Joulumarkkinoilla

Torstaina käytiin meidän kylän markkinoilla. Tai no markkinoilla ja markkinoilla. Voiko alle kymmentä kojua markkinoiksi kutsua. Juu, ei voi. Ei näillä pitäjillä ole kunnon markkinatunnelmaa ollut sitten 90-luvun. Lakua ostettiin ja markkinarinkeli, kun sekin saatiin puoleen hintaan. Kannatti mennä siis myöhempää, niin säästettiin euroja. Äiti katseli yhdeltä naiselta kuivakakkuja, mutta hinta 13-14 euroa sai lähinnä haukkomaan happea kuin mutustelemaan makua. Emme kovin paljon siis päässeet joulun tunnelmaan täälläkään joten suuntasimme paikalliseen Minimaniin mistä sentään löytyi joulupukki! Joulupukki saa aikuisissakin ihmisissä aikaan ihmereaktion. Pukkia halataan, kuulumiset kysytään, niiataan kun saadaan karkkia ja muistetaan kertoa kuinka ollaan oltu kilttejä.

Kuvan pukki ei liity tarinaan.

Joulupukki tarjosi heti namuset meille ja tovi juteltiin. Kovin leppoisasti pukki siinä vielä istuskeli, vaikka aattoon oli enää vähän reilu kaksi viikkoa aikaa. Sanottiin heipat pukille ja vastaan tuli glögipöytä piparkakkuineen. Äiti pysähtyi siihen tankkausasemalle ja minä lähdin haaveilemaan tavaroista joita ei ole varaa ostaa. Hetken kuluttua paikalle pöllähti vielä Heirikin. Heiri oli salille menossa ja tarmoa täynnä. Lähti tuulettaa aivoja, kun joulukadun joulumyyjäiset painaa kovaa vauhtia päälle eikä se työ tekemällä lopu kotona ellei lopeta. Ollappa itekkin yhtä energinen kuin Heiri. Mä nuhanenänä koitan epätoivoisesti pitää joulumieltä yllä, mutta se karkailee koko ajan minulta teille tietämättömille. Ajoittain se on lapasissani ja sit, viuh kuin keijupölyä vaan katoaa ilmaan. No, tulee se vielä joskus takaisin-kadonnut joulumieli.