Yöllä kahdeltatoista tulee kummitukset

Tai siis minä ajattelin noin. En tiedä mistä tämä pelko tarttui. Varmaan lastenkirjoista. Mitään pelkoa ei tuolloin ollut että oisin valvonut tuohon aikaan. Yhdeksältä mentiin nukkumaan ja viimestään kymmeneltä sammui valot. Siis arkena. Viikonloppuna oltiin hövelömpiä ajan suhteen. Äiti aina luki kirjaa, iskä kävi useimmiten samantien nukkumaan paitsi silloin, kun olin alle kouluikäinen niin piti lukea iltasatu. Joskus katsottiin yläkerrassa vielä Kymppitonni, Pulmuset ja Tuttu Juttu. Minä saatoin nukahtaa Kymppitonnin ja Pulmusten aikana ja heräsin loppumusiikkiin. Vähän harmitti, kun äiti sanoi telkkari kiinni ja nukkumaan.

Kunnaksen kirjoissa oli välillä kummituksia.

Nyt mä meni ihan sivupoluille mitä olin selittämässä. Niin siis pelkäsin kummituksia, jos ihmeen syystä. Yleensä nukuttiin jo tuohon aikaan, mutta... Välillä tuli vessahätä ja tarkastin kellon, jos se oli jotain vaille kaksitoista en uskaltanut lähteä mihinkään. Odotin että se tulee puol yksi. Kerran oli pakko päästä vessaan niin herätin iskän, että tuo mulle juomista. Se meni hakemaan alakerrasta juomista, niin minä kävin sillä aikaa vessassa. Hauskaa, mutta ei tuohon aikaan, kun pelotti. Onneksi se pelko on kadonnut, toistaiseksi.