Luulin tosissani, että meille ei tänä vuonna joulua tule. Rahatilanne näytti uhkaavasti kaurapuuro linjaa ja kuusetonta aattoa. Tapahtui kuitenkin ihme jouluviikolla. Eno toi komean kuusen, ystävät antoivat lahjakortteja lahjaksi jotta saatiin joulu ruo`at ja äitin miesystävältä kinkkua sen verran kuin tarvis sekä savukalaa. Eipä meidän joulusta puuttunut siis mitään. Kiitos näiden ihanien rakkaiden jotka mahdollistivat meille tämän joulun.
Joulun joka meni mukavasti kotona. Pitkään nukkuen, sukulaisia tavaten ja haudoilla käyden. Niitä käsinkosketeltaviakin konkreettisiakin paketteja tuli kivasti joten eipä ollut joulu lahjatonkaan. Tällaisesta joulusta minä pidän eikä edes vesisade aattona onnistunut mieltäni mustaamaan. Ehei, ei lainkaan! Joulukirkkokin skipattiin, kun ei ollut sellainen harrasolo. Hiljentyä pystyi hyvin kirkon hautausmaallakin.
perjantai 30. joulukuuta 2016
tiistai 27. joulukuuta 2016
Joulu silloin ennen
Kun olin lapsi aattoaamu alkoi piirretyillä ja Joulupukin kuumalinja
ohjelmalla jota tuolloin mallikkaasti Kosti Kotiranta veti. Yön yli
uunissa muhineen kinkun tuoksu täytti talon ja meidän koira kävi kuumana
sen perään. Tavallisuudesta poiketen en meinannut malttaa
aamukahviakaan juoda, kun oli kiire katsomaan piirrettyjä. Se oli
80-luvun lapselle harvinaista herkkua. Koko aamu pelkkiä piirrettyjä
aina siihen asti kunnes alkoi Lumiukko. Siinä vaiheessa puettiin
ulkovaatteet päälle ja suunnattiin mummolaan (isänäidille)
jouluaterialle. Jo ulko-ovelle asti saattoi haistaa Karjalanpaistin
aromin ja keitetyt perunat. Ensin tietysti katseltiin asiaankuuluvasti
Joulurauhan julistus tv.stä.
Minä kyllä inhosin noita jouluaaton mummola vierailuja. Olisin halunnut lorvia kotona tv.tä katsellen ja karkkia syöden, mutta sillä ajatuksella että illalla saa lahjoja sinnittelin tuon kyläilyn. Ja niin, se Karjalanpaisti ei ollut mun herkkua. Tökin rasvassa lilluvia lihakönttejä loitommas perunoista ja varjelin pottujani etteivät koskisi tuohon kaameeseen lihaliemeen. Aterian jälkeen istuttiin sen aikaa, että mummo kiehautti vielä pannukahvit. Ne kyllä maistuivat herkkuineen paljon paremmin kuin ruoka. Kahvin jälkeen sanottiin heipat mummolle ja suunnattiin hautausmaan kautte kotia. Äidin vanhempien haudalle kynttilät vieden ja isänisän haudalla käyden.
Kotona iskä laittoi saunan lämpenemään ja äiti kantoi lisää lahjoja kuusen alle. Minä tapoin aikaa välillä tv.tä katsellen, mutta suurimmalta osin lahjoja ihastellen ja arvaillen mitäköhän siellä on. Kuusi joka oli jo aatonaatto iltana sisään tuotu sekä koristeltu loisti täydessä tällingissään. Toisinaan iskä ihastutti mua sädetikkuja polttamalla ja minä olin ihan haltioissani.
Saunottiin ja kai siinä jotain ainekin vanhemmat söivät. Minulla ei riittänyt kiinnostus moiseen. Paitsi namurasioiden tuhoamiseen. Samu Sirkan joulutervehdyksen jälkeen jaettiin lahjat ja iloittiin. Joulu oli tullut kymmenine lahjoineen tänäkin vuonna. Jokainen sai ainakin villasukat mummolta. Minä ja äiti yökkärit. Kirjoja. Isä uuden oloasun. Minä uuden lautapelin ja paljon paljon muuta. Me oltiin onnellisia. Valvottiin myöhään. Äiti lukien uutta kirjaansa kera konvehtirasian. Minä ja iskä pelaten uutta lautapeliä lakuja napostellen. Nukkumaan kömpi kylläinen, uninen ja onnellinen pieni perhe.
Minä kyllä inhosin noita jouluaaton mummola vierailuja. Olisin halunnut lorvia kotona tv.tä katsellen ja karkkia syöden, mutta sillä ajatuksella että illalla saa lahjoja sinnittelin tuon kyläilyn. Ja niin, se Karjalanpaisti ei ollut mun herkkua. Tökin rasvassa lilluvia lihakönttejä loitommas perunoista ja varjelin pottujani etteivät koskisi tuohon kaameeseen lihaliemeen. Aterian jälkeen istuttiin sen aikaa, että mummo kiehautti vielä pannukahvit. Ne kyllä maistuivat herkkuineen paljon paremmin kuin ruoka. Kahvin jälkeen sanottiin heipat mummolle ja suunnattiin hautausmaan kautte kotia. Äidin vanhempien haudalle kynttilät vieden ja isänisän haudalla käyden.
Kotona iskä laittoi saunan lämpenemään ja äiti kantoi lisää lahjoja kuusen alle. Minä tapoin aikaa välillä tv.tä katsellen, mutta suurimmalta osin lahjoja ihastellen ja arvaillen mitäköhän siellä on. Kuusi joka oli jo aatonaatto iltana sisään tuotu sekä koristeltu loisti täydessä tällingissään. Toisinaan iskä ihastutti mua sädetikkuja polttamalla ja minä olin ihan haltioissani.
Saunottiin ja kai siinä jotain ainekin vanhemmat söivät. Minulla ei riittänyt kiinnostus moiseen. Paitsi namurasioiden tuhoamiseen. Samu Sirkan joulutervehdyksen jälkeen jaettiin lahjat ja iloittiin. Joulu oli tullut kymmenine lahjoineen tänäkin vuonna. Jokainen sai ainakin villasukat mummolta. Minä ja äiti yökkärit. Kirjoja. Isä uuden oloasun. Minä uuden lautapelin ja paljon paljon muuta. Me oltiin onnellisia. Valvottiin myöhään. Äiti lukien uutta kirjaansa kera konvehtirasian. Minä ja iskä pelaten uutta lautapeliä lakuja napostellen. Nukkumaan kömpi kylläinen, uninen ja onnellinen pieni perhe.
maanantai 26. joulukuuta 2016
Joulu silloin kun olin pieni
Elämäni ensimmäinen joulu vietettin perheen kesken olin tuolloin
seitsemän kuukauden ikäinen ja olimme asunneet tässä talossa noin
puolivuotta. Muistan elävästi kuvan joka minusta ja lahjoista oli otettu
olohuoneen ruskella nojatuolilla kaikkien lahjojen ympäröimänä. Oli
leluja, kirjoja, lakanoita ja vaatteita. Tuskin vielä kauheasti mitään
mistään tajusin, mutta hymy kasvoilla oli silti leveä.
Seuraavana vuonna aloitetiinkin sukujoulujen viettäminen meillä, koska meillä oli eniten tilaa. Sukujoulu käsitti seuraavanlaista väkeä: Molemmat mummot ja toinen ukkini, enot ja täti perheineen. Nämä kaikki toista mummoa lukuunottamatta äitin puolelta. Joulupukin tuloa ootettiin ja jännättiin serkku-pojan kanssa kuumeisesti. Sitä ennen oli kuitenkin joulusauna ja jouluateria. Ei me serkun kanssa oikein maltettu syödä. Saunakin meinas mennä kiukuttelun puolelle.
Lopulta kun tuo hetki koitti, että ovelta kuului koputus, niin litistäydyin äitin kylkeen kiinni. Tylsää oli myös aina laulaa joulupukille: Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes piti kiivetä pukin syliin valokuvaa varten. Mä aloitin korvia vihlovan itkun eikä se loppunut ennenkuin pääsin pois tilanteesta. Pukin poistuttua vesi (kossu) lasin jälkeen alkoi armoton pakettien auki repiminen. Tosin minä olin niin neiti etten muka osannut ite niitä avata, niin iskä jelppas. Ainakin jos paketissa oli nauhoja. Usein saatiin serkun kanssa samantyylisiä lahjoja (riidan välttämiseksi). Aikuiset saattoivat nauttia alkomaholia paitsi äidit. Mun äiti on kaikissa joulukuvissa surullisen ja väsyneen näköinen. Enkä yhtään ihmettele, kun joutui noin ison lössin ruokkimaan ja kahvittamaan. Siihen päälle vielä tiskit, niin jouluilo oli kaukana. Ennen joulua valmisti itse kahvikakuista kekseihin kaiken. Tällaisia sukujouluja meillä vietettiin vuosina 1983-1987. Ukki poistui vuoden 1985 elokuussa keskuudestamme. -87 vuonna olin jo kuuden vanha enkä enää itkenyt joulupukin sylissä, vaan halusin nähdä porot. Reipas tyttö! Poroja en kyllä nähnyt.
Vuosi 1988 mullisti kaiken. Äidinäiti sairastui leukemiaan ja minä aloitin koulun. Vietimme rauhallista joulua perheen kesken kolmistaan. Maaliskuussa mummo nukkui pois ja kaikki sukujuhlat loppuivat siihen. Usko joulupukkiin se viimoinenkin katosi kesällä, kun serkun kanssa meidän lämmönjakohuoneesta löydettiin joulupukin vermeet ja varastosta iso tuohikori jossa osa lahjoista tuotiin. Niin, se joulupukki oli isäni vanhin veli.
Tuosta ajasta muistan kuitenkin parhaiten ne ihanat jouluvalmistelut: Tontut ja valot ikkunaan. Piparitaikinan pihistystä jääkaapista kilpaa iskän kanssa. Joulukuusen tuoksu, kun se aatonaattona tupaan kannettiin. Kinkun tuoksu aattoaamuna. Joulupukin kuumalinja piirettyineen aattoaamuna. Yksi ja sama c-kasetti jota soitettiin eestaas, kun muuta jouluista musiikkia ei ollut. Joulukalenterin availu aina aamuisin, kun silmät pysyivät vain juuri ja juuri auki. Aattoiltana nukahdettiin uusi yökkäri päällä mukavasti äitin ja iskän väliin. En muista jäikö muita yöksi kuin tätini perheineen, kun olivat kaupungista. Seuraavana aamuna oli mukava herätä serkun kanssa leikkimään uusilla leluilla ja tappelemaan siintä kumman auto ajaa kovempaa. Nuo ajat ovat kuitenkin kaukana takanapäin. Sitä samaa tunnelmaa ei enää saa, vaikka kuinka uskoo joulupukkiin.
Kaikki nuo ihanat muistot ovat äitini ansiota joka osasi tehdä joulusta niin satumaisen ja lumoavan.
Seuraavana vuonna aloitetiinkin sukujoulujen viettäminen meillä, koska meillä oli eniten tilaa. Sukujoulu käsitti seuraavanlaista väkeä: Molemmat mummot ja toinen ukkini, enot ja täti perheineen. Nämä kaikki toista mummoa lukuunottamatta äitin puolelta. Joulupukin tuloa ootettiin ja jännättiin serkku-pojan kanssa kuumeisesti. Sitä ennen oli kuitenkin joulusauna ja jouluateria. Ei me serkun kanssa oikein maltettu syödä. Saunakin meinas mennä kiukuttelun puolelle.
Lopulta kun tuo hetki koitti, että ovelta kuului koputus, niin litistäydyin äitin kylkeen kiinni. Tylsää oli myös aina laulaa joulupukille: Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes piti kiivetä pukin syliin valokuvaa varten. Mä aloitin korvia vihlovan itkun eikä se loppunut ennenkuin pääsin pois tilanteesta. Pukin poistuttua vesi (kossu) lasin jälkeen alkoi armoton pakettien auki repiminen. Tosin minä olin niin neiti etten muka osannut ite niitä avata, niin iskä jelppas. Ainakin jos paketissa oli nauhoja. Usein saatiin serkun kanssa samantyylisiä lahjoja (riidan välttämiseksi). Aikuiset saattoivat nauttia alkomaholia paitsi äidit. Mun äiti on kaikissa joulukuvissa surullisen ja väsyneen näköinen. Enkä yhtään ihmettele, kun joutui noin ison lössin ruokkimaan ja kahvittamaan. Siihen päälle vielä tiskit, niin jouluilo oli kaukana. Ennen joulua valmisti itse kahvikakuista kekseihin kaiken. Tällaisia sukujouluja meillä vietettiin vuosina 1983-1987. Ukki poistui vuoden 1985 elokuussa keskuudestamme. -87 vuonna olin jo kuuden vanha enkä enää itkenyt joulupukin sylissä, vaan halusin nähdä porot. Reipas tyttö! Poroja en kyllä nähnyt.
Vuosi 1988 mullisti kaiken. Äidinäiti sairastui leukemiaan ja minä aloitin koulun. Vietimme rauhallista joulua perheen kesken kolmistaan. Maaliskuussa mummo nukkui pois ja kaikki sukujuhlat loppuivat siihen. Usko joulupukkiin se viimoinenkin katosi kesällä, kun serkun kanssa meidän lämmönjakohuoneesta löydettiin joulupukin vermeet ja varastosta iso tuohikori jossa osa lahjoista tuotiin. Niin, se joulupukki oli isäni vanhin veli.
Tuosta ajasta muistan kuitenkin parhaiten ne ihanat jouluvalmistelut: Tontut ja valot ikkunaan. Piparitaikinan pihistystä jääkaapista kilpaa iskän kanssa. Joulukuusen tuoksu, kun se aatonaattona tupaan kannettiin. Kinkun tuoksu aattoaamuna. Joulupukin kuumalinja piirettyineen aattoaamuna. Yksi ja sama c-kasetti jota soitettiin eestaas, kun muuta jouluista musiikkia ei ollut. Joulukalenterin availu aina aamuisin, kun silmät pysyivät vain juuri ja juuri auki. Aattoiltana nukahdettiin uusi yökkäri päällä mukavasti äitin ja iskän väliin. En muista jäikö muita yöksi kuin tätini perheineen, kun olivat kaupungista. Seuraavana aamuna oli mukava herätä serkun kanssa leikkimään uusilla leluilla ja tappelemaan siintä kumman auto ajaa kovempaa. Nuo ajat ovat kuitenkin kaukana takanapäin. Sitä samaa tunnelmaa ei enää saa, vaikka kuinka uskoo joulupukkiin.
Kaikki nuo ihanat muistot ovat äitini ansiota joka osasi tehdä joulusta niin satumaisen ja lumoavan.
sunnuntai 25. joulukuuta 2016
Joulupäivä
Joulupäivänä ei tarvitse tehdä mitään. Ollaan vaan ja nautitaan. Jasminella taitaa olla kuitenkin yksi pieni suukko mielessä, kun mistelinoksaa kantaa kädessään. Ei liene vaikea arvata kuka suukon saa?
Joulupäivänä levätään ja syödään hyvin. Katsotaan liikaa elokuvia ja ulkoillaan välillä. Joulupäivä on vuoden kiireettömin päivä. Lapset leikkivät iloisesti uusilla leluillaan aikuisten ajatellessa pikku päässään: Onneksi tää show on taas tältä vuodelta ohi! Rauhallista joulupäivää!
Joulupäivänä levätään ja syödään hyvin. Katsotaan liikaa elokuvia ja ulkoillaan välillä. Joulupäivä on vuoden kiireettömin päivä. Lapset leikkivät iloisesti uusilla leluillaan aikuisten ajatellessa pikku päässään: Onneksi tää show on taas tältä vuodelta ohi! Rauhallista joulupäivää!
lauantai 24. joulukuuta 2016
Jouluaatto
Jouluaatto on viimein täällä. Belle on aivan selvästi lähtenyt ruokailun päälle ulkoilemaan ja viemään vielä viime hetken lahjaa jollekkin ystävälleen. Vai onko paketti kenties sittenkin Hirviölle?
Jouluaatto iltana on ihana käydä kävelyllä. Kaikkialta huokuu rauha ja hiljaisuus. Saattaa bongata useamman kuin yhden joulupukin. Jouluyö on sininen ja täynnä taikaa niinkuin Disneyn sadut konsanaan . Tai`anomaista jouluaattoa!
Jouluaatto iltana on ihana käydä kävelyllä. Kaikkialta huokuu rauha ja hiljaisuus. Saattaa bongata useamman kuin yhden joulupukin. Jouluyö on sininen ja täynnä taikaa niinkuin Disneyn sadut konsanaan . Tai`anomaista jouluaattoa!
perjantai 23. joulukuuta 2016
Aatonaatto
Se on aatonaattoilta ja Aurorakin vielä linnassaan sommittelee viimoisia koristeita paikoilleen. Kohta tuodaan kuusi sisään ja päästään sitä koristelemaan.
Kinkun tuoksu tulee uunista. Kynttilät palaa ja mahassa lentää perhosia. Näinköhän sitä ensi yönä malttaa edes nukkua? Viimeiset lahjat kääritään ja illan päätteeksi istahdetaan sohvalle ihastelemaan kuusta. Joulu on saapunut. Tunnelmallista aatonaattoa!
torstai 22. joulukuuta 2016
Joulutervehdys sinulle
Tänä vuonna en toteuttanut blogini puolella minkäänlaista joulukalenteria joten ajattelin julkaista kolmena päivänä peräkkäin teille joulutervehdyksen kera ihanien Disney prinsessojen. Kuvat löysin netistä ja halusin hyödyntää jotenkin blogissani. Ensimmäinen tervehdys tulee aatonaattona, toinen aattona ja viimeinen joulupäivänä. Joten blogini ei lepää joulunakaan.
Tervehdyksiin valitsin kolme suosikki prinsessaani. Sattumanvaraisessa järjestyksessä. Kuka tietää tai arvaa ketkä kolme ovat kyseessä? Oikein vastanneiden kesken arvotaan pieni ylläri joka matkustaa uuden vuoden jälkeen voittajalle. Aikaa osallistua arvontaan on seuraavaan tekstiin ja ekaan tervehdykseen asti. Mukavia viimehetken valmisteluja!
Tervehdyksiin valitsin kolme suosikki prinsessaani. Sattumanvaraisessa järjestyksessä. Kuka tietää tai arvaa ketkä kolme ovat kyseessä? Oikein vastanneiden kesken arvotaan pieni ylläri joka matkustaa uuden vuoden jälkeen voittajalle. Aikaa osallistua arvontaan on seuraavaan tekstiin ja ekaan tervehdykseen asti. Mukavia viimehetken valmisteluja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



