Sivut

maanantai 17. syyskuuta 2018

Tänään

Nyt on syyskuukin yli puolen välin. Tänne ei kuulu mitään ihmeellistä. En ole rakastanut, en ole saanut töitä, mutta olen pysynyt terveenä.
Oikeasti mä en enää tiedä miten rakastutaan. Minusta tuntuu että se tunne on kadonnut musta. Mä en oikein luota yhteenkään ihmisiin. Minun lähelle on huono päästä. Minulla on aina takaovi auki että pääsen pois tilanteesta. Minusta on ihan kiva käydä treffeillä. Juoda kahvia ja katsella elokuvia ja siihen sit jää. Onko minusta tullut liian vanha rakastamaan ketään. Äitikin sanoi eronsa jälkeen ettei luota kenenkään.
Mulla oli pien ihastuminen keväällä. Nähtiin muutaman kerran, mutta sekin lakastui pois. Höh! Sanon minä.


No jos ei tule rakkautta niin herkkuja kylläkin. Nää saatiin enon vaimon veljeltä. Ei olla kyllä raaskittu syö, kun ovat niin ihanan näköisiä. Niissä on joku keksipohja ja täytettä. Ehkä yksi pitäisi maistaa. Mutta mikä? Herkullista syksyn jatkoa!

lauantai 15. syyskuuta 2018

Sata yötä jouluun

Jotkut aloittavat virallisen joulun odotuksen, kun on sata yötä jouluun. Se tuntuu kyllä pitkältä ajalta vielähän tässä syksystä nautitaan. Ehkä minä aloitan sen vasta lokakuun puolella, vaikka olen jo tiedustellut millo saa lähettää niitä joululahja toiveita. Monihan haluaa ostaa lahjat hyvissä ajoin, niin voi keskittyä muuhun joulun alla.


Mä varmaan odottelen, että kaupaan tulisivat ekat joulukortit ja kalenterin. Aina yksi kalenteri täytyy ostaa. Vaikka kaikkia entisiäkin en ole avannut. Äiti osti perjantaina jo ekat joulutortut joten niitäkin päästiin maistelemaan. Niinkuin minä ystäväni kanssa puhuin: Tärkeintä  ei ole itse joulu vaan sen odotus.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Syyskuu

Ihanaa nyt on syksy! Mä niin rakastan tätä syyskuuta. Mun lempi vuodenajat on kevät, syksy, kesä ja talvi. Mä rakastan näitä väli vuoden aikoja kun näkee miten keväällä herää kaikki eloon ja syksyllä kuolee pois. Jos noin raa asti voidaan sanoa.


Syksysässä rakastan kun puiden lehdet muuttaa väriä, pimeneviä iltoja ja syksyden tuoksua. Muistan kuinka omenat tuoksuvat niin hyvältä syksyisin. Mummolla oli omenapuita ja ne tuoksuivat tosi hyvältä. Niitä tuli mahdottoman paljon. Sai syödä omenapiirakkaan minkä ehti.


Syksy on minusta sellainen vuodenaika, että kaikki käynnistyy taas alusta. Koulut alkavat, ihmiset palaa kesälomilta niin kaikki pyörähtää uudelleen käyntiin. Mutta talven myötä ollaan jo uuvuksissa, kun sitä intoa ei ihan riitä. Mutta onneks meillä on joulu. Jolloin voimme hengähtää jonku aikaa, ettei ihan suoraan kevääseen tarvi mennä. Joten nautitaan!

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Yöllä kahdeltatoista tulee kummitukset

Tai siis minä ajattelin noin. En tiedä mistä tämä pelko tarttui. Varmaan lastenkirjoista. Mitään pelkoa ei tuolloin ollut että oisin valvonut tuohon aikaan. Yhdeksältä mentiin nukkumaan ja viimestään kymmeneltä sammui valot. Siis arkena. Viikonloppuna oltiin hövelömpiä ajan suhteen. Äiti aina luki kirjaa, iskä kävi useimmiten samantien nukkumaan paitsi silloin, kun olin alle kouluikäinen niin piti lukea iltasatu. Joskus katsottiin yläkerrassa vielä Kymppitonni, Pulmuset ja Tuttu Juttu. Minä saatoin nukahtaa Kymppitonnin ja Pulmusten aikana ja heräsin loppumusiikkiin. Vähän harmitti, kun äiti sanoi telkkari kiinni ja nukkumaan.

Kunnaksen kirjoissa oli välillä kummituksia.
Nyt mä meni ihan sivupoluille mitä olin selittämässä. Niin siis pelkäsin kummituksia, jos ihmeen syystä. Yleensä nukuttiin jo tuohon aikaan, mutta... Välillä tuli vessahätä ja tarkastin kellon, jos se oli jotain vaille kaksitoista en uskaltanut lähteä mihinkään. Odotin että se tulee puol yksi. Kerran oli pakko päästä vessaan niin herätin iskän, että tuo mulle juomista. Se meni hakemaan alakerrasta juomista, niin minä kävin sillä aikaa vessassa. Hauskaa, mutta ei tuohon aikaan, kun pelotti. Onneksi se pelko on kadonnut, toistaiseksi.

lauantai 18. elokuuta 2018

Turtles

En tiiä menikö tuo oikein, mutta kuka muistaa teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat jotka seikkailivat tv-ohjelmassa. Varmaan aika moni tän ajan lapsi minkä minä olen. Me jopa leikittiin sitä aina naapurin muksun kaa. Minä olin Donatello ja hän Leonardo. Tällä viikolla minä sain Donatellon omalle seinälle.


Se on hieno! Ainakin minun mielestä. En tiedä miksi Donatello oli mun suosikki. Vaikuttiko siihen aseen valinta vai se, että hänellä on liila huivi. Niin sen kaiken lisäksi, että oli yks suosikki sarja, niin tykkään pelailla Nintendolla tätä.

perjantai 10. elokuuta 2018

Blogin kuus vee

Onneksi olkoon tämä blogi täyttää kuusi vuotta, wau! Siellä uusimmat lukijat voivat ihmettellä, että olen vähän kirjoittanut alkuvuosina. Se ei pidä paikkaansa. Minä vaan olen poistanut niistä suurimman osan. Kun tapahtui elämän muutos. Erosin ja aloitin puhtaalta pöydältä: Vaahteran katveessa blogissa.


Se oli hurjan jännää, kun aloin kirjoittamaan. Minä tarkastin monet kerrat ne teksit ennenkun julkaisin. Mutta kauhean vaikeeta oli saada lukijoita. Mutta kun jatko ja jatko vaan, niin niitä alkoi tulemaan. Monta kertaa olin lopettamassa, mutta en kuitenkaan. Nyt minä voin jo sanoa, että olen löytänyt täältä blogimaailmasta ystävia tai kavereita, niin eihän tätä voi lopettaa. Joten jos luoja suo, niin jatkan ainakin kymppiin asti.
Tai ennemmänkin.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Elokuu

Ihanaa. Se on elokuu. Mun lempi kuukausi kesästä. Ai minkä takia? Kun tässä kuussa illat alkavat hämärtyä ja kesäillan viileydessä on jo syksyn tuntua. Ainakin loppu elokuusta. Kuten jo sanoin niin tykkään alku syksystä. Jee! Ja sit mennään joulua päin. Huikeeta!


Mutta silloin kun kävin koulussa en tykännyt, kun elokuussa alkoi koulu. No eihän se vielä mitään, kun mentiin kouluvaate ostoksille. Mä en ole koskaan tykännyt ostaa vaatteita. En koskaan. Minä usein otin sen minkä helpoiten sain. Joo otetaan vaan, joko vois lähteä pois?


Nyt elokuu tuntuu hyvältä. Ihmiset aloittaa koulun ja moni työt. Elokuu lopettaa kesän juoksun ja nautitaan niistä päivistä mitkä hyviä on. Ensi kuu onkin jo Syyskuu.