Saako erilaisuudelle nauraa

Eräästä dokumentista jonka katsoin tv.stä jäi tämä kysymys pyörimään päähän. Se oli kyllä julmaa pilaa vammaisen lapsen varjolla. Suorastaan järkyttävää! Vammaisuudesta tai jälkeenjäänneistä ei saa tehdä pilaa! Ei edes stand up koomikot. Eikä erilaisia ihmisiä saisi tuijottaa. Me emme voi tietää hänen taustaansa miksi hän on erinäköinen kuin muut, mutta pilkan kohde hän ei saa olla. Kuten ei kyllä kukaan muukaan  meistä saisi olla ivan ja tuijotuksen kohde.

Niin se kuitenkin ikävästi on, että jos olet vähänkin massasta poikkeava sinua tuijotetaan. Kaupan jonossa, ulkona ja ihan missä vain. Koti on turvapaikkasi jossa saat olla muiden katseilta ja arvioilta suojassa.
Minuakin tuijotetaan, vaikka en ole vammainen tai muulla tavoin ulkoisesti massasta poikkeava kuin laiha ja kalpea. Olen aina ollut ja aina jo kouluajoilta asti on epäilty milloin mitäkin sairautta. Se ärsyttää! Sitäpaitsi luulen, että esim: Helsingissä tai jossain suuremmassa kaupungissa mua ei noteerattas mitenkään, mutta tämä käpykylä on niin helkutin pieni, että kaikki vähänkin erilaiset ihmiset pistävät silmään ja erottuvat katukuvasta. Arvatkaa vaan tahtoisinko muuttaa pois täältä? Kyllä!!

Nykyaikanahan on ihan normaalia, jos ihminen on ylipainoinen. Ei heitä katsota niin pahasti kieroon, koska maailman kansa läskistyy koko ajan lisää. Lapset vetää puolentoista litran limupulloja välipalaks ja kyytipoikana jätti pussi sipsiä tai karkkia. Vanhemmat jotka ovat yli kuormitettuja töissä antavat helposti periksi ja koukkaavat kotimatkalla pizzat tai hampparit iltapalaksi. Eivät onneksi kaikki! Sen olen täällä blogimaailmassa huomannut, että kunnonllisia pullantuoksuisia äitejä on vielä olemassa ja minusta siinäkään ei ole mitään väärää, jos tekee  eineksistä ruokaa. Parempaa se on kuin pizza.En ymmärrä miksi Tutipuun Lindzit sai vihat päälle näistä upeista halvoista ateria vinkeistä. Käykää tsekkaa. Linkki vie uusimpaan kirjoitukseen.

Aikoinaan olin päiväkotiharjoittelijana ja siellä se muita pyöreämpi poika jäi pelien ja leikkien ulkopuolelle. Tämä kuusi vuotias muksu oli yhtä hymyä, kun minulla oli aikaa pelata Afrikan tähteä hänen kanssaan. Kysyin miksi hän ei leiki muitten poikien kanssa maja leikkejä. Poika vastasi kirkkain nappiruskein silmin: Ne ei ota mua leikkiin, kun olen liian iso heidän majaansa. Voitte uskoa, että minulla oli kyyneleet herkässä. Kerroin tästä tietysti ryhmän hoitajille ja asiaa käsiteltiin seuraavana päivänä. Päiväkodeissakin on niin isot ryhmät, että kaikkea ei välttämättä ehditä huomaamaan tai ajatellaan, että tuo hiljainen lapsi tahtoo vain piirtää yksin.

Eli summasummarum: Vammaisuus ei ole naurun asia tai pilkan kohde!
Jos näet laihan ihmisen älä tuijota ja tuomitse häntä heti syöpäpotilaaksi!
Lihavuus voi olla myös sairaus. Älä kommentoi koskaan kenenkään ulkonäköä!
Älä lasten kuullen ainakaan mene sanomaan mitään pahaa kenestäkään!

Tätä listaa voisi vielä jatkaa, mutta Minttu kiittää, jos luit loppuun tekstin ja kuittaa!
Tasa-arvoista ja rauhallista syyskuuta kaikille!