ovat jotain siltä väliltä. Vähän niinkuin joka tilanteeseen sopivat korut. Maatuskoita oli monessa eri värivaihtoehdossa saatavilla ja samaan sarjaan myös kaulakorukin. (Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana.) Niin ne kaulakorut jotka minä valitsin tulevat tässä:


Vähän huonosti näkyy, mutta tyttö ja ilmapallot. Minusta tämä oli luovasti erilainen ja kaunis koru. Tuli jotenkin Liisa Ihmemaassa meininki mieleen, niin halusin tämän itselleni.


Voiko söpömpää Bambia enää ollakkaan. Tässä korussa on mukana myös sitä ihanaa bling, bling kimalletta. Mistä kaikki pikku tytöt  (ja vähän isommatkin) yleensä tykkäävät. 
Pitkään harkitsin sitä maatuska kaulakoruakin, mutta koska olen hassuttelija ja harvoin pidän saman sarjan koruja yhtäaikaa, niin jätin sen pois.

Mitäs piditte? Eikös ollut ihania? Mikä parasta tekin voitte saada omat lempikorviksenne Riikan kaupasta. Nimittäin luvassa on arvonta jonka palkintona on: Valitsemasi korvikset ja 20 euron lahjakortti myymälään. Lue ohjeet tarkkaan miten pääset mukaan.

Ensinnäkin sinun tulee olla blogini julkinen lukija bloggerin kautte ja kertoa mistä asti olet seurannut blogiani.
Toinen ei niin helppo nakki on vierailla Riikan kaupassa ja valita suosikki korviksesi.  Roikkuvat mallit löydät täältä ja nappikset täältä. 

Muista tykkäillä myös facebookissa: Riikka luo.

Lisä arvan saat kertomalla ja linkittämällä blogiisi arvonnan. Onnea matkaan!

Tämä on niin sanottu Vappu arvonta ja voittaja julkaistaan blogissani 1.5. Vappupäivänä.
Riikalle suuri kiitos yhteistyöstä ja sponsoroinnista.

ps. En tiedä miksi teksti tuli tuollain hassusti, mutta koittakaa saada selvää.


torstai 20. huhtikuuta 2017

Pari sanaa pääsiäisestä

Siinä menivät pääsiäispyhät kotona köllien. Joista pääsiäispyhät (sunnuntai ja maanantai 38 asteen kuumeessa). Äitikään ei päässyt mökille, kun oli niin tavattoman kylmä. Kevät miksi et joo saavu luoksemme? Sinua kaivataan.
Kuvia räpsin aikasta paljonkin, mutta kuumeen takia herkut jäi syömättä. Ei meillä edes ole mitään pääsiäisruokailua tai perinteitä. Tai no äiti syö mämmiä vaniljakastikkeen kera. Minä en mämmistä välitä. Hyi olkoon!
Eno täytti vuosia 14.4., mutta oli mahataudissa ei päästy kylään ja sunnuntaina, kun piti mennä olin minä kipeä. Joten ihan mämmäilyks meni koko keväänjuhla. Mikään suunnitelma ei toteutunut.
No, sellaista tää elämä välillä on.


Tarkoitus ei ollut lähettää yhtään pääsiäiskorttia, mutta kun kaupassa näin tämän kaunokaisen tiesin heti kaksi ihmistä joita muistaa näin hempeällä kortilla. Itse sain kaksi yhteistä korttia äitin kanssa ja kolme henkilökohtaista joista yksi oli äitiltä ja kaksi saapui pääsiäisen jälkeen postitse.


Enolle vietiin kortti ja pussillinen tuoreita Karjalanpiirakoita postilaatikkoon. Liilat tulppaanit jäivät omaksi iloksi. Ohrakin ehti itämään täyteen loistoonsa hyvin pääsiäiseksi. Oliko täällä jo kuva aiemmin mun pääsiäismunista.


Taisi olla, mutta tässä vielä koko kavalkaadi. Yksi Kinderi puuttuu kuvasta ja mua harmittaa todella, kun se vaaleanpunainen Minion jäi uupumaan. Suklaamunat oli myyty loppuun ennen pääsiäistä meidän kylän kaupoista.


Pengoin laatikoita ja löysin yhden lapsuudessa  tekemäni pääsiäiskoristeen. Tosin tuostakin on koristeita tippunut, mutta hauska tipu. Silmät ovat kyllä vähän oudot. Ripset ovat kyllä kauniit.


Äitillä oli kaverin koira hoidossa sunnuntaina koko päivän, kun emäntä oli näyttelyssä avustajana. Toi sieltä tämmöisen kortin tullessaan. Itse Katselin sunnuntaina dvd.ltä Nalle Puhin Kevät ja Ruu elokuvan. Siintä on tullut perinne.


Äiti herkutteli suklaamunien lisäksi mämmillä. Minä en mämmistä piittaa, mutta rahkapiirakoita täytyy pääsiäisenä olla raekarkkien lisäksi.



Sellainen ol meidän pääsiäinen tänä vuonna. Hieman ankea, mutta josko Vappu olisi mukavampi.


Se näyttäs kalenterin mukaan olevan jo ensi viikolla. Minulla on teillekkin pieni yllätys sinne varattuna, mutta millainen siintä lisää seuraavalla kerralla.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kamalimmat Disney pahikset top seitsemän

Pääsiäinenhän on tunnetusti noitien aikaa. Siitä sain idean listata kamalimmat Disney pahikset. Siellähän saduissa esiintyy noitia tai paremminkin ilkeitä äitipuolia. Katsotaan tämänkertainen kattaus. Kuvat eivät ole omia, vaan netistä otettuja.


Sijalle seitsemän valitsin Tuhkimon äitipuolen. Hän ei ehkä ulkoisesti ole kovin kauheannäköinen, mutta se kuinka hän kohtelee Tuhkimoa on aivan kamalaa. Hyi, kerrassaan jäätävä ja kylmä sieluinen nainen on hän.


Kuudentena on Jafar tuo ilkeä ja ketkuileva vääräleuka Aladdinista.


Viides sija lohkeaa Hornansarven kohtaloksi. Hän on todella pelottavan näköinen, mutta pahistelut jää hänen kätyreidensä osaksi suurimmilta osin. Hornansarvihan on tuttu elokuvasta Hiidenpata.


Neljäntenä on vedenalainen hirviö Ursula. Tuo karmea merinoita joka varastaa tai omii kauniin Arielin äänen elokuvassa Pieni mereneito.


Kolmantena komeilee Frollo Notre Damen kellonsoittajasta. Tuo irstas liero joka kuolaa Esmeraldan perään.


Toisena taas paha äitipuoli kuningatar itse Lumikista.


Pahatarta ei voita kyllä kauheudessaan mikään. Johan nimikin tuon kertoo mikä hän on naisiaan.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Munasta asiaa

Näin pääsiäisen aikaan munat puhututtavat ihmisiä kovasti. Tietenkin suklaa-yllätysmunat eivät kananmunat. Nykyajan trendi näköjään on, että 50 grammanen muna on se normimuna. Toisin kun minun lapsuudessani oli enemmän valikoimaa 20 grammasissa kuin isommissa. Nykyään saa etsimällä etsiä pikkumunia ja niissä halvimmissa onkin pahaa tummaa suklaata ja surkeat yllärit. Kinder toimii aina. Tietää mitä saa, kun Kinderin ostaa. Laatu suklaata ja ihan jees leluja. Pienenä se oli harvinaista herkkua, mutta nykyään tarjolla ympäri vuoden kaupoissa. S-marketissa hintaan 0,75. S-marketissa oli muuten kaikki suklaamunat K-kauppaa halvempia jopa K-kaupan tarjous munia halvempia. (Tähän nauru hymiö) Hyvin ihmiset silti osti "tarjouksesta" munia, vaikka toisesta kaupasta oisi saanut normihintaan halvemmalla. Hih, hih, pieni hintavertailu kannattaa aina.


Äiti pähkäili suuresti minkälaisia munia ostaa virpomapalkaksi. Lopulta päädyttiin Kinderiin ja se oli oikea valinta. Minä sen sijaan sain jotain muuta. En kuitenkaan sitä jätti isoa Kinder yllätystä. Sain Minions munan ja valitsin sinisen. Myöhemmin sain vielä vihreän ja olisin halunnut vaaleanpunaisenkin, mutta ne olivat loppuneet. Alakuvan pienet punaiset munat saatiin äitin miesystävältä, vaikka ei ees virvottu. Oli ostanut ison laatikon tarjouksesta ja siitä riitti vielä meillekkin. Niitä oli viisi kaikenkaikkiaan, mutta yksi ei mahtunut kuvaan. Nam, nam, eiköhän näillä pärjää yhden pääsiäisen.


Mignomista en tykkää lainkaan ja töhnämunien perään en ole. Hei, eihän siellä ole leluakaan sisällä! Tykkään myös perinteisistä suklaakuvio pusseista. Niissä ei ole yllätyksiä, mutta kauniit kuoret ja toimivat hyvin koristeina. Suklaapupu kavereineen. Pieniä ruohomunia on ostettava kanssa joka vuosi. Ne nyt vaan ovat niin söpöjä ja parhaimpia ne joissa on joku crispi tai nougat täyte. Yllätyksistä vielä sen verran, että mihin kaikki korut ovat kadonneet. Ne kun tuntuivat 80-luvulla olevan vallalla oleva trendi yllätyksenä ja vain Kinderissä oli koottava lelu. Toista se on nykyään. Nämä nykyajan munat ovat myös aika sukupuolijaoteltu jo kuoriensakkin mukaan mikä on minusta aika tylsää. Kaikenlisäksi täytyisi tietää mistä saaja pitää, kun munat edustavat jotain elokuvaa tai piirrettyä. Tyttö Kinder on minusta ihan turha keksintö. Onneksi se tavallinen sopii kuitenkin myös tytöille. Eli tavallinen Kinder on sit sopiva kaikille. Niin ja ne halppis suklaat joille lapset irvistää. On halppiksissa varmasti hyviäkin. Esim. Sellaiset pienet keltakuoriset dinosaurus munat. Yllätyksenä niissä oli tietenkin pieniä dinosauruksia.
No, niin tai näin jokainen löytää joukosta varmasti oman suosikkinsa.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Palmusunnuntai

Meillä ei paljon vaaleja seurattu, vaan vietettiin perinteistä palmusunnuntaita. Varauduttiin neljään virpojaan, mutta kaksi kävi. Joten jäi yllätysmunia itsellekkin. Kaksi suloista poika lasta kävivät virpomassa äitin tuoreeks ja terveeks. Kiitos heille! Minä aina niin jännään tuleeko kukaan vai ei ja olen pettynyt, jos kukaan ei käy tai tulee vääränä päivänä.


Hienot vitsat pojat olivat tehneet. Kuvassa myös vanhoja menneiden vuosien muistoja virpojista. Meillä ei heitetä vitsoja menemään pääsiäisen jälkeen, vaan ne säilytetään koristeena seuraaviin vuosiin. Koskaan ei tiedä milloin niiden tuleminen lakkaa joten paras säilyttää muistona.

Itsehän en alle kouluikäisenä uskaltanut virpoa kuin omat mummot ja heidätkin varovasti iskän jalkojen takaa. Ala-aste iässä kävin jo naapureitakin kiusimassa. Muistan kun naapurin pappa harmitteli ettei ollut puhaltanut kanamunia tyhjäks. Onneks mummeli tuli ovelle ja sanoi: Ei nykyään sellasia harrasteta. Pitää olla suklaamuna. Huh, kun minä säikähdin, että saanko tyhjät munankuoret vaan vaivanpalkaksi.
Taisin olla 12-vuotias, kun viimoisen kerran kävin virpomassa naapurin mummon. Omaa piti käydä vielä senkin jälkeen, vaikka murrosikä painoi päälle. Oli todella harvinaista herkkua saada virpoma palkaksi Kinder. Toisinaan tuli pelkkä pieni ruohomuna ja sekös harmitti. Ei mitään sisältöä. Mummoilta sai aina sylillisen suklaata joista äiti osan takavarikoi pääsiäistä odottamaan. Kaikkea ei todellakaan syöty heti ja kerralla.
Nykyään Kindereitä saa läpi vuoden ostaa kaupasta joten hohto kadonnut vähän niistäkin. En koe Kinderiä enää pääsiäismunaksi. Parasta suklaata siinä kuitenkin on. Siintä ei pääse mihinkään.


Kävikö teillä virpojia? Koristeletko kotia pääsiäiseksi? Mun täytys laittaa vielä ohra itämään. Muksuna kasvatettiin aina rairuohoa. Aikuisena olen siirtynyt ohraan. Itää nopeammin ja on vahvempaa. Kunhan sen teen, niin sit ois kaikki melkein valmista. Sillä koristeet lisääntyy sitä mukaa mitä lähemmäs pääsiäinen tulee. Täytyisi etsiä vielä niitä kaikkein hienoimpia ja arvokkaimpia koristeita joita lapsena askarteli. Ei nää kaupan valmis härpäkkeet ole mitään niihin verrattuna.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Lapsuusmuistoja: Meillä luetaan

Meillä on luettu aina ja paljon. Iskä sanomalehtiä, Aku Ankkaa ja Jerry Cottonia sekä yhden kirjan vuodessa (Sen jonka äiti joululahjaksi osti. Sen isä jouluna aloitti ja kesälomalla luki loppuun). Minä pienenä sarjakuvia ja satukirjoja. Myöhemmin esim. Tiina sarjaa ja Viisikkoa. Äiti ohjasi Tiinan pariin ja isä Viisikko kirjoja lukemaan. Äiti on lukenut kaikkea mahdollista aina lehdistä hömppäromaaneihin ja herttasarjoihin. Aku Ankan taskukirjoja keräsimme kiitettävän tiuhaan 90-luvun puolesssa välissä,

Kirjastossa käytiin vähintään kerran kuukaudessa. Joskus useamminkin. Kerralla lainattiin vinopino satukirjoja minulle ja niitä piti heti kotona päästä "lukemaan". Sieltä luettiin myös iltasadut minulle. Joka toinen ilta isin ja joka toinen ilta äitin vuoro, mutta äiti sai useammin lepovuoron jotta ehti lukea omaa kirjaa ennen nukkumaankäyntiä. Iskä kun ei juurikaan sängyssä lukenut. Äiti jatkoi lukemista vielä meidän jälkeenkin kunnes alettiin kämisemään: Nyt se valo pois. Ei täällä saa nukuttua. Äiti huokas. Luki luvun loppuun ja kävi nukkumaan.

Koska käytimme kirjastoa ahkeraan. Ei omia kirjoja ostettu kuin syntymäpäivä ja joululahjaksi. Siltikin niitä satukirjoja kertyi aika kasa minulle. Äitini on hamstrannut niin paljon kirjoja ettei koko elämänsä aikana ehdi niitä kaikkia lukemaan. Se ostaa niitä antikvariosta ja kirjastosta sylillinen kahdella eurolla. Minä ostan vain satukirjoja. En halua mitään painavaa kirja taakkaa kantaa mukanani, kun ei niitä hautaan saa. Kirjoja kuitenkin kiitän siintä, että omaan niin vilkkaan mielikuvituksen kuin olla ja vain voi sekä osaan itse luoda tekstiä helposti. Koulussahan rakastin aina aineenkirjoitusta.
Luetaanko teillä paljon?

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Ikävä joulua

Se iski maaliskuun lopussa, kun kevät otti takapakkia. Tuli lunta ja pakkasta yöt päivät läpeensä. Ajattelin, että ihan hyvin voisi olla joulu kerta täytyy kärvistellä lumen ja jään keskellä. Onneksi tähän kaipuuseen löytyi resepti hyvin läheltä ja se menee näin: Jouluinen elokuva (tällä kertaa Smurffien jouluelokuva, koska mulla on kova Smurffikausi menossa), piparkakkuja (niitä löytyi ihan kotonta. Ei tarvinnut kaupasta ostaa.), Vihreitä kuulia (niitä joulun jämiä) ja kaiken kruunuksi piparkakun tuoksuinen kynttilä palamaan ja ta daa! Minijoulu saavutettu. Illatkin, kun ovat pimeitä niin mikäs tässä fiilistellessä.

Kuva viime joululta
Maaliskuun viimoinen oli ihan oma lukunsa, kun äiti etsi pakastimesta mustikoita ja löysi samalla pussillisen paistovalmiita joulutorttuja ja laittoi ne uuniin. Koko talon täytti pian jouluinen tuoksu ja vaikka en kovin suuri joulutorttujen ystävä ole, niin yhden lämpimäisen söin minäkin. Josko näillä selviäis taas vähän aikaa eteenpäin kohti ensi joulua.

Ps. Tarkoitus oli ottaa ja laittaa kuva tortuista, mutta kameran muistikortti kränää joten kuvia ei tulla vähään aikaan näkemään kuin niissä teksteissä jotka on jo luonnoksissa valmiina. Uusi muistikortti on kyllä tilauksessa.