Ei ne Bratzitkään ihan luonnollisen näköisiä ole suurine meikattuine silmineen. Barbie nyt on aina ollut luonnoton varvas astuja laiheliini jolla ei ole minkään näköistä mahaa, mutta silti uhkeat utareet. Barbie seisoisi kyllä takakenossa aika pahasti jos pitäisi kantapäät maahan yltää. En ole koskaan leikkinyt barbeilla ja minusta ne antavatkin todella vääristyneen naisen kuvan lapsille.
Mutta nuo ponit harmittaa. Yhtään en lämpene näistä nykyajan kaitakasvoista. Ne eivät ole suloisia, vaan lähinnä pelottavan näköisiä. Mitä ihmettä tässä vuosien saatossa mun pikku poneille tapahtui. Taisivat olla muuten tyttömäisimpiä leluja joilla leikin nuo ponyt. Minähän tykkäsin enemmän autoista ja nalleista.
Koska nykyajan ponyt ei ihastuttaneet mua, jos eivät nyt ihan vihastuttaneetkaan, niin ostin itselleni (kun sattumalta Tori.fi. sivulta löysin) kaksi vanhaa kunnon 80-luvun vhs-kasettia joissa seikkailee nämä aidot ihanat pyöreä kylkiset kaunokaiset.
| Etukannet. |
| Takakansi. |
| Ihana tuo sateenkaari logo. |
Vuokrattiinko teille muksuna videoita tai oliko tapana yleensäkkään katsoa videoita? Mulle videot olivat itsestään selvyys ja värikoodien avulla tiesin mitä mistäkin napista tapahtui ja se punainen ympyrä (rec) oli kielletty nappi. Siihen en uskaltanut koskea. Vihreä kolmio oli paras (play) siitä kaikki alkoi (kai rakkaus vihreeseen väriinkin). Sinisestä neliöstä toiminto stoppas ja keltaiset kuvakelasivat eteen tai taaksepäin elokuvaa. Värittömät kelasivat nopeammin ja pimeästi. Eject oli luukun vieressä sitä painamalla sai kasetin ulos ja virtanappi vasemmassa alalaidassa videoissa. Pause niin se taisi olla virtanapin vieressä.
Kuvailin teille juuri meidän perheen ekat harmaat videot Sharp merkkiset eikä tietoakaan kaukosäätimestä. Se oli ihan huippua, kun 90-luvun alussa ostettiin uudet mustat videot (Sharp merkkiset nekin) ja niiden mukana tuli kaukosäädin. Jännä kapistus jonka kanssa ei tarvinnut sohvalta nousta kelailemaan.
Tästä tekstin pätkästä voitte päätellä, että olen lapsena viettänyt paljon aikaa videoiden parissa keksipaketti kädessä sohvalla. Siitä varmaan johtuu tämä nykyinenkin dvd ja vhs-kasettien keräily innostus. Tosin mies jo kielsi ostamasta yhtään vhs.ää lisää joten taidetaan jatkossa keskittyä vain niihin dvd leffoihin.
Sellaisia muistoja ja tuntemuksia tällä kertaa ja mun kun piti kirjoittaa vaan teksti jossa vertaan nykyajan leluja 80-luvun leluihin, niin päädyinkin muistelemaan vanhaa kunnon vhs aikaa ja pelkkiä My Little Ponyja. Sellaista se mun elämä vain on...Vanhojen muistelua, koska niin te tiedättekin: Kaipaan tuota kultaista 80-lukua. Entä sinä?