Kun olin lapsi aattoaamu alkoi piirretyillä ja Joulupukin kuumalinja
ohjelmalla jota tuolloin mallikkaasti Kosti Kotiranta veti. Yön yli
uunissa muhineen kinkun tuoksu täytti talon ja meidän koira kävi kuumana
sen perään. Tavallisuudesta poiketen en meinannut malttaa
aamukahviakaan juoda, kun oli kiire katsomaan piirrettyjä. Se oli
80-luvun lapselle harvinaista herkkua. Koko aamu pelkkiä piirrettyjä
aina siihen asti kunnes alkoi Lumiukko. Siinä vaiheessa puettiin
ulkovaatteet päälle ja suunnattiin mummolaan (isänäidille)
jouluaterialle. Jo ulko-ovelle asti saattoi haistaa Karjalanpaistin
aromin ja keitetyt perunat. Ensin tietysti katseltiin asiaankuuluvasti
Joulurauhan julistus tv.stä.
Minä kyllä inhosin noita jouluaaton mummola vierailuja. Olisin
halunnut lorvia kotona tv.tä katsellen ja karkkia syöden, mutta sillä
ajatuksella että illalla saa lahjoja sinnittelin tuon kyläilyn. Ja niin,
se Karjalanpaisti ei ollut mun herkkua. Tökin rasvassa lilluvia
lihakönttejä loitommas perunoista ja varjelin pottujani etteivät koskisi
tuohon kaameeseen lihaliemeen. Aterian jälkeen istuttiin sen aikaa,
että mummo kiehautti vielä pannukahvit. Ne kyllä maistuivat herkkuineen
paljon paremmin kuin ruoka. Kahvin jälkeen sanottiin heipat mummolle ja
suunnattiin hautausmaan kautte kotia. Äidin vanhempien haudalle
kynttilät vieden ja isänisän haudalla käyden.
Kotona iskä laittoi saunan lämpenemään ja äiti kantoi lisää lahjoja
kuusen alle. Minä tapoin aikaa välillä tv.tä katsellen, mutta
suurimmalta osin lahjoja ihastellen ja arvaillen mitäköhän siellä on.
Kuusi joka oli jo aatonaatto iltana sisään tuotu sekä koristeltu loisti
täydessä tällingissään. Toisinaan iskä ihastutti mua sädetikkuja
polttamalla ja minä olin ihan haltioissani.
Saunottiin ja kai siinä jotain ainekin vanhemmat söivät. Minulla ei
riittänyt kiinnostus moiseen. Paitsi namurasioiden tuhoamiseen. Samu
Sirkan joulutervehdyksen jälkeen jaettiin lahjat ja iloittiin. Joulu oli
tullut kymmenine lahjoineen tänäkin vuonna. Jokainen sai ainakin
villasukat mummolta. Minä ja äiti yökkärit. Kirjoja. Isä uuden oloasun.
Minä uuden lautapelin ja paljon paljon muuta. Me oltiin onnellisia.
Valvottiin myöhään. Äiti lukien uutta kirjaansa kera konvehtirasian.
Minä ja iskä pelaten uutta lautapeliä lakuja napostellen. Nukkumaan
kömpi kylläinen, uninen ja onnellinen pieni perhe.
Lapsuuden jouluissa oli taikaa <3
VastaaPoistaLapsuuden joulut olivat ihania ja ikuisia. <3
PoistaSamanlaisia perinteitä täälläkin. :)
VastaaPoistaPerinteistä on hyvä pitää kiinni. Ne tuo turvallisuutta ja luo tunnelmaa. :)
Poista