Sivut

tiistai 27. syyskuuta 2016

Minä nyt ja 8.v. Ystäväkirja

Minä olen: Minttu (nimi muutettu yksityisyyden suojaamiseksi)
Minä 8.v.: Minttu
Asun: Kotona.
Asun: Omakotitalossa
Lemmikkini: Akvaariokaloja.
Lemmikkini: Koira ja kissa
Rakastan: Äitiä, kahvia, karkkia, kanelipullia, animaatioita, nukkumista
Rakastan: Äiskää, iskää, mein koiraa, kissaa, karkkia
Inhoan: Hämähäkkejä, itsekeskeisiä ihmisiä (lue narsisteja), aamuherätyksiä
Inhoan: Hämähäkkejä, koulua
Unelmoin: Matkasta Pariisin EuroDisneylandiin, omasta kullasta, häistä, omakotitalosta
Unelmoin: Et saisin syödä niin paljon karkkia kun jaksan.
Suosikkibändi: Egotrippi
Suosikkibändi: ?
Suosikki laulaja: Samuli Putro
Suosikkilaulaja: Röllin laulut on hauskoja.
Suosikki näyttelijä: Vesa-Matti Loiri
Suosikki näyttelijä: Uuno
Paras elokuva: Kaunotar ja Hirviö
Paras elokuva: Uuno Turhapuro menettää muistinsa.
Toivon: Pitkää elämää, terveyttä ja rakkautta.
Toivon: Paljon joululahjoja!
Harrastan: Kirjoittamista, ulkoilua, syvämietteistä filosofiaa ja elokuvia.
Harrastan: Lukemista, askartelukerhoa,
Miksi vastasin näihin kysymyksiin: Aikani kuluksi.
Miksi vastasin näihin kysymyksiin: Se oli hauskaa.


Aikani ratoksi tein tällaisen ystäväkirja tyyppisen kyselyn. Pikku-Mintun vastaukset aikuisen alla. Ota kysymykset mukaasi ja tee sinäkin.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Lapsuusmuistoja: Nukkuminen

Tästä mä voisin kirjoittaa vaikka romaanin. On pakko kirjoittaa omat kokemukset, kun huvittaa välillä lukea noita mammablogeja kun pohditaan milloin se vauva pitää omaan sänkyyn siirtää ja koska leikki-ikäinen omaa huoneeseen. Siis mun lapsihan sais nukkua mun vieressä, vaikka aikuiseks asti jos haluais. Tässäpä siis pieni stoori mun nukkumis kokemuksista.

Ensinnäkään en halunnut vauvana nukkua lainkaan. Ainut paikka jossa nukuin hiljaa ja hyvin oli Datsunin takapenkillä vaunukopassa. Häkkisänky jäi käyttämättömäksi ja nukuin vanhempien vieressä. Vanhempien vieressä tai paremminkin keskellä nukuin aina kouluikään asti. Välillä onnistui pienet pätkät omassakin sängyssä samassa huoneessa askeleen päästä vanhemmista, mutta sit taas palasin heidän väliin. Oman huoneen sain sänkyineen (levitettävä laveri) kuusi vuotiaana, mutta en mä siellä nukkunut. Meillä oli hyvin selkeät rutiinit iltaisin. Nämä muistot mulla on ala-asteen alemmilta luokilta. Koko konkkaronkka meni aina arkena samaan aikaan nukkumaan ja yläkertaan kello yhdeksän illalla. Äiti luki vielä kirjaa ja minäkin saatoin Aku Ankkaa lukea. Alle kouluikäisenä mulle luettiin iltasatu ja rapsuteltiin uneen. Toisinaan kitisin äitille: Anna kainalo! Joten nukuin äitin käsivarren päällä.
Joskus katsottiin vielä Kymppitonni tai Pulmuset sängyssä. Alkoivat muistaakseeni puoli kymmenen ja jos oli ysin tai kympin aamu koulussa niin katsottiin sit iltasella vielä sängyssä telkkaria. Alle kouluikäisenä katsoin aamupiirretyt lauantaisin sängyssä kuten esim. Tao Tao tai Peukaloisen retket. Viikonloppuisin mentiin myöhemmin (ehkä kympiltä) sänkyyn.

Omaan sänkyyn samassa huoneessa siirryin varmaan kahdeksan vuotiaana. Se oli punainen puinen sänky. (Sivu huomautus: Sekä häkkisänky että tämä punainen lastensänky oli serkku-tytöiltä peritty). Vaan aina aamuisin, kun iskä oli lähtenyt töihin, niin minä kömysin isoon sänkyyn äitin viereen nukkumaan ja katsoin usein Huomenta Suomen aamupiirretyn arkena noin klo.07.15. siinä tv.stä ennenkuin kahville noustiin.
Omassa huoneessa nukuin vain silloin kun kaveri tai serkku-poika oli kylässä. Yksin en uskaltanut siellä nukkua, vaikka huone onkin vastapäätä vanhempien huonetta. Äiti jakoi yhteen aikaan yöllä sanomalehtiä. Isä lähti joskus jeesimään ja minä jäin yksin nukkumaan. No, nukkumaan ja nukkumaan. Jos heräsin heidän poissaollessa avasin kelloradion radion ja kävin lukemaan Aku Ankkoja. En uskaltanut nukkua.

Omaan huoneeseen siirryin varmaan 12-vuotiaana. Aluksi nukkumisesta ei tullut mitään, kun kuuntelin ja säpsähdin jokaista rasahdusta ja ääntä. Sit iskä keksi tuoda työmaaltaan mulle korvatulpat kokeiluun josko ne korvilla nukkuminen onnistuisi paremmin. Ja jo vain alkoi uni maistumaan myös omassa huoneessa. Siitä lähtien olen tulppia pitänyt joka yö enkä enää osaa enkä edes halua nukkua ilman niitä. Sen verran herkkä uninen olen. Vieraissa paikoissa tosin eivät edes korvatulpat takaa hyvää unta ja nukkumista, valitettavasti. Senpä takia en tykkää tehdä yön yli reissuja, vaan palaan yöksi kotia.

Tällaisia pumpuliunia minä vetelin. Ehkä noloa, mutta totta.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Äideiksi synnytään

Kyllä, luit oikein. Minä kategorisoin aika tylysti naiset kahteen kastiin: Äidilliset ja ei äidilliset persoonat. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. En ole koskaan hoidellut vauvanukkeja tai nukkeja ylipäätään lainkaan. Kotisleikeissäkin olin töissä käyvä uraohjus ja serkkupoika firmansa pomo joka laiskotteli kaikki päivät kotona minun käydessä töissä. Eikä minulla ollut alle kouluikäisenä edes mitään käsitystä vauvoista ollessani suvun nuorin jäsen. Seitsemän vuotiaana näin ekan vauvan livenä ja pidin sitä tylsänä sekä haisevana otuksena joka vaan potki ja sätki sängyssään.

Äitini rakastaa ruusuja. Toisin kuin minä.
Minulle riittää muutama tunti sillointällöin lasten seuraa esim. Naapurin Elsan. Pelaaminen, leikkiminen ja hassuttelu on hauskaa lapsen kanssa, mutta omat toisivat liikaa vastuuta. Senpä vuoksi sydämeni itkee verta aina, kun näen äitini ihastelevan muiden lapsia. Hän olisi niin ihana ja täydellinen mummo, mutta minun itsekkään päätökseni takia hänestä ei ainakaan "aitoa mummoa" tule koskaan. Äitini on äidillinen, pehmeä ja lempeä ihminen joka laittaa lapsensa (minun) tarpeet aina omiensa edelle. Hän on auttanut minut useammin kuin kymmenen kertaa pulasta. Hän on kärsinyt vuokseni enemmän kuin yhden ihmisen tarvitsee kärsiä, mutta siltikin vieläkin, vaikka olen aikuinen tekee kaikkensa että minulla olisi hyvä olla.

Äitini rakastaa herkuttelua. Niin minäkin.
Te jotka olette äitejä. Te olette helvetin vahvoja! Arvostan teitä. Ilman äitejä tämä maailma olisi julma ja kylmä kulkea, mutta tulee sekin päivä kun näin käy.
Siihen asti olen onnellinen.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Pieniä Disneymäisiä ostoksia

No jo toki pieniä, kun ei mulla suuriin ole varaa. Figuurikirppikseltä kotiutin kenkäkoruja ja yhden pinssin


Tiedän Karvinen ei ole Disneytä, mutta en jaksanut rajata kuvasta ulos. Harmi kun Belleä ei ollut, mutta Jasmine on kyllä ihana. Ihaa tietenkin piti ottaa ja tuo pluto pentuna oli vaan niin söpö. Oikean reunan Mikki ja Minni kuunsirpillä on se pinssi. Keräilen pinssejä ja ostan niitä yleensä vain matkoilta muistoksi, mutta en tätä voinut ohittaa. En muista korujen hintaa olikohan 0.40 euroa kappale vai sainkohan viis 1.50. euroa hintaan. Niin tai näin halpoja olivat ja pinssi euron.

Ostin toiselta myyjältä magneetteja. Esittelen ne tähän samaan syssyyn.


Jasmin tiikerinsä kanssa maksoi 1.20. euroa ja Kaunotar ja Hirviö setti 1.80. euroa. Nämä ovat tosi kauniita. Aion hankkia jonkun magneettipohjaisen sisustustaulun johon nämä laitan, koska en halua näitä jääkaapin oveen, vaan sellaiseen paikkaan josta näen nämä useammin kuin muutaman kerran päivässä. Minusta on vähän hassua kun tuossa on kaksi erilaista Lumiereä, mutta mitäpä siitä. Lumiere onkin yksi mun suosikki sivuhahmoista. Ja tuo Jasmine on sykähdyttävän kaunis.

Mitäs tykkäsit pienistä Disneymäisistä ostoksistani kera Karvisen?
Ps. Enemmän Disney ostoksia esillä Taikamaton matkassa blogissa.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Koska se on Minion

Minä valitan usein että ei ole mitään tekemistä. No nyt on ainakin pieneksi toviksi. Tilasin Lekmeriltä (hyvässä alessa tietenkin) hauskan itse ommeltavan Minions kännykkäkotelon. Eikä se haitannut mua lainkaan, että tämä on tarkoitettu älypuhelimen kokoiselle luurille. Kyllä se pienempikin känny sinne mahtuu.



Väriä ei voinut valita, mutta tärkeintähän on, että siinä on Minion! Saas nähdä selviänkö minä tästä pienestä askareesta ilman, että poltan käämejäni. Laitan valmiin tuotoksen kuvan tänne sit joskus tulevaisuudessa.

Jos sinulla pyörii ylimääräisiä pääsiäismunista tulleita Minions hahmoja, niin voin ostaa pois. Alla olevassa kuvassa olevat omistan jo.


I Love Minions!






perjantai 16. syyskuuta 2016

Oi täysikuu...

Sä ihme suuri olet öisen taivahan. Oi täysikuu... Sua palvon ja rakastan.
Ihmettelin suuresti kuinka minulla oli torstaina niin pirteä, energinen, iloinen ja luova olo. Tajusin: Täysikuu! Sehän se oloni taustalla piileskeli. Imen kuusta jotain mystistä voimaa ja energiaa. Etenkin täysikuu on lumoava ja valloittaa yötaivaan hohteellaan.


Ei, en ole mikään kuuhullu. Vieroksun sitä termiä. Se on vain taivaankappale joka lumoaa minut. En muutu ihmissudeksi, mutta pieni vampyyri minussa taitaa asustaa. Tällä kertaa kuitenkin valvoin suunnitellen satukirjan kirjoittamista. Pääsin ideassa jo hyvin pitkälle. Täytyy kai alkaa naputtelemaan kirjaa koneelle muistiin.

Saako kuu sinussa aikaan mitään tuntemuksia?
(Kuva netistä kopioitu)

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Vähän vähemmän viisas

Tämän tekstin kirjoitan lähinnä itselleni muistiin nimittäin maanantai 12.9.2016. jää historiaan sinä päivänä kun minun ensimmäinen viisaudenhammas poistettiin. Juu, luitte oikein +35.v. ja nyt vasta eka visuri läks syystä että siinä oli reikä ja se paholainen oli ehtinyt tartuttaa pöpön jo naapuriin. Eli viereisen hampaan kylkeen oli tullut myös reikä. Mä en kyllä tajua miksi ihmiselle pitää aikuisena ylipäätään kasvaa tällaisia jonnenjoutavia viisaudenhampaita jotka poistetaan ennemmin tai myöhemmin.

Tiesin että siellä on reikä. Siksi hammaslääkärille meninkin, mutta säikähdin kun vähän aikaa tongittuaan hammasta lääkäri sanoi: Minulla on huonoja uutisia. Tässä vaiheessa mielessä vilahti hampaan poisto, juurihoito, kenties kahden hampaan poisto. Huonot uutiset olivat nämä: Kaksi reikää ja toinen kasissa joten se poistetaan ja toinen paikataan. Olisi tehnyt molemmat samalla kertaa, mutta ajat olivat myöhässä joten päätyi poistamaan vaan visurin ja paikkaamaan toisen myöhemmin.

Itse toimenpide ei sattunut ja kahdella puudutuspiikillä selvisin. Hoitaja sanoi: Jos tuntuu häijyltä niin purista vaikka hänen käsivartta. En kuitenkaan ehtinyt kuin paitani helmaa rypistämään. Sit kysyin lekurilta: Irtooko hyvin. Ni lääkäri sanoi: Se on irti jo. Vähän aikaa katoin sitä veristä hammasta ja rupes yököttämään. Hoitaja oli huolissaan tuliko huono olo. Minä: Ei muuten kuin tuon hampaan näkemisestä. Loppupäivä piti ottaa rauhallisesti. Ei saanut rasittaa itseään. Äitille tosin sanoin että mua kiellettiin kahteen viikkoon siivoamasta etten rasitu liikaa. Jostain syystä ei uskonut.

Hammaslääkäriltä en saanut tarraa enkä xylitolpastilleja joten menin Minimaniin ja palkitsin itse itseni urheudesta tällä taululla.


Olin himoillut tätä kuukauden päivät, mutta hinta 11,90. euroa oli pannut hanttiin ostamiselle. Nyt kuitenkin menin ja törsäsin. Enää täytyy vaan keksiä paikka tälle.

Tosin se toinen koitos on edessä, mutta paikkaaminen on yleensä pikkujuttu. Minulla on tosi ihana, mukava ja ystävällinen hammaslääkäri joten senpuoleen en siellä vierailua pelkää. Käyn yksityisellä ja asiat sujuvat aina jouhevasti.