Aiemminkin olen aiheesta kirjoittanut, vaan palataanpa uudestaan erityisherkkien pariin.
Tuntuuko sinusta siltä kuin olisit ulkopuolinen\outo\erilainen.
Saatko helposti selittämättömiä maha tai pääkipuja. Aistit asioita
vahvemmin kuin muut? Ei et ole tulossa hulluksi. Kyse voi olla
erityisherkkyydestä. Laitan linkin ryhmään jossa pääset purkamaan
ajatuksia ja lukemaan muiden samanhenkisten ihmisten kirjoituksia. Itse
olen erityisherkkä ihminen ja se on suuri siunaus. Erityisherkät facessa.
Tuossa alussa pieni teksti jonka kirjoitin faceen.
Erityisherkkyys on periytyvää. Koen vahvasti, että ainakin äidinisä rakas ukkini oli erityisherkkä. Ajatteli asioita enemmän kuin muut ja oli kiinnostunut luonnosta ja etenkin tähdistä. Varmasti myös erityisherkkänä aisti oman kuolemansakkin, kun meni eri huoneeseen ja sänkyyn nukkumaan tuona yönä kun kuoli. Samana yönä mummo näki unessa vahvan valkoisenvalon ja heti herättyä aavisti mitä oli tapahtunut.
Isäni koen myös erityisherkäksi. Ainakin herkästi itkee ja sai kuten minäkin nuorempana vatsanväänteitä. Minullahan on herkkävatsa vieläkin. Tästä hyvä esimerkki oli se kun eroa edeltävän vuoden ajan mulla oli melkein joka päivä maha kipeä ja se tahtoi kertoa vain sen, että olen väärän ihmisen kanssa ja väärässä paikassa. Heti kun muutto oli ohi katosivat mahakivutkin. Tosi helpottavaa.
Luin sen mun vanhan tekstin ja etenkin loppu osa kolahti. Liittyy yllä kirjoitettuun juttuun. En muistanut ennenkuin äsken luin, että mitä ekalla kerralla kirjoitin. Käykääs tekin lukemassa niin tiedätte mitä tarkoitan: Niin herkkä että sattuu.
Nykyään olen tietoisesti vähentänyt isoissa ihmismassoissa liikkumista kuten kauppakeskukset ynnä muut vastaavat. Se informaatiotulva joka iskee tajuntaan on ihan liikaa. Aivoissa käy sellainen aistimuskuhina, että heikompia hirvittää. Onneksi täällä "maalla" on mukavaa, rauhallista ja tilaa liikkua ilman että tulee jonkun tönäisemäksi. Tilaa hengittää niinkuin minä aina sanon.
Tunnistatko itsesi tekstistä ehkäpä jonkun läheisen tai ystävän?
Tunnistan kyllä tekstistä muutaman tutun ihmisen. Itselläni on joitain piirteitä erityisherkkyydestä, mutta en koe kuitenkaan olevani erityisherkkä kokonaisuudessaan. Niin se varmasti onkin, jokaisessa meissä löytyy jotain piirteitä herkkyydestä.
VastaaPoistaKivaa lauantai-iltaa.
Jokainen on omalla tavallaan herkkä. Harvempi erityisherkkä.
PoistaOlen nyt vanhempana läheisiltäni kuullut, että olen erityisherkkä. En aluksi uskonut sitä, vaikka tiedostan vahvasti itsessäni noita piirteitä. Tein lopulta muutaman testin ja kyllä ne vahvasti viittaa siihen, että olen erityisherkkä ja myös Tuukka on.. Tämän kanssa vaan pitää oppia elämään..
VastaaPoistaSe on siunaus, kun sen tajuaa. :)
PoistaTestien perusteella olen erityisherkkä, ja kyllähän minä nuo piirteet itsessäni tunnistan muutenkin.
VastaaPoistaVarsinkin nuorempana siitä sai kärsiä kovinkin, mutta maailma kovettaa ja paksumpaa nahkaa kasvattaa.
Mä en ole yhtään testiä tehnyt. Tiedän sen ilmankin, mutta kovetu en koskaan.
PoistaTäältä kans löytyy erityisherkkä... Joissain tilanteissa huomaa sen tekevän edelleen haittaa, mutta onneksi kun ikää on tullut, niin osaa tiettyihin asioihin suhtautua omalla tavallaan. Kovan koulun on tässä vuosien varrella joutunut käymään, mutta kyllä nyt on kuitenkin helpompaa, kun nuorempana. :)
VastaaPoistaItselläni on nyt helpompaa, kun tiedän mistä oireet johtuu. Muksuna oli vain kipeä.
PoistaTunnistan itsessäni jotain piirteitä ja muutamassa ystävänsså sitäkin enemmän. Mukava lukea tällaisestakin asiasta :)
VastaaPoistaJoskus täytyy kirjoittaa ihan asia asiaa eikä aina vaan hömppää. :) Kiva kun tykkäsit.
PoistaKyllä olen erityisherkkä. Meitä on aika paljon. Suomessa varsinkin. Mua puhuttelee tuo otsikko "niin herkkä että sattuu". Nuorempana itselle kävi usein niin, että saatoin alkaa itkemään ihan sen takia, jos vaikka kuulin todella kauniin tai surullisen laulun. Nykyään pystyn kontrolloimaan itseä paremmin. Törmäsin erityisherkkyys termiin pari vuotta sitten. Oli todella vaikea elämäntilanne edellisessä koulussa, meni sukset ristiin johdon kanssa. Jäin sairaslomalle ja yksi entinen luokkatoverini kehotti tutkimaan erityisherkkyyttä ja totesin olevani erityisherkkä. Olin itseasiassa helpottunut, kun löytyi virallinen termi ja tieteellistä taustaa ns "yliherkkyydelle". Nykyään ajattelen erityisherkkyyttä lahjana. Välillä se tuntuu kiroukselta, mutta meikäläisen alalla se on myös lahja. Onnekseni, kun muutin Walesiin puoli vuotta sitten olen saanut myös brittiläisiä erityisherkkiä ystäviä. Olet rohkea, kun avaudut aiheesta. Yhä on paljon ihmisiä, jotka häpeävät herkkyyttään, mutta ei siinä mitään hävettävää ole. Niissä on jotka pilkkaavat. http://www.keijukammari.blogspot.co.uk/p/erityisherkkyys.html
VastaaPoistaEi tässä ole mitään hävettävää ja tuntuu että kaikki puhuu tästä joten aina sinne sekaan yksi mielipide lisää mahtuu.
Poista