Sivut

tiistai 30. toukokuuta 2017

Pienet piha kekkerit

Niin kai mun tän vuotisia syntymäpäivä juhlia voisi kuvailla. Viisi vierasta kutsuin. Yksi kävi. Hyvä ystväni Hoo. Tarjolla oli kuitenkin sen seitsemän sorttia jonka kruunasi prinsessa kakku. Ja, ei kyseessä ei ollut se kaupan vihreä prinsessakakku, vaan jotain ihan muuta.


Mitäs muutakaan Disney fanin kakusta löytyisikään kuin Disney prinsessoja. Alle kätkeytyy sitruunamoussekakku. Tää oli siis mun tän vuoden ehdoton toive: Saada kakkukuva kakku. Toinen kakkukuva jäi vielä käyttämättä. Se ei ole kuitenkaan prinsessa aiheinen.


Mitäs muuta meillä olikaan: Domino keksejä, vanilja suukkoja, sipsejä, omena wienereitä, tassumunkkeja ja toscapullia. Varasin myös smurffi vaahtokarkkeja, mutta ne jäikin sit omaan herkutteluun.

Lahjoja sain äidiltä, Hoolta ja postitse kahdelta kaverilta. Hoo muisti mua itsetehdyin saippuoin. Äidiltä sain muumimukin, vaaterahaa (en tiedä mistä se ne rahat taikoi), karkkia, hauskan maitotölkin muotoisen pankin ja Pikku Myy limpparia, koska olen kuulemma kiukkuinen ja pippurinen kuin Pikku Myy.


Nämä Minni tarravihkot olivat osa sitä pakettia jonka sain blogi ystävältäni. Muuta sisältöä olivat Minnin kuvalla varustettu vihko, pienempi tarrapaketti ja karkkia. Sekä kaksi hienoa korttia. Toinen kaveri neuloi ja lähetti mulle villasukat. Ai niin, ostinhan minä itsekkin itselleni pienen lahjan, mutta siitä lisää myöhemmin. Alla kuitenkin kortti jonka ostin ja kirjoitin itselleni.


Mulla on sellainen tapa, että kirjoitan joka vuosi itselleni kortin. Niitä on mukava lukea jälkeenpäin. Teemana tietenkin Disney prinsessat.




perjantai 26. toukokuuta 2017

Syntymäpäivä

Joka vuosi olen kirjoittanut jonkun hienon syntymäpäivä tekstin, mutta nyt ei irtoa. Onko tää lopun alkua. En tiedä. Kortteja on tullut pitkin viikkoa ja pari lahjaakin. En kuitenkaan juhlista tapausta millään tavalla, kun ei ole varaa.


Niinpä vain haaveilen tuollaisesta herkkupöydästä joka Minnillä on. Ehkä tapahtuu kuitenkin jokin syntymäpäivä ihme vielä. Vaan, kun ei odota mitään ei petykkään.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Luotto tuotteeni

Minulta aikaajoin toivotaan esittelyä ja kirjoitusta kosmetiikka tuotteista, mutta voi kun on vaikea toive toteuttaa. Minä kun en tunnetusti meikkaa tai feikkaa mitään, vaan olen luonnollinen oma itseni aina päästä varpaisiin. Päätin siis esitellä viisi päivittäin käytössäni olevaa luottotuotetta paitsi hiusshampoota en käytä joka päivä, mutta muuten esittelyssä jokapäiväiset arjen pelastajat.


Herbina MarjaSpa dödö. Ollut varmaan kymmenisen vuotta tämä sama merkki mulla käytössä. Mihis sitä hyvää dödöä vaihtamaan. Mieto marjainen tuoksu. Ei ärsytä ihoa ja pitää mulla koko päivän, kun en tee fyysisesti raskasta työtä. Äitikin on tätä testannut, mutta ei pitänyt kunnolla leipomo olosuhteissa. Joten suosittelen kevyelle kenttätyöntekijälle kuten konttoristi tai muu vastaava. Äiti on tykännyt LR.n Aloe vera dödöstä. Se pitää hyvin eikä falskaa tiukemmissikaan olosuhteissa.


Pepsodent sensitive extra hammastahnaa aloin käyttämään, kun ne typerykset menivät mun vihreän suosikin makua muuttamaan huonompaan suuntaan. Hellä hampaille ja ikenille. Kärsin ennen ientulehduksista, mutta kun aloin käyttämään tätä niin ientulehdukset vähenivät huomattavasti. Toinen mitä me äitin kanssa kumpainenkin tykätään käyttää on LR.n Aloe vera hammastahna.


Herbina puhdistusgeeli rasvoittuvalle ja sekaiholle. Tätä aloin käyttämään heti, kun lopetin Clearasilin käytön.Tuoksu todella mieto ja jättää iholle raikkaan tunteen. Harmi vaan ne ovat tätäkin just menneet uudistamaan ja viimoiset kaksi pulloa puoleenhintaan kävin nopeasti meidän Minimanista itselleni hamstraamassa. Siitä kertoo kuvan keltainen hintalappukin.


Onpas taas tärähtänyt kuva, mutta tässä minun luotto pesuaineeni. Four Reasons värjätyille hiuksille ja Yves Rocherin Jardins du Monde Lootuksenkukka suihkugeeli. Tuota Four Reasons merkkiä olen hiuksiin käyttänyt jo yli kymmenen vuotta ja tämä purppura pullo tuoksuu miedosti vadelmalle. Ei kuitenkaan ällömakea tuoksu. Samaten Lootuksen kukka on tosi mieto tuoksultaan. En varmaan viiteen vuoteen ole muuta suihkugeeliä käyttänytkään kuin tätä. Saatan testailla Rocherin kausituoksuja vain ja ainoastaan todetakseni: Ei ole mun juttu. Annanpa äidille. Toisinaan olen kokeillut shampoossa liilaa pulloa ja tuuheuttavaa versiota hiuksille, mutta en pitänyt sen koostumuksesta ja tuoksusta. Hiukset tuntuivat likaisilta ja raskailta sen käytön jälkeen joten purppuralla mennään, vaikka väriäkään ei olisi päässä.


Käsienpesussa käytän Palmoliven tuoksutonta pesunestettä. On hellävarainen iholle eikä kuivata. Tykkään tästä jo tuon kauniin ulkomuodonkin takia.Voi valita joko kilpikonnan, delfiinin, tai kahden erilaisen kalan kuvalla. Viimeeksi valitsin kilpikonnan, kun edellinen oli delfiini. Ongin myös nuo kuvat irti ja länttään kylpyhuoneen kaakeleihin kiinni. Edullinen sisustustarra ja helppo irrottaa. Pysyy usein pelkän saippuan voimalla kiinni.

Extra lisäys: Näillä sit pidetään hiukset kurissa.
Kuten huomasitte suosin pesuaineissa ja hygienia tuotteissa hajusteetonta ja mietoa linjaa. Sama koskee myös pyykinpesunestettä. En siedä voimakkaita tuoksuja kuin parfyymeissä. Se on myös yksi syy miksi pesuaineet eivät saa jättää iholle tuoksua jotta aito oikea parfyymin aromi pääsee oikeuksiinsa. Minähän en siis nykyään suostu lainkaan käyttämään mitään eua de toiletteja, koska ne ovat niin halvan ja kitkerän hajuisia. Suosin LR.n parfyymeja ja sieltä löytyykin joka tilanteeseen ja vuodenaikaan sopiva tuoksu. Itse suosin keväällä sekä kesällä kevyitä kukkaisia ja hedelmäisiä tuoksuja kun talvella sekä syksyllä puolestaan syvempiä mausteisia ja vanilijaisia tuoksuja. Niih, ettäs sen tiedätte.

Ps. Teksti löytyi arkiston kätköistä ja on kirjoitettu 29.4.2016. MarjaSpa dödöä ei ole enää kaupan.




lauantai 20. toukokuuta 2017

Mun äiti on ihana

Joo, tänä vuonna hän oli varsin vähään tyytyväinen äitienpäivänä. Toivoi lahjaksi vain mustekynää jonka sain ilmaseks kauniisti pyytämällä Ärrä-kauppiaalta. Oli mulla jemmassa sille Rocherin kylkiäisenä tullut kynsilakkakin, mutta olisi ollut varsin tyytyväinen pelkkään kynään. Kynsilakassa meni vielä niin hauskasti, että tykkäsi sävystäkin. Että ei ollut ihan lahjaton äitienpäivä, vaikka aluksi siltä näyttikin. Köyhä keksii keinot.


Illalla käytiin vielä mummon haudalle viemässä kaunis enkeli kynttilä ja Narsissi. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja seesteinen. Lämmin aurinkoinen kevät ilta jota laskeva aurinko ja lintujen laulu kehystivät. Saisinpa pitää rakkaan äitini kauemmin luonani, kuin hän omansa. Kuten olen kertonutkin: Mummo kuoli 62.v. leukemiaan äitin ollessa vasta 30-vuotias.
Ai niin, jälkeenpäin ostin äitille vielä saniaisen kaupasta ja puhuin siihen alennuksen, kun olivat päästäneet kuivahtamaan liikaa kukkasen. Tällainen äiskäpäivä tänä vuonna.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kuplis

Joka kevät se on pakko ostaa. Nimittäin uusi kuplis, vaikka entisessäkin olisi vielä poweria. Tiedän myös sen, että lisää poweria saa fairysta ja isompia kuplia. Nää vaan on niin söpöjä.


Meidän kylän K-supermarketista tarttui mukaan tällainen kaveri. Äiti ei edes huomannut, kun sujautin sen ostoskoriin. Vasta kassalla katsoi: Mikä tuo on? Karkkia?
Itse huomasin kotona, että viime vuonna mulla oli ollut sama teema.


Heh, nyt on kumppanukset yhdessä, vaikka yksi kamuista eri purkissa.
Eiköhän tällä taas yhen kesän pärjää. Puhaltaletteko te saippuakuplia vai onko se ihan lasten hommaa?

lauantai 13. toukokuuta 2017

Puhutaanpa minusta

Tai tarkemmin ottaen siintä, kun olin lapsi. Ainoana lapsena koin suunnatonta vapautta olla ja tehdä miten lystää. Ei ollut isosiskoa tai veljeä kieltämässä saatikka pikkusiskoa tai veljeä roikkumassa tiellä sotkemassa leikkejä. Ei tarvinnut jakaa leluja tai huonetta. Ei tarvinnut käyttää toisen vanhoja vaatteita ( ehkä joskus serkkujen ). Kaikki oli omaa ja vain yksinomaan mun!

Niinpä sellainen asia kuin kaverit olivat minulle vieras käsite. Enkä osannut oikein jakaa heidänkään kanssaan aluksi mitään. Leikittiin ensin vain ulkona keskenään puolueettomalla alueella "ei kenenkään maalla" metsässä. Tai kaverin kotona. Lopulta uskalsin pyytää heitä meille kylään esim. Videoita katsomaan tai lautapelejä pelaamaan.Harmi, kun en voi laittaa tähän kaverikuvia yksityisyyssuojan takia.

Kuva vuodelta 2016.
Näettekö tuolla muumien takana olevan norsu pankin? Tottakai näette. Eihän ne muumit nyt norsun kokoisia ole. Tuohon pankkiin keräsin 50 pennisiä muksuna. Niitä joiden toisella puolella on karhun kuva. Tarkoitus oli kerätä pankki täyteen, vaan eipä tullut täyteen. Siellä ne ovat vieläkin 50 penniset. Voisikin joku päivä laskea paljon niitä oikein kertyi.

Kuten moni lapsi niin minäkin olen halunnut milloin mitäkin aina parvisängystä maastopyörään. Yksi asia jonka lopulta syntymäpäivälahjaksi sain oli leija.


Taisin olla aika leija, kun mulla oli oma leija. Tässä kuvassa vielä naurattaa, niin että reikäset hampaat vilkkuu. Kummi-tädin etelänmatkalta tuoma paita päällä. Ei naurattanut enää ulkona, kun leija ei lentänytkään niin hienosti kuin elokuvissa. Minua kyllä varoiteltiin asiasta, mutta en uskonut. Pyh, ihan tyhmä leija, vaikka hienon näköinen perhonen siinä onkin. Liekö syy sitten siinä, että perhoset ei taivaisiin lennä. Leija jäi muutaman ulkoilutuksen jälkeen makaamaan vaatekaappien päälle. Lieköhän tuo vieläkin siellä.

Seuraavassa kuvassa onkin jo vähän rauhallisempi meininki ja lampussa roikkuvien koristeiden perusteella joulunalus aikaa eletään.


Sama lamppu siellä olohuoneessa vieläkin on. Turhan matalalla vaan. Aina siihen kolauttaa päänsä. Syy miksi halusin tämän kuvan tänne laittaa on taustalla näkyvät asiat. Ensinnäkin tuo iso lipasto. Se on nykyään minun huoneessani ja sen päällä läppärillä nyt tätäkin tekstiä kirjoitan. Muistatte myös varmaan minun ison kolmiosaisen kauris taulun jonka aiemmin esittelin blogissani. Tuolla taustalla näkyy äitin vastaava sinisävyinen joutsentaulu. Sen vieressä on kehyksissä kolme kanava käsityötä jotka äiti on neulonut. Sen jälkeen, kun hän kyllästyi kokoamaan isoja palapelejä siirtyi äiti kanavatöihin. Tällä kertaa minulla toisen kummin ostama t-paita päällä. Kummit ostivat paljon vaatelahjoja jotka eivät minulta suurta suosiota valitettavasti saaneet. Hiuksien pituudesta ja olemattomasta otsatukasta voin päätellä, että tässä kuvassa olen kymmenen vuotias. Leija kuvassa kahdeksan tai yhdeksän.



tiistai 9. toukokuuta 2017

Kirje joulupukilta

Toukuinen perjantai 5.5. oli aivan erityinen postipäivä. Sain nimittäin postia ihan Napapiiriltä asti. Joulupukki oli muistanut minua! Kirjoitin hänelle joulukuussa kuten joka vuosi teen, mutta tänä vuonna vein kirjeen ihan postiin asti ja varmistin osoitteen oikeellisuuden.


Silti en enää osannut odottaa vastausta joten voitte vaan kuvitella kuinka yllättynyt olin saamastani kirjeestä. Uskon entistä enemmän joulupukkiin tämän jälkeen. Ennenkaikkea ajattelin, että tuskin aikuisten kirjeisiin edes vastataan, kun vastausta odottavia lapsiakin on niin paljon ympäri maapallon.