Sivut

torstai 10. maaliskuuta 2016

Naistenpäivä osa kaks

Mun on vielä pakko takertua tähän naistenpäivään koska tämä on minulle tärkeä asia. Me kaikki voimme viettää naistenpäivää tai miestenpäivää ( 19.11), mutta äitienpäivää tai isänpäivää emme. Ystävänpäivä puolestaan on kaupallista habitusta ilman merkitystä. Mikä tässä on erityisenherkkää on se että näin olemme tasa-arvoisia eikä tarvii kenenkään itkeä. Lapsettomat eivät välttämättä kauhiasti nauti iskä ja äiskäpäivästä.

Tuollaisen päivityksen tein faceen naistenpäivän iltana, kun tuo ajatus syntyi iltakävelyllä. Äiti sai työnantajaltaan valkean ruusun naistenpäivänä. Minä puolestani ostin itselleni maisteluun Minions keksejä.



Kerta päästiin aiheeseen Kätyrit niin näin södet lapaset tupsahtivat mulle postitse yks päivä kotia. Olivat synttärilahja etukäteen kuulemma, koska toukokuussa (toivottavasti) ei tarvii enää lapasia käyttää. Voinhan minä kertoa että näiden takana oli Elämää hetkessä blogisti.
Ihanat, ja ulkoilu sai aivan uuden ulottuvuuden näiden kautte. Mites se Teidän naistenpäivä sujui?

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Naistenpäivä

Suomessahan tätä ei juurikaan noteerata ellei suvussa satu olemaan venäläistä naista niinkuin meillä. Kanssasisaremme itäisessä naapurissa saavat 8.3. ihailua, hyväilyä ja hemmottelua osakseen. Se on myös virallinen vapaapäivä jolloin naisten ei tarvitse olla töissä. Miehet ostavat kukkia sekä lahjoja suvun naisille ja hemmottelevat heitä. Kenties vievät ulos syömään jne.


Enon vaimolta saatiin näin ihanat kukat naistenpäivän kunniaksi.
Vanhemman ja laajemman naistenpäivä tekstin voit käydä lukaisemassa tuolta.
Ihanaista naistenpäivää tytöt! Ja, miehet hoi! Hemmotelkaa naisianne.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Lapsuusmuistoja: Kesätkin oli kauniimpia

Lapsuuden kesät olivat ainakin muistoissa kauniita ja pitkiä. Aurinkoisia ja iloisia Aamukastetta nurmikolla aamulla jalkojen alla ja grillimakkaraa illalla hampaiden alla. Niin ihania tuoksuja ja muistoja tulvillaan koko kesä. Iskä pyysi aina keräämään käpyjä grillitulia varten ja minähän keräsin pienet hiekkaämpärit täyteen. Näin jälkiviisaana ajatellen iskä tais teetättää mulle ennen nurmikon leikuuta vaativan pihan siistimistyön. Niin tai näin käpyjä kuten myös kiviä oli kiva kerätä. Entä se grillimakkara sitten... Se puolikas jonka just just jaksoin syödä maistui tosi hyvältä (ketsupin kera) takapihan terassipöydän ääressä ilta-auringon pilkistellessä mäntyjen välistä. Oi onnea ja autuutta niitä hiljaisia hetkiä kun ainoa ääni kuului vanhasta kasettisoittimesta joka soitti Kari Tapion kappaleita. Olen suomalainen kuvasti hyvin tätä hetkeä.

Vallan hauskaa oli silloin, kun serkku-poika tuli kylään. Pelattiin soft ballia, sulkapalloa, minigolfia, betangueta ja heiteltiin frisbeetä. Alla olevassa kuvassa nautitaan alkukesän päivistä meidän uudessa puutarhakeinussa jossa pystyi istumaan neljä samaan aikaan. Se oli hurjan hauskaa meistä lapsista. Nautitaan me myös näköjään lakupiipuistakin.


Huomatkaa päheet aurinkolasit ja minulla oli tuollain "hellehattu" päässä aina kolmevuotiaasta lähtein. Kouluiässä se vaihtui lippikseen. Enkä mä vieläkään osaa olla ilman hattua niinkuin hyvin tiedätte. Aidan rakennus puuhatkin näyttävät olevan vielä kesken taustalla joten kuva on varmaan vuodelta 1985. Sama keinu löytyy vieläkin pihasta. Tosin pariin otteeseen maalattu tässä välissä jo. Hyvä siinä oli istua ja aurinkoa paistatella. Tosin mä en yleensä kauheasti auringossa ollut, vaan viihdyin ja leikin aina varjossa. Yön lapsi, rakastin jo silloin iltoja ja öitä.

Niin se yksi mun ihan oma lempi puuha oli tosiaan kivien keräily ja sit rakensin laudoista (joita meillä riitti) esittelypöydän niille. Eli meillä oli joka kesä oikea kivinäyttely takapihalla. Toki ensin pesin ja putsasin hiekkaiset kivet ennenkuin näytille asetin ja joskus joku saattoi kymmenellä pennillä ostaa jonkun aarteen omakseen. Niitä kiviä löytyi  myös sisätiloistakin. Kaikki kukkaruukun aluset täynnään ja hienoimmat tallessa omissa kätköissä. Auta armias miten kauhea huuto nousi, jos äiti meinasi niitä pois heittää. Ei onnistunut. Itseasiassa kerään kiviä vieläkin. Tosin hieman tarkemmalla silmällä kuin muksuna. Etenkin rantahietikon veden sileäksi hiomat kivet kiehtoo mua ja rakastan kivikoruja. Saatanpa tuijotellakkin kiviä ja lumoutua niistä etenkin siintä että ovet ikuisia. Kuolemattomia ja täällä vielä silloinkin kun minä lähden taivaskuoroon.

Lapsuuden kesät niin ne olivat sitä huoletonta aikaa, kun surua en tuntenut lainkaan enkä aikaa. Nykyään tuo kello määrittelee mua niin paljon. Lapsuudenkesistä riittäisi kirjoitettavaa, vaikka kirjaksi asti joten tulen jatkossakin palamaan näihin kesämuistoihin. 




lauantai 27. helmikuuta 2016

Herkkäkö, ei vaan erityisherkkä

Aiemminkin olen aiheesta kirjoittanut, vaan palataanpa uudestaan erityisherkkien pariin.

Tuntuuko sinusta siltä kuin olisit ulkopuolinen\outo\erilainen. Saatko helposti selittämättömiä maha tai pääkipuja. Aistit asioita vahvemmin kuin muut? Ei et ole tulossa hulluksi. Kyse voi olla erityisherkkyydestä. Laitan linkin ryhmään jossa pääset purkamaan ajatuksia ja lukemaan muiden samanhenkisten ihmisten kirjoituksia. Itse olen erityisherkkä ihminen ja se on suuri siunaus. Erityisherkät facessa.

Tuossa alussa pieni teksti jonka kirjoitin faceen.
Erityisherkkyys on periytyvää. Koen vahvasti, että ainakin äidinisä rakas ukkini oli erityisherkkä. Ajatteli asioita enemmän kuin muut ja oli kiinnostunut luonnosta ja etenkin tähdistä. Varmasti myös erityisherkkänä aisti oman kuolemansakkin, kun meni eri huoneeseen ja sänkyyn nukkumaan tuona yönä kun kuoli. Samana yönä mummo näki unessa vahvan valkoisenvalon ja heti herättyä aavisti mitä oli tapahtunut.

Isäni koen myös erityisherkäksi. Ainakin herkästi itkee ja sai kuten minäkin nuorempana vatsanväänteitä. Minullahan on herkkävatsa vieläkin. Tästä hyvä esimerkki oli se kun eroa edeltävän vuoden ajan mulla oli melkein joka päivä maha kipeä ja se tahtoi kertoa vain sen, että olen väärän ihmisen kanssa ja väärässä paikassa. Heti kun muutto oli ohi katosivat mahakivutkin. Tosi helpottavaa.

Luin sen mun vanhan tekstin ja etenkin loppu osa kolahti. Liittyy yllä kirjoitettuun juttuun. En muistanut ennenkuin äsken luin, että mitä ekalla kerralla kirjoitin. Käykääs tekin lukemassa niin tiedätte mitä tarkoitan: Niin herkkä että sattuu.

Nykyään olen tietoisesti vähentänyt isoissa ihmismassoissa liikkumista kuten kauppakeskukset ynnä muut vastaavat. Se informaatiotulva joka iskee tajuntaan on ihan liikaa. Aivoissa käy sellainen aistimuskuhina, että heikompia hirvittää. Onneksi täällä "maalla" on mukavaa, rauhallista ja tilaa liikkua ilman että tulee jonkun tönäisemäksi. Tilaa hengittää niinkuin minä aina sanon.

Tunnistatko itsesi tekstistä ehkäpä jonkun läheisen tai ystävän? 

tiistai 23. helmikuuta 2016

Kooste talven herkkuvaihdosta

No, jäikö teille makia maku vai karvas kalkki suuhun tästä herkkuvaihdosta? Eniten kiinnostaa se, että mitä mieltä olitte hinnan korotuksesta hyvä vai huono juttu? Olisiko viisi euroa parempi vai pitäisikö olla jopa enemmän kuin kuusi euroa? Laskeskelin vaan, että jos ostaa kortin niin jo se maksaa sen euron ja jää vain neljä euroa itse pakettiin, niin sen vuoksi korotin arvoa.


Kaikki perille päässeet paketit tai linkit niihin löydät tuolta. 
Innokkaita jos löytyy, niin seuraava vaihto tehdään huhti-toukokuussa. Teemalla kevät. Kevättä odotellessa nautitaan lopputalvesta ja pääsiäisen herkuista sitä  ennen. Mukavaa kun olitte taas mukana.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Talvikauden vieraileva tähtönen

Hei ystäväiseni! Se ois pitkästä aikaa vierailevan tähden vuoro. Tällä kertaa pääsemme kurkkaamaan Arjen miljonääri blogiin jota kirjoittelee kaunis Johanna.
Taaskaan en tarkalleen muista milloin aloin Johannan blogia seuraamaan, mutta kauniit kuvat ja selkeä teksti saivat heti kirjautumaan lukijaksi. Rakastan myös Johannan Muumi fanitusta ja hänen kokoelmiaan esitteleviä kirjoituksia, mutta mitä muuta kuin muumeja Johannan kotonta löytyy siitä hän saa kertoa itse.

Hei vaan kaikki Vaahteran katveessa-blogin lukijat ja suuri kiitos Minttu kun sain kunnian olla talvikauden vieraileva tähti!

Nimeni on Johanna, ja kirjoitan Arjen miljonääri-blogia. Blogini perustin alkuvuodesta 2014 alunperin päiväkirjaksi itselleni (odotin esikoistani Helmiä), ja sen silloinen nimi oli Leivänmuruja ja villakoiria. Meillä ei ole koiraa, tuo villakoiria viittasi lähinnä siihen ettei aina tarvitse olla niin putipuhdasta vaan elämisen jäljet saa näkyä, joskus myös ne villakoirat sängyn alla. :D Sittemmin muutin nimen helpommaksi, ja Arjen miljonääri tuntui sopivalta. Jokaisen arjesta löytyy varmasti sellaisia hetkiä, että olo tuntuu välillä lähes miljonääriltä: oli se sitten onnistunut leivonnainen, lapsen ihanat sanat tai arvontavoitto. Ja arkeahan se elämä suurimmaksi osaksi on.

Blogissa kerron meidän perheen elämästä, johon kuuluu avomies sekä kaksi pientä tyttöä. Vaikka blogi onkin melko lapsiperhepainotteinen, löytyy sieltä sopivasti myös muita juttuja. Sisustus ja kirppistely on lähellä sydäntäni, kerään myös semi-fanaattisesti muumimukeja. Järjestän lukijoilleni myös säännöllisesti arvontoja, pyrin siihen että olisi ainakin yksi arvonta/kuukausi. Minusta on mukava ilahduttaa lukijoitani. Arvontavoitot ovat joko yhteistyökumppaneideni lahjoittamia tai minun itseni ostamia. 

Postaustahtini vaihtelee, pyrin kirjoittamaan 1-4 postausta viikossa. Välillä toki voi olla myös hiljaisempaa, riippuen ihan siitä miten esim. lapset valvottaa ja asiat laitan tärkeysjärjestykseen. Toisaalta blogin kirjoittaminen on hyvää vastapainoa sille kotiarjelle ja saan siitä energiaa. Minulla on myös ihania lukijoita joiden kommentteja ilolla luen <3 tykkään lukea myös muiden blogeja. Pidän sellaisista elämänmakuisista blogeista. Mintun blogia olenkin lukenut jo pidemmän aikaa, siinä kriteerit täyttyy ja se on yksi suosikeistani!

Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi tutustumaan blogiini!

Talvisin terveisin Johanna Arjen miljonääri-blogista.

Linkki blogiin: http://arjenmiljonaari.blogspot.fi/
Seuraa Instragramissa nimellä arjenmiljonaari

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Se oikea herätyskello

Viimeeksi kirjoitin herätyskellosta joka näyttelee vain koristeen virkaa kotona. Nyt vuorossa se todellinen vekkari jonka ääneen herää vaikka korvatulpat korvissa.



Sen lisäksi, että tämä on tehokas herättäjä on se myös kaunis katsoa. Mä olin pienenä todella suuri smurffifani ja kyllähän nuo sinivalkeat olennot vieläkin viehättää. Lapsuusajoilta löytyy vaaleanpunainen smurffiina seinäkellokin ja valaisin. Ne ovat vaan nyt niin hankalassa paikassa etten päässyt kuvaamaa. Mut tallessa kuitekin.


Tämä kello pirisee kuin vanhat kunnon vekkarit eikä vienosti piipitä. Lisäksi siinä on valo toiminto ja pimeässä hohtavat viisarit. Joten kellonajan tarkistus on helppoa ja kätevää yölläkin pimeässä. Ostin tämän jo syksyllä Lekmeristä josta löytyy kaikkea ihanaa. Samalla tuli pari muutakin juttua tilattua. Niistä toinen seuraavaksi esittelyssä.

Nykyään yöpöydän virkaa toimittaa söpö rahi jonka tilasin samalla kerralla kuin kellonkin ja ovatkin ihan sävy sävyyn.


Kun smurffi ikä meni ohi ihastuin My Little Ponyihin. Tosin ne olivat pyöreämpiä ja kauniimpia 80-luvulla kuin nuo kuvassakin näkyvät nykyponit. Niin tuossa siis se minun toinen ostos My Little Pony rahi. Kätevä pöytänä ja kätkee sisäänsäkkin mukavasti tavaraa (aarteita). Vielä joku päivä minä kuvaan ne ponini tänne blogiini ja jos löydän niin kaikkea muutakin My Little Pony aiheista. Tässä talossahan nuo kaikki tavarat on kun vain jaksais etsiä ja penkoa.

Tällain pieni ostoskatsaus tähän väliin. Ensi kerralla vuorossa talvikauden vieraileva tähtönen! Joten pysykäähän kanavalla!