Lemmikkinä kalat

Vanhemmat lukijat muistavatkin, että minulla tai siis meillä on akvaario. On ollut jo vuodesta 1992 lähtein jolloin se kotiutui meille joulun alla. Olin ihaillut jo kauan aina kyläillessä luokkakavereiden akvaarioita ja vuoden -92  syksyllä aloitin lievän anelun iskälle et jooko, saisinks minäkin. Lupaan ruokkia ne aina. Kuvitelkaa tähän sit "saapasjalkakissa katse". Iskä oli helposti ylipuhuttu kaloihin, koska oli helpottunut kun lopetin kissan kinuamisen. Äiti ei oikein lämmennyt ajatukselle. "Te sit hoidatte koko höskän, jos hankitte. Hää ei puutu siihen millään tavalla" Sanoi äiti. Niinpä joulukuussa vähän etukäteen joululahjaksi sain 86 litrasen käytetyn akvaarion. En muista mitä maksoi, mutta oli se halvempi kuin vastaava uusi. Mukana tuli kaikki tarvikkeet, kasvit ja kalat myös. En muista miksi, mutta ensimmäisiksi vuosiksi akvaario sijottui keittiöön. Ekana iltana istuttiin lattialla koko konkkaronkka ihmettelemässä kalojen elämää. Ei meinattu malttaa mennä nukkumaan lainkaan. Aamulla oli sit kiire katsomaan kaloja. Samoin koulusta kotiin pääsyä odotin suurella innolla jotta pääsi kotiin katsomaan kaloja. Sehän on tunnetusti rauhoittavaa tuo kalojen katselu.

Akvaario on helppo hoitoinen "lemmikki". Me tehtiin virhe, kun otettiin noin "pieni" kippo. Mitä isompi akvaario sen helppohoitoisempi. Bakteerikanta pysyy tasalaatuisena ja levää tulee vähemmän. Me siivottiin ja siivotaan kerran kuukaudessa koko helahoito. Muuten ei tarvitse huolehtia kuin ruokinnasta ja valosta päivittäin. Meillä on valossakin ajastin joten sekin toimii automaatilla. Myös ruokinta-automaatteja on saatavilla, mutta siihen meillä ei ole tarvetta. Harvoin reissataan ja silloinkin kalat voidaan jättää loma ruoan varaan tabletin avulla joka liukenee hitaasti pohjalla itsestään. Muuten annamme hiutale ruokaa ja monneille pohjatabletteja. Ruoka ja ylläpito on halpaa vain aloitus tässä harrastuksessa maksaa ja vaatii isomman rahasijoituksen. Mut niinhän rotukoirat ja rotukissatkin maksavat.

Meidän työnjako oli aikoinaan se, että minä ruokin kalat ja pesin kivet sekä koristeet. Iskä imuroi pohjan, kaapi levät ja putsas suodattimen. Äiti ei tehnyt silloin vielä mitään, mutta....Vanhemmat erosivat -98 vuonna jolloin äitistä tuli akvaarion päävastuu siivooja. Ei se raaskinut kaloista luopuakkaan. Minäkin muutin pois -99, mutta akvaario jäi äitin hoteisiin. 1995 keväällä uusittiin keittiö ja tuolloin akvaario sai siirtyä rempan alta olohuoneeseen. Nykyään se on alakerran käytävässä. Akvaarion asukit ovat rauhallisia ja tosi vähään tyytyväisiä lemmikkejä. Eivät sotke paikkoja sinun poissa ollessasi ja voivat oppia syömään myös sormenpäästä ruokaa. Tulevat tervehtimään sinua lasin luo ja tietävät milloin on ruoka-aika.

Kissat ja kalat. Koirat ja kalat. Eli muiden lemmikkien käytös ystäviämme kohtaan lasin takana. Koirat eivät välitä tuontaivaallista, mutta kissoja kiinnostaa. Yksi kissoistamme istuin akvaarion vieressä katsomassa elämää ja lätki tassullaan lasia. Vaan mitä teki lihavin läskilörttö kissa. Hyppäs akvaarion päälle makaamaan ja nukkumaan. Kaloista ei juurikaan välittänyt, mutta siinä hehkulampun vieressä oli lämmin nukkua. Niin että ei ongelmaa kunhan muistaa pitää kansilevyt suljettuina.  Kaverilla puolestaan oli kansi vähän auki jotta kissa pääsi juomaan vettä akvaariosta. No, en tiedä onko kuinka tervettä kun siellä kuitenkin on niitä kemikaaleja kuten esim. veden pehmennysainetta. Kukin tyylillään.

Itse olen niin kiintynyt tuohon akvaarioon etten hevillä siintä luovu. Onhan sillä jo muistoarvoakin, kun sama lasipömpeli ollut jo yli kakskyt vuotta meillä. Tällä hetkellä siellä asustaa: Kardinaalitetroja, Neontetroja, Intiaanisulkia, kaksi Täplämonnista, Partamonni ja Taistelukala. Taistelukala on upein ja uusin asukki meillä. Toivottavasti eläisi pitkään. Neontetroja meillä on ollut aina, kun ovat kauniita punasinisiä kaloja sekä kestäviä eli elävät monta vuotta. Kiilakylkiäkin on ollut, mutta niillä oli paha tapa tehdä loikkia joten lasin ollessa auki saattoivat hypätä ulos kvaariosta. Parikin yksilöä lattialta löydettiin aikoinaan. Monnisia täytyy olla joka akvaariossa huolehtimassa pohjan puhtaudesta. Samoin myös joku levänsyöjä kala. Meillä Partamonni. Muut ovat lähinnä vain "koristekaloja". Pandamonninen on kyllä söpöin monni jota olen koskaan nähnyt ja omistanut. Harmi, kun ei ole kuvaa teille laittaa siintä. Rihmakaloja, Platyja ja Miljoonakalojakin on altaassamme asunut välillä huonolla toisinaan hyvällä menestyksellä. Kalojen hinnat ovat kahdesta eurosta aina useampaan kymppiin eläinkaupoissa. Yksityisiltä saa usein puolet havemmalla ostettua kaloja. Yksityisiltä, kun ostaa niin täytyy muistaa varmistaa että tulevat terveestä akvaariosta. Akvaariota suosittelen heille jotka haluavat helpon ja siistin lemmikin. Onhan se omalla tavallaan myös sisustuselementti ja kaunis elävä taulu.