Sivut

maanantai 22. lokakuuta 2018

Lokakuista

Lokakuisia terveisiä. Mittään ei ole tapahtunut. En ole rakastunut palavasti (kumpa oisinkin), en ole voittanut lotossa (se oiskin vasta hurjaa) ja en ole saanut mitään rikasta perintöä. No niin nyt meni jo hurjaksi. Nauraa itselleen.


Lokakuussa käyntiin katsomassa ystävän kaa Olavi Virta elokuva. Suosittelen, ketkä tykkää katsoa Suomalaisia elokuvia. Minä ainakin tykkäsin ja annan arvosanaksi viisi tähteä. Joten kipin kapin katsomaan. 14.10. tuli hurjat plussa asteet mittariin +19 astetta. Se oli niinkuin normaali suomen kesäkeli.
19.10. ostin ekat joulukortit ja ajattelin ruveta niitä tekemään. Toteutuu varmaan kuiteskin kuukauden päästä ja aina saa ajatella. Tekkee mitä tekkee. Äitikin leipasi ekat piparit. Tosin kaupan taikinasta 20.10. ja sinä samana päivänä alkoi Putous. Sitä nyt sit joka viikko odotellaan. Se on yks mun suosikki ohjelmista. Että tässäpä nämä lokakuiset terveiset tällä kertaa.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Tv-ohjelmia

Kuka katsoo tv.tä päivittäin tai viikottain tai ei katso ollenkaan? Minun tv.n seikkailut on vähentyneet kun ei omaa tv.tä. Joskus katson Napakympin ja Putouksen. Onneksi tietokoneelta voi katsoa jotaikin ohjelmista esim. Katsomoa ja yle areenaa. Ruutu ei jostain kumman syystä mulla näy. Mutta kuitenkin. Nykyään on hirveästi kanavia mistä voi katsoa kaikkea mitä se suoltaa pihalle. Sinä voit istua tv.n ääressä koko vuorokauden. Jossain näin pätkän että kaheskytluvun alussa ei ollut kuin kaks kanavaa ja ohjelmaa tuli puoli kuudesta puoli kahteentoista. Minä muistan kun katoin sen puoli kuuden lastenohjelmat. Se oli aina hirveän tärkeä mulle. Mutta siihen aikaa ei tiedetty paremmasta. Oltiin onnellisia kuin vähän tuli ohjelmaa. Eikä siihen aikaan edes paljoa katsottu telkkaria. Harrastettiin jotain muuta.


Nykyään mä en edes tiedä kuinka monta kanavaa sielä on. En edes tiedä mitä sieltä tulee. Enkä oikein jaksa seurailla nykyajan sarjoja. Ennen vanhaa tuli Tankki Täyteen ja Reinikainen. Ne vasta katsoin. Niin ja Metsolat. Ennen osattiin tehdä sarjoja. Nyt niitä jatketaan ja jatketaan että hohto menee pois. Joskua laitoin mun kolme suosikki ohjelmaa järjestykseen se oli: Frendit, Frasier ja Moderni perhe. Frendit ja Frasierin on kattonut monta kertaa mutta en enää Modernia perhetä. Jotenkin sen vai jäi. Frasier sai tulla uusintana. Siitä on jo aikaa kun katoin sen. Frendit on dvd.llä. Näistä nykyajan sarjoista kiinnostaa Walking Dead. Mutta senkin katson jälkeenpäin dvd.ltä. Mutta Putousta odotan kovasti jo alkavaksi ja Napakymppi on jäänyt lapsuuden suosikeista mieleen. Senkin yleensä aina katson.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Tänään

Nyt on syyskuukin yli puolen välin. Tänne ei kuulu mitään ihmeellistä. En ole rakastanut, en ole saanut töitä, mutta olen pysynyt terveenä.
Oikeasti mä en enää tiedä miten rakastutaan. Minusta tuntuu että se tunne on kadonnut musta. Mä en oikein luota yhteenkään ihmisiin. Minun lähelle on huono päästä. Minulla on aina takaovi auki että pääsen pois tilanteesta. Minusta on ihan kiva käydä treffeillä. Juoda kahvia ja katsella elokuvia ja siihen sit jää. Onko minusta tullut liian vanha rakastamaan ketään. Äitikin sanoi eronsa jälkeen ettei luota kenenkään.
Mulla oli pien ihastuminen keväällä. Nähtiin muutaman kerran, mutta sekin lakastui pois. Höh! Sanon minä.


No jos ei tule rakkautta niin herkkuja kylläkin. Nää saatiin enon vaimon veljeltä. Ei olla kyllä raaskittu syö, kun ovat niin ihanan näköisiä. Niissä on joku keksipohja ja täytettä. Ehkä yksi pitäisi maistaa. Mutta mikä? Herkullista syksyn jatkoa!

lauantai 15. syyskuuta 2018

Sata yötä jouluun

Jotkut aloittavat virallisen joulun odotuksen, kun on sata yötä jouluun. Se tuntuu kyllä pitkältä ajalta vielähän tässä syksystä nautitaan. Ehkä minä aloitan sen vasta lokakuun puolella, vaikka olen jo tiedustellut millo saa lähettää niitä joululahja toiveita. Monihan haluaa ostaa lahjat hyvissä ajoin, niin voi keskittyä muuhun joulun alla.


Mä varmaan odottelen, että kaupaan tulisivat ekat joulukortit ja kalenterin. Aina yksi kalenteri täytyy ostaa. Vaikka kaikkia entisiäkin en ole avannut. Äiti osti perjantaina jo ekat joulutortut joten niitäkin päästiin maistelemaan. Niinkuin minä ystäväni kanssa puhuin: Tärkeintä  ei ole itse joulu vaan sen odotus.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Syyskuu

Ihanaa nyt on syksy! Mä niin rakastan tätä syyskuuta. Mun lempi vuodenajat on kevät, syksy, kesä ja talvi. Mä rakastan näitä väli vuoden aikoja kun näkee miten keväällä herää kaikki eloon ja syksyllä kuolee pois. Jos noin raa asti voidaan sanoa.


Syksysässä rakastan kun puiden lehdet muuttaa väriä, pimeneviä iltoja ja syksyden tuoksua. Muistan kuinka omenat tuoksuvat niin hyvältä syksyisin. Mummolla oli omenapuita ja ne tuoksuivat tosi hyvältä. Niitä tuli mahdottoman paljon. Sai syödä omenapiirakkaan minkä ehti.


Syksy on minusta sellainen vuodenaika, että kaikki käynnistyy taas alusta. Koulut alkavat, ihmiset palaa kesälomilta niin kaikki pyörähtää uudelleen käyntiin. Mutta talven myötä ollaan jo uuvuksissa, kun sitä intoa ei ihan riitä. Mutta onneks meillä on joulu. Jolloin voimme hengähtää jonku aikaa, ettei ihan suoraan kevääseen tarvi mennä. Joten nautitaan!

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Yöllä kahdeltatoista tulee kummitukset

Tai siis minä ajattelin noin. En tiedä mistä tämä pelko tarttui. Varmaan lastenkirjoista. Mitään pelkoa ei tuolloin ollut että oisin valvonut tuohon aikaan. Yhdeksältä mentiin nukkumaan ja viimestään kymmeneltä sammui valot. Siis arkena. Viikonloppuna oltiin hövelömpiä ajan suhteen. Äiti aina luki kirjaa, iskä kävi useimmiten samantien nukkumaan paitsi silloin, kun olin alle kouluikäinen niin piti lukea iltasatu. Joskus katsottiin yläkerrassa vielä Kymppitonni, Pulmuset ja Tuttu Juttu. Minä saatoin nukahtaa Kymppitonnin ja Pulmusten aikana ja heräsin loppumusiikkiin. Vähän harmitti, kun äiti sanoi telkkari kiinni ja nukkumaan.

Kunnaksen kirjoissa oli välillä kummituksia.
Nyt mä meni ihan sivupoluille mitä olin selittämässä. Niin siis pelkäsin kummituksia, jos ihmeen syystä. Yleensä nukuttiin jo tuohon aikaan, mutta... Välillä tuli vessahätä ja tarkastin kellon, jos se oli jotain vaille kaksitoista en uskaltanut lähteä mihinkään. Odotin että se tulee puol yksi. Kerran oli pakko päästä vessaan niin herätin iskän, että tuo mulle juomista. Se meni hakemaan alakerrasta juomista, niin minä kävin sillä aikaa vessassa. Hauskaa, mutta ei tuohon aikaan, kun pelotti. Onneksi se pelko on kadonnut, toistaiseksi.

lauantai 18. elokuuta 2018

Turtles

En tiiä menikö tuo oikein, mutta kuka muistaa teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat jotka seikkailivat tv-ohjelmassa. Varmaan aika moni tän ajan lapsi minkä minä olen. Me jopa leikittiin sitä aina naapurin muksun kaa. Minä olin Donatello ja hän Leonardo. Tällä viikolla minä sain Donatellon omalle seinälle.


Se on hieno! Ainakin minun mielestä. En tiedä miksi Donatello oli mun suosikki. Vaikuttiko siihen aseen valinta vai se, että hänellä on liila huivi. Niin sen kaiken lisäksi, että oli yks suosikki sarja, niin tykkään pelailla Nintendolla tätä.