Sivut

perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulun mieli

Joulussa ei ole mitään mieltä, jos ei pysty hyvää jakamaan. Itsellä on kauhean suuri halu auttaa ja antaa joulun alla kaikkia. Kaikkia mahdollisia ketä voi auttaa. Hyvä itekkin rahattomana lähteä auttamaan, kun tietää miten pienestä toinen voi ilahtua. Tuoreesta leivästä, lämpimästä ruo`asta, fleecepeitosta, pienestä kynttilästä, piparkakuista. Melkein ihan mistä vaan. Jokainen antakoon omasta sen minkä pystyy. Ei siihen enempää tarvita.

Minä olen tehnyt kaksi hyvää työtä. Vein erään rouvan kuolleen miehen haudalle kynttilän, kun hän asuu toisella puolella suomea eikä pääse sitä itse tuomaan. Otin kuvan ja lähetin sen hänelle. Oli onnellinen.


Autoin kaupassa huono näköistä vanhempaa rouvaa valitsemaan sopivat joulukortit. Oli onnellinen siintä pienestä hetkestä jonka maltoin omien ostostenteon keskellä pysähtyä ja auttaa. Se hymy joka hänen kasvoilta loisti oli parhain lahja pitkään aikaan jonka olen saanut. Miten vähästä joku voikaan tulla iloiseksi.

Ei ne suuret sanat, vaan pienet teot. Oletko sinä tehnyt pieniä hyviä tekoja joulumielellä?

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Niin siintä lumesta...

Vielä kuukausi takaperin lumi oli ihme jonka näkeminen aiheutti suurta huokailua ja ihastusta. Äiti katso lunta sataa, ihanaa! Huusin minä. Entä nyt...Sitä ei enää edes huomaa. Siinä se on ja siihen se jää aina kevääseen asti ja jos sitä sattuu satamaan lisää kuuluu: Äiti taas sitä lunta tulee. Sun vuoro tehdä lumityöt!
Äiti: Ei ole, kun sun vuoro. Mä tein viimeeks.
Minä: No et kyllä varmana tehnyt. Se olin minä joka sitä märkää painavaa nuoskaluonta kolasi.
Äiti: Muista, tontut liikkuu kurkkimassa onko täällä kilttejä aikuisia. Ei saa korottaa ääntä tai ne säikähtää ja sanovat pukille: Ei sinne voi aattona mennä. Siellä huudetaan.
Minä: En kuule mene tuohon halpaan enää en. Ehkä vielä kakskytviis vuotta sitten, mutta enää ei onnistu ei.
Äiti: No voi harmi. Sit menee naapurin Elsalle Disney dvd.t.

Kuva vanha. Ei liity tarinaan.
Niin että näin kivaa se on nyt, kun lunta sataa. Valkoista joulun odotusta vaan kaikille ja olkaahan kilttejä. Siellä ne tontut kurkkii kuka teki, mitä ja milloin. Ne pääsee makkarin ikkunankin taakse. Ähäs, äiskät ja iskät siellä kiltisti pysyvät vaan omilla puolillaan sängyssä. Mistä tuo nyt tähän tuli!? Tuhmasta mielestä. No niin, taas tuhma! Ei taida Minttu saada tänä vuonna yhtään lahjaa tällä menolla, kun ajatuksetkin on tuhmia! Hyi.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulumarkkinoilla

Torstaina käytiin meidän kylän markkinoilla. Tai no markkinoilla ja markkinoilla. Voiko alle kymmentä kojua markkinoiksi kutsua. Juu, ei voi. Ei näillä pitäjillä ole kunnon markkinatunnelmaa ollut sitten 90-luvun. Lakua ostettiin ja markkinarinkeli, kun sekin saatiin puoleen hintaan. Kannatti mennä siis myöhempää, niin säästettiin euroja. Äiti katseli yhdeltä naiselta kuivakakkuja, mutta hinta 13-14 euroa sai lähinnä haukkomaan happea kuin mutustelemaan makua. Emme kovin paljon siis päässeet joulun tunnelmaan täälläkään joten suuntasimme paikalliseen Minimaniin mistä sentään löytyi joulupukki! Joulupukki saa aikuisissakin ihmisissä aikaan ihmereaktion. Pukkia halataan, kuulumiset kysytään, niiataan kun saadaan karkkia ja muistetaan kertoa kuinka ollaan oltu kilttejä.

Kuvan pukki ei liity tarinaan.
Joulupukki tarjosi heti namuset meille ja tovi juteltiin. Kovin leppoisasti pukki siinä vielä istuskeli, vaikka aattoon oli enää vähän reilu kaksi viikkoa aikaa. Sanottiin heipat pukille ja vastaan tuli glögipöytä piparkakkuineen. Äiti pysähtyi siihen tankkausasemalle ja minä lähdin haaveilemaan tavaroista joita ei ole varaa ostaa. Hetken kuluttua paikalle pöllähti vielä Heirikin. Heiri oli salille menossa ja tarmoa täynnä. Lähti tuulettaa aivoja, kun joulukadun joulumyyjäiset painaa kovaa vauhtia päälle eikä se työ tekemällä lopu kotona ellei lopeta. Ollappa itekkin yhtä energinen kuin Heiri. Mä nuhanenänä koitan epätoivoisesti pitää joulumieltä yllä, mutta se karkailee koko ajan minulta teille tietämättömille. Ajoittain se on lapasissani ja sit, viuh kuin keijupölyä vaan katoaa ilmaan. No, tulee se vielä joskus takaisin-kadonnut joulumieli.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Tv.n joulukalenteri

Varoitus sisältää kritiikkiä. En nimittäin tykkää taas yhtään tästä tämän vuoden joulukalenterista jonka tv tarjoaa. Kaksi ekaa jaksoa katsoin joista toisen kohdalla vilkuilin kelloa, että millo tää loppuu, tapahtuuko tässä joskus jotain. Sekopäistä kohellusta vailla juonen häivää. Ei yhtään symppaattista hahmoa, jos Rekku-koiraa ei oteta lukuun. Tontutkaan eivät ole tontun näköisiä. Missä hiippalakit ja punanutut? Ikävä tuli Toljanderia joka sentään näyttää tontulta ja on kaiken lisäksi hauska. Onneksi youtubesta löytyy apua tähän kaipuuseen ja Toljanterin touhuja voi katsoa sieltä.

Histamiinin joulukalenterissa oli ihana tunnusmusiikki.
Pienenä tykkäsin Histamiinista, mutta nyt aikuisena se ei ihan samalla sykkeellä iskenyt kuin alle kouluikäisenä. Olga.P.Postinen oli myös kiva, mutta ei ehkä enää. Sen sijaan The Joulukalenteri ei petä koskaan. No, sehän onkin aikuisille suunnattu.
Ajat muuttuvat-joulukalenterit muuttuvat. Minä en.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Jouluiset Rocherit

Pitkästä aikaa ostos esittely. Hyvin minimaalinen. Nämä uskalsin tilata, kun maksuaikaa on kolme kuukautta, niin ei syö joulukuun rahoja. Odotan joka vuosi kuumeisesti Rocherin joulutuote kuvastoa ja aina sieltä löytyy tilattavaa. Miten ne joka vuosi keksiikiin uusia makeita ja ihania joulutuoksu yhdistelmiä.Minä tilasin kahdesta eri tuoksusta suihkugeelit, käsisaippuat ja huulirasvat. Päärynä-Kookos yhdistelmän jätin kokonaan väliin, kun en tykkää kookoksen tuoksusta. Päärynä puolestaan on ihanan raikas ja nyt tätä kirjoittaessani tajusin, että olisin voinut äidille tilata joululahjaksi tuon Päärynä-Kookoksen, niin olisin sitäkin päässyt tuoksuttelemaan. No, ehkäpä joulun jälkeen alesta sitten.


Punainen on Karpalo-Manteli ja oranssi Klementiini-Mausteet. Odotin karpalolta enemmän, mutta kun nuuskuttelin pullon suulta en saanut oikein mitään aromia nenääni. Ehkä käytössä sitten. Taidan antaa tämän äidille joululahjaksi. ( Ha ha, yhteiset kylpytilathan meillä on ni pääsen mäkin käyttää. ) Klementiini mausteineen taas puolestaan yllätti mut pirteydellään. Vaan onko kuitenkin liian tujakkaa käytössä. Jää nähtäväksi.


Samat tuoksut käsipesunesteenä. Näitä kuluu, kun olen niin kova pesemään käsiä ja etenkin näin talviseen flunssa aikaan on hyvä huolehtia hyvästä käsihygieniasta. Aina kotiin tullessa ekana kengät pois jaloista ja siitä suoraan käsipyykille. Yleensä käytän Palmolivea, mutta olen huomannut nämä Rocherinkin käsisaiput varsin hellävaraisiksi, vaikka tuoksua sisältävätkin.


Huulirasvatkin ostin, vaikka en viime talvena kauheasti edes huulirasvaa käyttänyt ja luotan Labellon siniseen yleensä. No mukavahan se on saada vaihtelua välillä. Tuoksu ja maku, kun ovat kohdillaan. Hyvin perinteisiä joulunmakuja ja aromejahan näihin oli käytetty, mutta ei se mitään. Jouluhan on perinteitä täynnä, niin paitsi se Päärynä-Kookos oli aika eksoottinen yhdistelmä suomalaiseen makuun, mutta tuskin etelässä.

Toimituskulut olivat ilmaiset ja en ottanut kylkiäisiä, vaan istutin puun. Mukava vaihtoehto Rocherilla tämä, että voi turhan roinan sijaan auttaa luontoa istuttamalla puun. Oletko sinä tutustunut Rocherin joulukausi tuotteisiin?


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukuu

Minä olen aina rakastanut joulukuuta ja joulua. Äiti on pienestä pitäen tehnyt joulusta minulle tai` anomaisen ja satumaisen kauniin. On ollut pihalla hiipiviä tonttuja, salaperäisiä paketteja, salaisuuksia ja ties mitä muuta. Näin joulukuun ajan koitan kirjoitella blogiini vain jouluisia juttuja, koska joulu on kerran vuodessa vaan. Eikä tuohon ole edes pitkä aika enää. Vaivaiset kolme viikkoa.

Koristeita lisäilen pikkuhiljaa pitkin joulukuuta ja epätoivoisesti koitan askarrella uusia.


Tällaisen hauskan ja "helpon" lapsille suunnatun askartelukirjan ostin itselleni. Paina irti, taittele ja kokoa. Sisältää kivan näköisiä kuvia joista voi rakennella jouluasetelmia pöydälle tai tehdä enkeliköynnöksen sekä pienen lahjalaatikon. En ole vielä valmistanut muuta kuin enkelit.

Joulumieleni oli kauan kadoksissa, mutta joulukuun ensimmäisenä löysin sen, kun kävin Minimanista ostamassa tontut seinälle.


Nämä tontut koristavat porraskäytävää. Lapsesta asti olen tottunut siihen, että tonttuja laitetaan ikkunoihin ja oviin, niin toki niitä täytyy vieläkin olla, vaikka talossa ei lapsia olisikaan. Ne kuuluvat jouluun tontut, vaikka toki liikkuvat muulloinkin.

Äiti ei ole kadottanut mihinkään tai`anomaista kosketustaan, vaan osaa vieläkin luoda erilaisia, värikkäitä ja hauskoja jouluasetelmia mitä ihmeellisempiinkin paikkoihin. Tämä seuraava löytyy akvaarion päältä.


Luulen, että se tulee joulukuun edetessä vielä muuttumaan, mutta tällä hetkellä näyttää tältä. Sellainen se on mun äiti, hassu, ihana ja aina toisia ajatteleva persoona. 
Mukavaa joulukuuta!





perjantai 2. joulukuuta 2016

Pikkujoululahja vaihto

Pitäisikö tuo sana kirjoittaa ihan yhteen pötköön? No kuitenkin järjestin blogissani pikkujoululahja vaihdon. Siihen osallistui neljä ihmistä. Itse jättäydyin pois viime metreillä, kun ei mulla ole varaa niitä oikeitakaan lahjoja ostaa. Tässäpä linkit blogeihin joista pääsette katsomaan kuka sai ja mitä.

Mummo ja koira blogin mummo  sai paketin Henna73.lta. Mummo on otsikoinut tekstin vähän hassusti salainen jouluystävä. Kyse ei nyt kuitenkaan ole salaisesta jouluystävästä, vaan pikkujoululahja vaihdosta.

Redrosen keittiössä puolestaan Redrose sai varsin herkullisen paketin Mimosalta.

Buy... or not? blogin Mimosa  sai Teevoittoisen paketin Redroselta.

Unelmia onnesta blogin Henna73  sai mukavan oloisen paketin Mummolta. Matti koiraakin oli muistettu.


Kiitos paljon kaikille mukana olleille jotka mahdollistitte tän vaihdon. Onneksi posti tällä kertaa toimi moiteetta ja paketit pääsivät perille ajallaan. Nyt voimmekin keskittyä sitten ison joulun odotukseen ja joulujuhlan valmisteluun. Kukin omalla parhaaksi kokemallaan tavalla. Mukavaa joulukuuta kaikille!