Sivut

torstai 4. elokuuta 2016

Ulkonäköpaineet

Ulkonäköpaineet eivät ole nykyaikana vain naisten juttu. Niistä kärsivät enemmissä määrin myös miehet. Sen olen tässä viime aikoina huomannut etenkin omassa ikäluokassa +30 vuotiaat. Mistähän miehille tulee mielikuva, että täytyy olla treenattu ja trimmattu kroppa, six-packi mahan kohdalla ja hauista enemmän kuin järkeä päässä.

Ei kaikki naiset kuten minä esmerkiksi tykätä hauiskimpuista ja muskelimasoista. Ei edes joka toinen nainen kaipaa treenattua kroppaa siipaltaan. Johan se luo naisellekkin kauheita treenipaineita jos toinen on viimoisen päälle tikissä ja timmissä kunnossa. Ukko juoksee salilla ja ite köllähdät sohvalle nauttimaan kahvia kera wiinerin. Niikuin moni mies sanoo: Naisessa täytyy olla jotain josta ottaa kii. Niin täytyy sitä miehessäkin olla jotain. Olkoon se sit vaikka pieni maha, mutta ei kuitenkaan mikään hieman toisenlaisilla six-packeilla kyllästetty kaljamaha. Rajansa kaikella.

Puutun vielä naisiinkin:
Hei mimmit!
Ei meidän tarvitse treenata hulluna. Ei se meistä parempaa ihmistä tee. Liikunta sopivissa määrin on terveellistä ja suotavaa kaikille. Sitä en kiellä, mutta ei ammuta yli. Etenkin nuoret vasta äidiksi tulleet naiset kokevat itsensä synnytyksen jälkeen lihaviksi ja rumiksi. Lopettavat imetyksen neljän kuukauden kohdalla syystä ettei rinnat alkais roikkumaan. Hurjaa, kun samaan aikaan toisaalla joku kaipaisi lasta niin ettei välittäisi roikkurinnoista tai pienestä mahasta kunhan sais vaan sen lapsen, mutta se on jo toinen tarina se.

Hei kundit!
Te olette ihania ilman six-packia oikeesti. Älkää rehkikö itseänne tärviölle siellä salilla. Viettäkää sekin aika ennemmin oman kullan kanssa. Tai tehkää yhdessä ihana ja rento kävelylenkki. Ei kaiken tarvitse olla aina pelkkää suorittamista. Kyllä teistä tykätään mahalla tai ilman. Kunhan olette sinut itsenne kanssa. Se riittää.

Päätän saarnani tähän ja toivon ettei kukaan ottanut itseensä. Me ollaan erilaisia kaikki ja tullaan aina (luojan kiitos) olemaan. Joten ei yritetä muuttua tietyn kaavan mukaiseksi.

tiistai 2. elokuuta 2016

Muumimaailma

Mä unelmoin Muumimaailmaan pääsystä. Siis ihan konkreettisesti näin yks yö unta että olin muumimaailmassa ja pääsin halaamaan Nuuskamuikkusta. Sit heräsin karuun todellisuuteen, että ei minulla ole varaa matkustaa muumimaailmaan. Haaveita vain. Olisi minulla muumimaailmaan varaa, jos se sijaitsisi naapuri kaupungissa, vaan ei kun on suomen toisella laidalla. Huutava vääryys. Se on ainut Suomessa oleva mielikuvitusmaailma, kun täällä ei ole Disney Wordiakaan. Sinnekkin ois kiva päästä. Edes Euro Disneylandiin. Kunhan ensin sais katsastettua tuon muumimaailman.

Jos siellä ruudun takana vaikka järjestettäs pieni keräys tai hoidettas mulle joku yhteistyöprojekti blogin kautte, että pääsisin toteuttamaan tuon lapsuuteni unelman niin kiva ois. Kaikkihan tietävät rakkauteni satuja kohtaan ja niissä unelmat aina käy toteen.


Nuorena kysyin iskältä että milloin mennään Muumimaailmaan niin vastaus oli tyly: Sie olet liian iso tyttö sellaseen. Eikä! Ei näin! Koskaan ei ole liian vanha hassuttelemaan tai seikkailemaan satumaailmassa. Meissä jokaisessa asuu pieni lapsi joka pyrkii kovasti toteuttamaan haaveitaan. Joten jotain tässä täytyy keksiä. Mieluiten vielä tänä kesänä.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Zootropolis

En odottanut mitään tältä elokuvalta, koska edeltäjänsä Big hero 6 oli suuri pettymys. Näinollen kun mitään ei odota. Ei voi pahasti pettyäkkään. Joten olin positiivisesti yllättynyt siintä, että tässä elokuvassa oli selkeä juoni, mielenkiintoiset hahmot ja huumoria mielinmäärin.

Kani joka tahtoi ja pääsi poliisiksi aika veikeää. Kania enemmän tykkäsin kyllä ketusta. Tuosta mairean suloisesta juonittelevasta repolaisesta joka tarinan edetessä koki totaalisen suunnanmuutoksen. Nämä kaksi ja kaikki sivuhahmot päälle takasivat viihdyttävän melkein kaksi tuntisen elokuva nautinnon jonka parissa mieskin viihtyi. Tosin elokuvan jälkeen tunnusti ettei ehkä yksinään olisi jaksanut loppuun katsoa. Minulle suurelle animaatioiden kuluttajalle ja Disneyn piirrettyjen rakastajalle ei tuota vaikeuksia katsoa tulevaisuudessa yhä uudelleen ja uudelleen tuota leffaa.


Elokuva eteni sopivaa tahtia eteenpäin. Eikä ollut samanlaista kohellusta ja sähellystä kuin Big hero 6. Okei, myönnän että hieman tuo adhd-kani otti aluksi aivoon, mutta siihen tottui elokuvan aikana ja onneksi ketturepolainen tuli rauhoittamaan tilannetta.
En tiedä mikä siinä on, mutta minä vaan tykkään kettu hahmoista niinkuin esim. Robin Hood ja Marian-neito. Ihania! Ketuissa on sitä jotain.

Arvosanaksi annan 4 tähteä. Yksi tähti lähtee pois tosiaan koheltavan kanin takia. Oikeasti rauhallisempi tahti riittäis ja miksi kani. Miks ei vaikka kissa? No, mutta kanithan koheltaa tosi elämässäkin joten ymmärtäähän tämän, että hahmokin on ylivilkas tapaus. Huumori oli kyllä ihan huippua, kun jaksoi naurattaa aikuistakin. Mene ja katso itse, niin tiedät mistä kirjoitan. Suosittelen animaatioiden ystäville.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Lapsuusmuistoja: Minä ja iskä

Me oltiin lyömätön parivaljakko aina yhdessä (ainakin melkein). Missä iskä siellä Minttu. Renkaanvaihdossa, halkoja pinoamassa, autoa pesemässä, grillitulia sytyttämässä, lumia kolaamassa joskus jopa tiskaamassa. Tosin minä kuulemma hidastin sitä touhua joten vähiin jäi tiskaamiset. Silloin kun iskä päräytti ruohonleikkurin tai moottorisahan käyntiin minä juoksin sisälle. Vieläkään en voi sietää kummankaan härvelin metelöintiä. Siinäpä kai ainoat touhut joissa en ollut mukana piha puuhissa.


Otetaanpa tähän muutama kuva katsaus siihen mitä ollaan tehty. Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa ihan pihalta ja kesä kuvia. Eipä taida paljoa talvikuvia löytyä, koska kuvaaja vilukissa äiti ei ole ollut ulkona.

Tässä poseerataan juuri valmistuneen aidan takana. Vuosi 1986 uskoisin.


Onni on omakotitalo aidatulla pihalla. Ennen aitaa ihmiset tykkäs kävellä tuosta sivupihan poikki läpi. Tämä kuva on etupihalta. Iskä suunnitteli ja suunnitteli aidan rakennusta. Kunnes äidinisä eli rakas ukkini päräytti mopedilla pihaan ja sanoi: Nyt kuule poika hommiin siintä ja laitetaan aita pystyyn. Kyllähän iskä vähän vastaan laittoi, mutta ukkipa ei antanut periksi ja niin työt alkoivat. Malli käytiin tarkkaan mittaamassa ja ottamassa naapurin aidasta, koska tuolloin talojen aitoineen piti olla yhtenäisiä ja saman värisiä. Ei voitu sooloilla oman maun mukkaan edes aidan värissä. Minä muuten sain auttaa iskää aidan lautojen maalaamisessa. Se oli kivaa puuhaa. Minulla on kuvassa ihka uusi Tammen kultainen kirja Jere Jarruvaunu. Halusin sen kuvaan mukaan, kun tykkäsin siintä niin paljon.

Toisinaan pihaa on pakko siivota. Kottikärryt olikin kovassa käytössä koko kesän.
Aina aikaisesta keväästä myöhään syksyyn. Meidän pihalla oli niin paljon mäntyjä jotka tiputtelivat risuja ja roskia, että siivoamista riitti ennenkuin pääsi nurmea leikkaamaan tai haravoimaan.


Toisinaan oli näin isoja roskia ja puusta pudonneita kakaroita. Voisin olettaa olevani tuossa neljän vanha ja ihan selvästi kevättä elellään. Mukavat kyydithän tuossa sai. Omia pieniä kottikärryjä en omistanut, mutta pienen vihreän haravan kylläkin ja sen kanssa uutterasti vanhempia autoin aina pihan siistimisessä. Talvella tein lumitöitä iskän kanssa omalla pienellä punaisella lumikolalla ja kun touhu alkoi kyllästyttämään hyppäsin iskän kolan kyytiin ja sain hyvät lennot lumipenkkaan. Jossain vaiheessa vaan iski totuus esiin: Kuule kun sinä olet jo liian iso tyttö lumikolan kyytiin.


Kevät ja uusi keinu saa hymyn huulille. Varmaan yksi parhaimmista syntymäpäivä lahjoista joita olen ikinä saanut. Tosi paha sanoa sainko tuon keinun neljä vai viisi vuotis lahjaksi tädin perheeltä. Kuitenkin kovat vauhdit siinä sai ja aluksi iskä joutui olemaan aina vauhdin antaja, mutta nopeasti opin itse heivaamaan lisää vauhtia. Yleensä kyllä keinuin nokka toiseen suuntaa, mutta ilmeisesti auringon takia kuva otettu näinpäin. Keinu asennettiin kahden yhtä korkean männyn väliin lujasti puuparruun kiinni eikä se sieltä irronnut. Tykkäsin myös kun keinu oli sininen eikä keltainen niinkuin monella kaverilla. Pintakin oli hieman rosoinen eikä sileä joten siinä oli hyvä istua eikä valunut helposti pois. Takana näkyykin ihanassa kukallisessa retrokuosissa oleva puutarha keinummekin. Voi voi tuossa keinussa keinuin aina murrosikään asti. Sitten tuli myrskyinen yö ja kaatoi toisen keinupuun eikä sille enää ollut paikkaa pihalla. Kyllä harmittaa. Myöhemmällä iällä oltiin kavereiden kanssa keinu polttopalloa ja kilpailtuun kuka hyppää pisimmälle. Tulin siihen tulokseen, että tämäkin kuva on vuodelta 1985. Jokaisessa kuvassa minulla on punaiset sametti pintaiset lappuhaalarit. Enpä juuri muita tainnut pitääkkään.

Semmosta kivaa ja paljon muuta tehtiin iskän kanssa. Niistä lisää vielä toisella kertaa.



tiistai 26. heinäkuuta 2016

Sadan lukijan arvonta

Joo ehkä vähän hassu otsikko. En aio sataa lukijaa arpoa, vaan sadan lukijan kesken jotain hyödyllistä ja makiaa. Odottelin jo syksyllä tän maagisen rajan menevän rikki, mutta niin ei vain käynyt. Samapa tuo mulle, mutta ainahan se hauskempaa on mitä enemmän on lukijakuntaa, mutta tuhansiin en pyri. Minä tykkään pienistä piireistä ja aktiivisista lukijoista jotka kommentoi niin paljon enemmän kuin tuhansista jotka eivät kommentoi. Arvonta tulee sisältämään siis Minttumaiseen tyyliin jotain herkkua, yllätyksen ja alla näkyvät hiuslenkit. Joo,pojat tiedän ettette te tee mitään hiuslenkeillä siksipä tuo yllätysmomentti jätetään tuohon jotta voin lisätä jotain teillekkin sopivaa.

Feikki puhelinlangat.
Osallistuminen on helppo kakku. Olet blogini virallinen lukija (voit myös liittyä arvonnan aikana) ja kerrot kommentissa mikä on parasta blogissani sekä jätät toimivan sähköposti osoitteesi. Tästä hyvästä saat yhden arvan ja toisen saat jos olet niin kultainen, että jaat arvontalinkin blogissasi (ei facessa). Kiitos.

Julkistan voittajan 8.8.2016. Onnea arvontaan.
Ps. Myös sadantuhannen katselu määrä meni rikki 17.7. Jee!




perjantai 22. heinäkuuta 2016

Pieniä ostoksia Rocherilta

Ajattelin esitellä nämä, kun tuli kuvattua. Tilatessani Lootus suihkugeeliä lisää. Otin testiin myös pari uutuus suihkugeeliä joista toinen on kesäsesonki tuote.


Ennenkuin esittelen suihkugeelit, niin otan esiin tämän karpalo kasvonaamion jonka pitäisi raikastaa  ja viilentä ihoa. Oikei kyllä se raikasti, mutta viilennyksestä en tiedä, kun en osaa säilyttää kosmetiikka tuotteita jääkaapissa joka tehostaisi naamion vaikutusta. Karpalon tuoksu ei ollut liian voimakas ainakaan minun nenääni. Tuote on parabeeniton.


Tässäpä nämä jo alussa mainitsemani suihkugeelit. Pop exotic on kesän sesonkituoksu ja juu en tykännyt. Liian imelä mun makuuni. Piparminttu-vadelma oli kiva uusi tuttavuus. Vadelma yksistään tuoksuna suihkugeeleissä on todella imelä, mutta tuo piparminttu antoi tähän kivan raikkaan tunnun. En kyllä varmaan tule ostamaan toiste, koska tuo vadelma puskee kuitenkin voimakkaasti tuolta läpi.


Näitä kynsitarroja en kertakaikkiaan voinut vastustaa. Todella herkullisen näköisiä.


Tilaajalahjana tällä kertaa tuli kesäisen hempeä kauniin värinen ranta\kylpypyyhe. Ainakin kolmena vuonna peräkkäin on Rocherilta nyt joka kesä saanut tuon pyyhkeen tilaajalahjana. Minusta mukava ja käytännöllinen kaupanpäällinen. Pyyhkeitähän tarvii jokainen.

Oletko sinä tilannut Yves Rocherilta viime aikoina mitään? Olivatko nämä suihkugeelit sinulle tuttuja?

torstai 14. heinäkuuta 2016

Isänsä tytär

Minä olen isääni tullut herkkäuskoinen varsin hyväätahtova, mutta usein mokaava persoona. Ihminen joka menee, vaikka läpi harmaankiven jos niin päättää. Ihminen joka lyö päänsä seinään useammin kuin kerran ennenkuin uskoo, että nyt ei onnistu.
Itsenäinen silti läheisyyttä ja hellyyttä kaipaava humoristi. Kovan elämänkoulun käynyt ja siitä oppinut ehkäpä enemmän kuin missään yliopistossa koskaan.
Rakkauttava antava ja sen ääneen sanova ihminen joka ei pelkää myös itkeä, kun oikein joku koskettaa.
Lähestulkoon rauhallinen persoona ja jos suuttuu niin leppyy nopeasti.
Kannustava ja rohkaiseva. Ei koskaan toisia alentava tai haukkuva ihminen.
Hyväksyy ihmiset juuri sellaisena kuin ovat.
Ei pelkää sanoa omaa mielipidettään, mutta kuuntelee toki muitakin.
Rakastaa lakua ja salmiakkia.
Inhoaa työlistoja. Ne kahlitsevat liikaa.
Tekee asiat mielummin inspiraation mukaan kuitenkin tehden ne ajallaan.

Lakua sen olla pitää.
Ulkoisesti muistutan isääni hyvin vähän, mutta jotain kuitenkin:
Silmät ja sama katse.
Huono iho ja hauraat hiukset. Ei niin kiva piirre, mutta minkäs teet.

Minä ja iskä 80-luvun alussa Haukkavuorella.
Tää viimoinen on hauska. Isäni on vasenkätinen, äitini oikeakätinen. No mikä minusta sitten tuli: Sekakätinen!