Aikuisten poika (elokuva arvostelu)

Pieni irtiotto arjesta tehtiin jälleen kotimaisen elokuvan parissa nimeltään Aikuisten poika. Kyseessä on draamakomedia joka käsittelee nuoren Oliverin (Esa Nikkilä) surua ja halua selvittää vanhempiensa kuolemaan johtaneen autokolarin syy.

Matkalla läpi selviytymisen ja asian todellisen laidan hyväksymisen Oliver tutustuu uusiin aikuisiin ihmisiin joista tulee hänen ystäviään ja joiden elämä tulee mullistumaan tämän pojan myötä. Hälytyslaitteita kaupitteleva Joonas (Kari Hietalahti) joutuu Oliverin avuksi ensimmäisenä. Yhdessä he käyvät läpi onnettomuustilannetta ja joutuupa Joonas sattumusten kautta mukaan myös Oliverin jalkapallo harrastukseen. Oliver osaa sekoittaa myös Joonaksen parisuhdepakkaa joka ikävä kyllä tällä sympaattisella miehellä on varattuun naiseen. Siitä ei enempää juoni paljastuksia, mutta häkellyttävällä tavalla lapsi saa aikaan ihmeitä ja ryhdistäytymistä Joonaksen kaltaiseen hieman huono onniseen mieheen. Joonas tosin yrittää päästä sinnikkäästi eroon Oliverista aluksi, mutta antaa lopulta periksi pojan sinnikkyden alla.

Kari Hietalahti loistaa roolissaan. Hietalahtea pidetään yleisesti komedia näyttelijänä, mutta onnistuu tämän vakavammankin roolin vetämään hyvin läpi. Rakastan Hietalahden tyyliä ja tapaa. Rennon letkeä on hän tässäkin elokuvassa ja ilman Hietalahtea elokuvasta puuttuisi se komedia osuus joka keventää muuten surullista aihetta. Nikkilän ja Hietalahden yhteistyö on loistavaa ja parivaljakko sopii hyvin yhteen.

Oliver tekee tuttavuutta myös parin vanhemman herran kanssa joille kyllä alussa valehtelee todellisen nimensä ja tilanteensa, mutta kun hätä on suurin tulee totuuskin tunnustettua. Jaakko (Esko Salminen) ja Rafu (Sulevi Peltola) pyörittävät vanhaa elokuvateatteria josta puuttuu kuitenkin se tärkein nimittäin yleisö. Oliver saa vauhtia näidenkin herrojen elämään ja teatterin toimintaan. Kohta he yhdessä pyörittävät vanhoja elokuvia täysille katsomoille. Vanhat lupsakat herrat tuovat lämpimän henkäyksen tähän elokuvaan ja tunnelman voi aistia suoraan valkokankaan läpi.

Minä pidin elokuvasta. Aihe on ehkä surullinen, mutta oli sinne mukavasti saatu sitä pientä huumoriakin mukaan joka kevensi tunnelmaa. Lämminhenkinen elokuva joka näyttää meille sen millaista voi olla aikuisen ja lapsen ystävyys. Sekä kuinka surusta voi selvitä monien vaiheiden jälkeen läpi lopulta asian hyväksymiseen. Tarina joka varmasti koskettaa jokaista. Suosittelen kotimaisten laatudraamojen ystäville.
Arvosanaksi annan neljä tähteä.