Tästä mä voisin kirjoittaa vaikka romaanin. On pakko kirjoittaa omat kokemukset, kun huvittaa välillä lukea noita mammablogeja kun pohditaan milloin se vauva pitää omaan sänkyyn siirtää ja koska leikki-ikäinen omaa huoneeseen. Siis mun lapsihan sais nukkua mun vieressä, vaikka aikuiseks asti jos haluais. Tässäpä siis pieni stoori mun nukkumis kokemuksista.
Ensinnäkään en halunnut vauvana nukkua lainkaan. Ainut paikka jossa nukuin hiljaa ja hyvin oli Datsunin takapenkillä vaunukopassa. Häkkisänky jäi käyttämättömäksi ja nukuin vanhempien vieressä. Vanhempien vieressä tai paremminkin keskellä nukuin aina kouluikään asti. Välillä onnistui pienet pätkät omassakin sängyssä samassa huoneessa askeleen päästä vanhemmista, mutta sit taas palasin heidän väliin. Oman huoneen sain sänkyineen (levitettävä laveri) kuusi vuotiaana, mutta en mä siellä nukkunut. Meillä oli hyvin selkeät rutiinit iltaisin. Nämä muistot mulla on ala-asteen alemmilta luokilta. Koko konkkaronkka meni aina arkena samaan aikaan nukkumaan ja yläkertaan kello yhdeksän illalla. Äiti luki vielä kirjaa ja minäkin saatoin Aku Ankkaa lukea. Alle kouluikäisenä mulle luettiin iltasatu ja rapsuteltiin uneen. Toisinaan kitisin äitille: Anna kainalo! Joten nukuin äitin käsivarren päällä.
Joskus katsottiin vielä Kymppitonni tai Pulmuset sängyssä. Alkoivat muistaakseeni puoli kymmenen ja jos oli ysin tai kympin aamu koulussa niin katsottiin sit iltasella vielä sängyssä telkkaria. Alle kouluikäisenä katsoin aamupiirretyt lauantaisin sängyssä kuten esim. Tao Tao tai Peukaloisen retket. Viikonloppuisin mentiin myöhemmin (ehkä kympiltä) sänkyyn.
Omaan sänkyyn samassa huoneessa siirryin varmaan kahdeksan vuotiaana. Se oli punainen puinen sänky. (Sivu huomautus: Sekä häkkisänky että tämä punainen lastensänky oli serkku-tytöiltä peritty). Vaan aina aamuisin, kun iskä oli lähtenyt töihin, niin minä kömysin isoon sänkyyn äitin viereen nukkumaan ja katsoin usein Huomenta Suomen aamupiirretyn arkena noin klo.07.15. siinä tv.stä ennenkuin kahville noustiin.
Omassa huoneessa nukuin vain silloin kun kaveri tai serkku-poika oli kylässä. Yksin en uskaltanut siellä nukkua, vaikka huone onkin vastapäätä vanhempien huonetta. Äiti jakoi yhteen aikaan yöllä sanomalehtiä. Isä lähti joskus jeesimään ja minä jäin yksin nukkumaan. No, nukkumaan ja nukkumaan. Jos heräsin heidän poissaollessa avasin kelloradion radion ja kävin lukemaan Aku Ankkoja. En uskaltanut nukkua.
Omaan huoneeseen siirryin varmaan 12-vuotiaana. Aluksi nukkumisesta ei tullut mitään, kun kuuntelin ja säpsähdin jokaista rasahdusta ja ääntä. Sit iskä keksi tuoda työmaaltaan mulle korvatulpat kokeiluun josko ne korvilla nukkuminen onnistuisi paremmin. Ja jo vain alkoi uni maistumaan myös omassa huoneessa. Siitä lähtien olen tulppia pitänyt joka yö enkä enää osaa enkä edes halua nukkua ilman niitä. Sen verran herkkä uninen olen. Vieraissa paikoissa tosin eivät edes korvatulpat takaa hyvää unta ja nukkumista, valitettavasti. Senpä takia en tykkää tehdä yön yli reissuja, vaan palaan yöksi kotia.
Tällaisia pumpuliunia minä vetelin. Ehkä noloa, mutta totta.
Jokainen perhe hoitaa uniasiat omalla tyylillään. Tärkeintä on, että kaikki saavat nukuttua <3
VastaaPoistaNimenomaan. Se mikä toimii yhdellä ei välttämättä onnistu toisella. :)
PoistaKyllä täälläkin on tehty vaikka minkälaisia unikokeiluja. :D Riittävästi kun itse saa unta, niin jaksaa, mutta lyhyillä unilla päivä ei suju ihan niin mallikkaasti. Meillä levitellään patjoja meidän sängyn viereen aina tarpeen tullen tai sit joku nukkuu sohvalla. Meillä kun on levitettävä sänky olkkarissa. Mutta kyllähän se uni on niin tosi tärkeä juttu. <3 Vaikka mitä järjestelyitä tekisin, niin silti ne saattaa jäädä joskus lyhyiksi.
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaita sinne!! <3
Teillä oisikin kyllä aika hurjaa, jos kaikki lapset sänkyyn kömyäisivät. Saisi olla ihan oikea perhepeti. :D Onneksi kuitenkin olette löytäneet vaihtoehtoja joilla selvitä niin, että kaikilla on hyvä olla. <3
PoistaIhanaa syksyn jatkoa teille!
Apua! Perhepeti olis mun painajainen :D Tarvin herkkäunisena tilaa nukkua. Jos joku kinkeää liian lähelle, alkaa ahdistaa ja tulee kuuma. Tyttö nukkui 2,5 vuotiaasta 3,5 vuotiaaksi meidän välissä. Muuton jälkeen oli ongelmia nukkumisen kanssa ja siksi neiti tuli aina väliin nukkumaan. Sairastin tuon vuoden aikana koko ajan. Jos olin muuten terve, niin sitten kärsin migreenistä. Tyttö on levoton nukkuja, joten hän taisikin olla ainoa, joka nukkui tuon vuoden aikana.
VastaaPoistaJokainen perhe taablaa tyylillään. Pääasia, että jokainen saa nukutuksi tarpeeksi.
Aivan jokainen tyylillään. Syytä en tiedä miksi minua ei ole edes koitettu vieroittaa omaan sänkyyn tai on mulla oma epäilys, mutta se onkin jo toinen tarina se.
PoistaMinä taisin "muuttaa" omaan huoneeseen aika varhain, mutta aina jos olin kipeä, mun sänky kannettin vanhempien huoneeseen. Kauhean tarkkaan en kyllä muista enää niitä aikoja. Olen myös huonouninen nykyään, ja nukun mieluiten kotona. :)
VastaaPoistaMä muistan lapsuuteni tosi hyvin. Tai oikeastaan koko elämäni. Liikaa aikaa ajatella. Herkkäuninen olen vieläkin ja ilman korvatulppia tuskin nukkuisin lainkaan. :)
PoistaMoni on suositellut korvatullia minullekin, mutta se vaatii hieman opettelua aluksi. Voisivat olla hyvä vaihtoehto, koska olen kovin huonouninen ja herään kaikkiin rasahduksiin.
VastaaPoistaMinä suosittelen kanssa kaikille herkkäunisille. Ite käytän ihan perus ear classiceja, mutta apteekista löytyy erilaisia vaihtoehtoja. Kun siihen "suhinaan" tottuu, niin nukuit kuin murmeli sen jälkeen. :)
PoistaHauska teksti kun oli kuin kopio mun lapsuudesta! Ootko mun kaksoisolento? =D
VastaaPoistaJaa, taidan mä sit olla. :D Sinä niin usein kirjoitat tästä aiheesta kuinka teillä nukutaan, niin päätin minäkin avautua. :)
Poista