Sivut

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Lapsuusmuistoja: Muistojeni Pikku Kakkonen

Niin ja nyt tosiaan puhutaan siintä lasten ohjelmasta. Muuta luulleet voivat siirtyä johonkin toiseen blogiin.
Tuo ohjelma tuo niin paljon muistoja mieleen, että on vaikea päättää mistä aloittaa purkautuminen.

Ensinnäkin Rölli peikko. Tuo ihanan ihastuttava ja kauhia otus. Kautta likaisten varpaitteni pelkäsin sitä pienenä. Varovasti sohvan takaa kurkin Rölliä ja iskää nauratti. Rölli oli iskän ykkössuosikki ja katsoi sen, vaikka minä en. Ekalla luokalla taisin vasta uskaltaa Rölliä katsomaan. Satukaseteilta kuuntelin kyllä sitäkin enemmän Röllin tarinointia.


Toinen mun ja iskänkin suosikki oli sirkuspelle Hermanni. Kaikkihan muistavat, että Hermannin herkkua olivat äitiliinin tekemät plätyt ja mansikkahillo. Voi änkeröinen, miten hyvää!

Ei pidä unohtaa myöskään Nalle Luppakorvaa, Kössi Kengurua, Pikku Sirkusta, Minttua ja monia muita sarjassa olleita ohjelmia. Muistaako kukaan mitään näistä?

Nukkumatin nyt ainakin muistaa kaikki! Meillä arvuuteltiin perheen kesken aina millä kulkuneuvolla Nukkumatti tänään tulee. Se oli hauskaa ja harvoin kukaan osui oikeaan niitä kulkupelejä kun oli niin paljon. Lopussa tietysti laitettiin silmät kiinni ettei unihiekka tule silmille. Joskus mentiin serkku-pojan kanssa sängyn alle asti piiloon ettei ihan varmana se unihiekka osu kohdalle.



Mutta hei ennenkuin vilkutetaan Nukkumatille ja otetaan unihiekkaa silmiin, niin kerron vielä että olen minäkin ollut Pikku Kakkosessa 1980-luvulla. Silloin Pikku Kakkosen väki kiersi Suomen päiväkodeissa tekemässä ohjelmia ja satuinpa juuri tuona vuonna olemaan päiväkotihoidossa, kun meidän pikku kylässä vierailivat. Siellä minä nätisti lauloin muiden mukana. Kyllä sitä ohjelmaa odotettiin ja jännitettiin koko lähisuvun voimilla. Mummokin katsoi sen Pikku Kakkosen ja soitti heti ohjelman loputtua meille että voi kun nätisti se tyttö lauloi. Ihana muisto ja tuo ohjelma on meillä vielä vhs-kasetilla tallessa. Muistoksi saatiin heidän vierailusta postikortit jossa oli Pelle Hermanin kuva. Tuo kortti täytyisi kyllä löytää. Se oli yksi mun suurimmista aarteista.

Että on siis todella konkreettinen muisto mulla Pikku Kakkosesta, entä sulla?
(Kuvat youtubesta, eivät omia.)

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Perjantai päivän hyvät työt top kolme

Perjantaina tehtiin äitin kanssa hyviä töitä oikein urakalla. Aamusta äiti käytti miesystäväänsä naapuri kaupungissa lekurilla jotta tämä sai kipsin pois jalasta. Minä puolestani annoin muutosta jääneet pahvilaatikot eteenpäin seuraavalle muuttajalle joka oli erittäin tyytyväinen vinosta pinosta tyhjiä pahvilaatikoita. Todella hyvä mieli tuosta. Itselle turha olikin toiselle vielä arvokas. Päivän päätteeksi käytiin tekemässä äitin miesystävälle vielä ruoka ostokset. Että näin!

Itse ostin illan herkkuhetkeen Pandan Englannin rakeita. Ovat muuten tosi hyviä. Paljon parempia kuin Fazerin Lontoon rakeet.

Ihanan värikäs namurasia.
Tästä on muuten myöhemmin tulossa herkku arvostelu eli karkkikatsaus Sateenkaaren alla blogiin.
Sit päiväni paras piristys naapurin 7.v. tyttö hiipi luokseni salaperäisen näköisenä ja ojensi minulle pääsiäiskortin. Valitettavasti en voi kortista kuvaa laittaa tänne, kun siinä näkyy nimet, mutta kerron että oli vihreä väriltään ja kannessa oranssikissa tarra sekä hopeahileinen sydän.
Tällä viikolla on myös herkuteltu mustikkapiirakoilla sekä tehty pitkiä kävely kierroksia kauniissa auringon paisteessa. Miten sinun viikko on mennyt?



keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Uusi kirjoitussarja: Leluja

Mistäs muustakaan sitä yli kolmekymppinen lapseton nainen kirjoittais kuin leluista.

Tämä kirjoitussarja  tulee käsittelemään niin muistoja lapsuus ajan leluista kuin kriittisiä mielipiteitä nykyajan leluista. Mielipiteeni ovat omia eivätkä varmasti kaikkia miellytä joten lukeminen tapahtukoon omalla vastuulla.

Uuden vuoden kunniaksi siis uusi sarja ettei jutut lopu kesken. Leluthan herättävät ihmisissä paljon muistoja ja ajatuksia. Jokaisella meistä on jonkinlainen kosketus leluihin. Varmasti kaikki olemme heittäneet palloa ja pelanneet muistipeliä. Omassa lapsuudessani pelattiin myös paljon Mustaa Pekkaa pelikorteilla. Polttopallo oli pihaleikeistä yksi parhain kuten myös punainen valo vilahti. Sisällä rakennettiin (äitin kauhuks) majaa, leikittiin pikkuautoilla ja My Little Ponyilla. Oltiin kotista ja kutsuttiin vanhempia kylään kahville juomaan muovimukeista mielikuvituskahvia tai oikeeta vettä joka esitti kahvia.

Naruhyppely ja twisti kuuluivat myös ulos ja lähimetsään risumajan rakennus jonka isot pojat kävivät aina rikkomassa. Talvella tehtiin lumilinnoja sekä salaisia tunneleita jotka (tyhmät) naapurit tukki lumella kolatessaan. Niin paljon liittyy muistoja tähän asiaan. Kuten alla oleva hippo vesilelu.


Tän hauskan hipon avulla mut sai pienenä ammeeseen kylpemään. Lähti pyörimään ympyrää kun veti pohjasta käyntiin. Hauska lelu ja toimii vieläkin. Ammeesta olen kasvanut ulos, mutta nyt tämä lelu ihastuttaa mua yläkerran vessassa saippuakupissa kuten kuvasta näkyy. Meidän yläkerran vessa on muuten vielä ah niin ihanassa 80-luvun lookissa kuin olla voi vaan. Ruskea ja vaaleanruskea värimaailma ei ole ihan mun mieleen, mutta alakerran vessa on. Siellä on näet vaaleanvihreä pönttö ja lavuaari. Täysin 80-luvun kuosissa sekin puupaneeli seinineen. Kylpyhuone ja sauna on sentään rempattu vuonna 1994. Mut joo eiköhän tämä riittänyt tällä erää.

Miltäs uusi sarjaa vaikuttaa? Haluatteko että perustuu enemmän lapsuuden leluihin kuin nykyajan härveleihin?



maanantai 14. maaliskuuta 2016

Muumimuki ja muuta mutinaa

Tänään on äitin syntymäpäivä. Huomenna 15.3. on iskän syntymäpäivä. Maaliskuussahan on paljon syntymäpäiviä, kun nämä ovat niitä juhannuksen valoisten öiden tuotoksia. Iskälle en nyt lahjaa hankkinut ja äitinkin lahjan sain jo ennen joulua Korustamon Eilalta. Kiitos vaan Eila. En tiedä tuliko sähköpostini koskaaan perille jossa tästä korusta kiitin.


Aluksi ajattelin säästää äiskäpäivään tämän, vaan enpä malttanut odottaa sinne asti. Kyseessä siis kaulakoru. Kummallekkin kortin kirjoitin.

Äitille kissaa ja koiraa.
Iskälle huumoria ja Hörölää.
Itseäni muistin naistenpäivän kunniaksi muumimukilla. Mukihan on ikivanha, mutta tämä uupui kokoelmistani ja halusin tuon ihanan värin vuoksi juuri tämän mukin.

Hosuli
Tällaista pientä tänään ja anteeeksi nuo kuvat, kun en ole jaksanut niitä rajailla.
Mut mulla on uutisia nimittäin ensi kerralla starttaa uusi sarja blogissani, mutta mikä se on sitä en vielä paljasta. Pysykäähän kanavalla!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Kettumainen keskiviikko

Ketutti niin vietävästi viime keskiviikkona että ette uskokkaan. Ensinnäkin exä otti pannuun, mutta ei siitä enempää (rauha hänen muistolle). Seuraava asia jonka kerron on tosi. Ensin se itketti ja lopulta vihastutti.

Ystäväni sai kolmannen keskenmenon vuoden sisään. Se itsessään on jo surullinen asia ja minä erityisherkkänä tietysti itkeä tirautin tuon kuullessani, mutta pahempaa on vielä luvassa. Koska sairaalassa oli täyttä hän joutui synnytysosastolle odottamaan kaavintaa. Miettikää sinne toisten raskaana olevien mammojen sekaan, kun itse olet menossa kaavintaa. Kuvitelkaa sitä tunnetta omalle kohdalle!

Sit ruokailu tapahtui tietysti myös samassa tilassa muiden pömppömahojen kanssa joten kyllä siinä henkistä kanttia koeteltiin ja paljon. Ystäväni siirtyikin miehensä kanssa syömään sit käytävälle lautanen sylissä, kun ei enää kestänyt katsoa niitä toisia raskaana olevia onnellisia perheitä.

Että tällainen ketutus tällä kertaa eikä edes kettukarkit helpottanu oloa, mutta tää kirjoittaminen kyllä helpotti.

torstai 10. maaliskuuta 2016

Naistenpäivä osa kaks

Mun on vielä pakko takertua tähän naistenpäivään koska tämä on minulle tärkeä asia. Me kaikki voimme viettää naistenpäivää tai miestenpäivää ( 19.11), mutta äitienpäivää tai isänpäivää emme. Ystävänpäivä puolestaan on kaupallista habitusta ilman merkitystä. Mikä tässä on erityisenherkkää on se että näin olemme tasa-arvoisia eikä tarvii kenenkään itkeä. Lapsettomat eivät välttämättä kauhiasti nauti iskä ja äiskäpäivästä.

Tuollaisen päivityksen tein faceen naistenpäivän iltana, kun tuo ajatus syntyi iltakävelyllä. Äiti sai työnantajaltaan valkean ruusun naistenpäivänä. Minä puolestani ostin itselleni maisteluun Minions keksejä.



Kerta päästiin aiheeseen Kätyrit niin näin södet lapaset tupsahtivat mulle postitse yks päivä kotia. Olivat synttärilahja etukäteen kuulemma, koska toukokuussa (toivottavasti) ei tarvii enää lapasia käyttää. Voinhan minä kertoa että näiden takana oli Elämää hetkessä blogisti.
Ihanat, ja ulkoilu sai aivan uuden ulottuvuuden näiden kautte. Mites se Teidän naistenpäivä sujui?

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Naistenpäivä

Suomessahan tätä ei juurikaan noteerata ellei suvussa satu olemaan venäläistä naista niinkuin meillä. Kanssasisaremme itäisessä naapurissa saavat 8.3. ihailua, hyväilyä ja hemmottelua osakseen. Se on myös virallinen vapaapäivä jolloin naisten ei tarvitse olla töissä. Miehet ostavat kukkia sekä lahjoja suvun naisille ja hemmottelevat heitä. Kenties vievät ulos syömään jne.


Enon vaimolta saatiin näin ihanat kukat naistenpäivän kunniaksi.
Vanhemman ja laajemman naistenpäivä tekstin voit käydä lukaisemassa tuolta.
Ihanaista naistenpäivää tytöt! Ja, miehet hoi! Hemmotelkaa naisianne.