Sivut

perjantai 23. lokakuuta 2015

Lokakuun vieraileva tähti

Lokakuussa esittelyssä taas samalla kertaa samalta kirjoittajalta kaksi ihanaa blogia Elämää hetkessä ja jouluinen Keltaisen talon joulun odotusta. Löysin aikoinaan ensin tämän joulu blogin ja liityin joulun jälkeen seuraamaan hänen toista blogiaankin. Elämää hetkessä blogisti on myös yksi niistä harvoista blogisteista joita olen tavannut myös real lifessa. Eli voidaan puhua blogiystävyydestä.
Kannattaa tutustua elämän makuiseen Elämää hetkessä blogiin sekä kurkata Keltaisen talon joulun odotukseen. Tässä kirjoittajan oma kuvaus blogeistaan.

Iloinen lähes jouluinen tervehdys kaikille!
Kiitos Mintulle tästä kunniasta, saan olla tämän kuukauden vierailija. <3 Oli mukavaa ruveta miettimään, että mitä omista blogeistani kirjoittaisin.
Olen neljän lapsen äiti, tällä hetkellä toimin tyttäremme omaishoitajana ja kotona opetan muutamia kouluaineita. Kotikoulua neiti on käynyt jo viisi vuotta jossain määrin. Lapsemme ovat iältään 16-v, 14-v, 11-v ja 7-v. Neitimme käy koulua aina voinnin sen salliessa, koulun kanssa teemme paljon yhteistyötä. Sairaalapäivät vievät aikaa myös, joten välillä tehdään kotona paljonkin koulujuttuja. Mieheni tekee kotoa käsin töitä, joten arkemme on sellaista kovinkin vaihtelevaa. Yhtään samanlaista päivää ei meillä ole ikinä, eikä välttämättä aamusta vielä tiedä mitä ilta tullessaan tuo. Nautimme jokaisesta seesteisestä hetkestä ja arjen pienistä iloista, kuten perheen yhteisistä leffailloista. Suuria emme haaveile, vaan nautimme siitä mitä meillä on.
Kirjoittelen kahta eri blogia. Bloggaamiseni lähti joskus siitä, kun pidän joulusta kovasti ja kaikki ympärillä olijat eivät välttämättä jaksa ympäri vuoden kuunnella jouluista intoiluani. Siksi laitoin sitten blogin pystyyn. Joten Keltaisen talon joulunodotusta blogi keskittyy jouluiseen tunnelmaan ympäri vuoden. Jotta oman mielen saa pidettyä hyvänä, niin tykkään askarrella ja tehdä käsillä paljon, koska arki saattaa välillä olla sellaista kovinkin kiireistä, niin on ihanaa istahtaa ja nauttia jostain kauniista. Joulu on ajatuksissani siis ympäri vuoden. Joululehtiä luen ympäri vuoden ja jouluisia ideoita tulee etsittyä ja kun inspiraatio iskee, niin täytyyhän ne toteuttaa. Kesälläkin siis saattaa syntyä jouluun liittyviä juttuja. Usein kesällä on muutenkin enempi aikaa, kun lomaillaan, eikä ole sitä arjen pyöritystä, niin mikäs sen mukavampaa, kun kaivaa esille askartelut. Joten jos joulusta tykkäät, niin mukaan vaan fiilistelemään.

Toinen blogini, Elämää hetkessä lähti siitä alulle, kun joulun jälkeen rupesin miettimään, että en halua meidän arkea kirjoittaa tuonne jouluiseen blogiin ja haluan sen pitää sellaisena jouluisena. Meni jonkun aikaa ennenkun tämän blogin pystyyn sain, koska nimen keksiminen oli niin haasteellista. ;) Meidän perheessä on kaksi reumalasta, blogin alkuaikoina oli ainoastaan yksi. Perheemme sairauskirjo on laaja. Perheessämme on mm. ruoka-aineallergioita, astmaa, refluksia, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, migreeniä, lastenreumaa, epilepsiaa... Neidin reuma työllistää tällä hetkellä hurjan paljon, koska sairautta ei olla saatu kuriin (neiti sairastanut jo 5 vuotta). Joka viikko on sairaalakäyntejä ja puhelimella käyn keskusteluita, että kuinka edetä seuraavaksi. Lääkkeenä tytöllä on tällä hetkellä suoraan suoneen tiputettava biologinen lääke, se vie tiemme joka toinen viikko sairaalaan koko päiväksi. Tuonne blogiini kirjoittelen ihan kaikkea laidasta laitaan. Välillä ihan normiarkea, välillä sairaalareissuista, muutamia gluteenittomia ruokaohjeitakin löytyy matkan varrelta. Meillä tykätään leipoa ja kokata koko perheen voimin, siksi niitä ruokaohjeita on välillä kiva kirjoitella sinne muistiin, niin ei tartte aina sitten etsiä netistä reseptejä. Ja jos jonkun hyvän ohjeen löytää, niin eipä sitä muita viitsi edes kokeilla. Meidän perhe on ollut ahkeraa sakkia muuttamaan, joten jotain kuvia myös vanhoista kodeistamme löytyy. Nyt toivon mukaan saamme olla aloillamme ja nauttia meidän kodista. Uudessa kodissamme olemme asuneet nyt noin puoli vuotta. Ympärillämme on kaunis pelto, jossa voi talvella laskea pulkkamäkeä, hiihtää ja luistella. Kesällä pellolla on iso frisbeegolf rata, koriskenttä, jalkkiskenttiä ym. Joten mukavaa puuhaa ja tekemistä löytyy ihan jokaiselle.

Tässä muutama sana blogeistani. :) Lämpimästi tervetuloa seuraamaan blogejani!! Mukavaa joulun odotusta ihan jokaiselle!!

perjantai 16. lokakuuta 2015

Melody time Disneyn keräilykotelo

Tässä samassa upeassa kotelossa on siis viisi elokuvaa.





No niin eiköhän tää päällimmäinen pahvikotelo tullut jo tarpeeksi hyvin esiteltyä.
Aika kurkistaa sen sisälle.


Nämä viisi vähemmän tunnettua klassikoahan sieltä löytyy. Katsotaanpa vielä kannet.




Täytyy tunnustaa etten ole näitä kaikkia vielä edes katsonut. Onneksi kaveri möi muuttokuormastaan nämä pois. Olisi noiden elokuvien ostaminen yksitellen venynyt aikasta pitkälle. Suurta mielenkiintoa, kun en ole näitä kohtaan tuntenut, mutta hei....Ainahan ne voivat yllättää. Ovatko nämä sinulle tuttuja?



sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kansallinen korvapuustipäivä

Mun lempipullalla tuolla ihanalla kanelisella unelmalla on oma päivä ja se on tänään!


Tätä herkkua kelpaa mutustella. Kanelin ja sokerin liitto on täydellinen!
Aiemman ja laajemman aiheeseen liittyvän tekstin löydät täältä: Kansallinen korvapuustipäivä.
Suosittelen lukemaan. Siellä on enemmän tekstiä ja vähän lapsuusmuistojakin mukana.

Mites sinä, vietitkö Kansallista korvapuusti tai kanelipullapäivää syöden näitä herkkuja kera kahvin, kaakaon tai teen? Toivotellaan tässä samalla raikasta ja reipasta kohta koitavaa uutta lokakuista viikkoa!

torstai 1. lokakuuta 2015

Niin herkkä, että sattuu

Olen herkkä ihminen, mutta se ei riitä. Olen nimittäin pieneen vähemmistöön kuuluva erityisherkkä persoona. No mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa. Minun kohdallani sitä, että aistin ihmisten tunnetiloja ja ihmisiä kropallani joko mahalla tai päällä eli mahakivulla tai päänsäryllä.

Ihmiset joiden kanssa en tule toimeen aiheuttavat kehossani "lukkotilan" hartiat ja maha jännittyy eli mahaa alkaa koskemaan ja se menee ihan kovaksi. Päänsäryllä aistin jonkun kaukaisemmat olotilat ja huonon olon. Esim. Jos äitini on väsynyt ja hänellä on huono päivä usein myös minulla on samaan aikaan veto pois olo ja väsyttää. Tiedän soittamattakin siis hänen tilansa.

Tässä on se huonopuoli, että myös tuntemattomat ihmiset aiheuttaa mahakipuilua joten hankaaluksia minulla onkin ollut useassa työpaikassa tämän takia. Se kun maha on kipeä joka päivä ei paljoa työmotivaatiota lisää. En nyt tiedä ymmärrättekö mitä teille yritän kertoa, mutta toivon näin.
Täältä voitte käydä lukemassa lisää asiasta, jos kiinnostaa ja jotta oppisitte ymmärtämään meitä erityisherkkiä paremmin: Erityisherkät.

Pienestä pitäen olen reagoinut mahallani ja tulen aina reagoimaan joten sen kanssa on vaan elettävä. Ikävä todeta, mutta mieheni läsnäollessa mulla on maha kovalla ja kipeä joten siis lähes ainainen paha olo. Epäilen, että erilleen muutto on ainut oikea ratkaisu tähän ongelmaan. Niin karulta kuin se kuulostaakin.

Onko lukijoissani erityisherkkiä persoonia tai sellaisen ihmisen tuntevia? Vertaistukea kaivataan, annetaan ja otetaan vastaan.

torstai 24. syyskuuta 2015

Elokuva vinkki:Hei, kuka puhuu nyt?

Tää leffahan on jatkoa Hei, kuka puhuu? ja Hei, kuka puhuu myös? elokuville. Tykkään etenkn ekasta, mutta toinen ei ollut niin hyvä. Kolmas taas yllättävän hyvä vai liekkö sillä ollut vaikutusta, että tapahtumat sijoittuvat Jouluun ja Joulun aikaan. Kuitenkin hauska leffa oli ja hömppäkomedioiden ystäville suosittelen. Kolmos osassa seikkaili koiria ja vaikka en ole "koiraihminen", niin se ei haitannut katseluelämystä. Itse pääpari on ihana ja lapsi näyttelijät samoin, mutta oih tuota leffaa katsellessa pääsin jo niin Joulufiiliksiin ja tunnelmiin ettei tosikaan. Katso ja ihastu tai (kauhistu) Hei, kuka puhuu nyt?

Jokaisen leffan pääossa ovat: John Travolta (tykkään) ja Kirstie Alley.

Ei mulla muuta, mutta jos kaipaat kevyttä komediaa ilman syvällisempiä henkäyksiä niin tässä leffa vinkki teille. Arvostelua en tällä kertaa kirjoita, mutta tähdet menee näin:
Hei kuka puhuu? 5 tähteä.
Hei kuka puhuu myös? 3 tähteä.
Hei kuka puhuu nyt? 4 tähteä.


maanantai 21. syyskuuta 2015

Syyskuun vieraileva tähti

Tässä tulee syyskuun vieraileva tähtönen Kipua ja poskipunaa blogin Johanna. Aluksi kyllä löysin hänen jouluisen blogin Joulu Mimmin luona. Johannan tapa kirjoittaa on aito ja rehellinen, konstailematon. Selkeä tekstin jaksotus saa plussaa kummassakin blogissa ja vaikka välillä ikävistä asioista puhutaankin, niin positiivinen sävy kuultaa läpi. Mitäpä minä tässä enempää lätisemään. Annetaan Johannan itsensä kertoa hieman itsestään ja mitä blogit sisältää.

Tervehdys kaikille! Sain ilon ja kunnian kirjoittaa Vihreän talon tunnelmaan, ja tässä sitä nyt ollaan. Eli olen Johanna, nelikymppinen nainen Etelä-Suomesta, ja perheeseeni kuuluu mieheni ja meidän suloinen 2-vuotias kissamme Peppi. Kirjoitan kahta blogia, joista kerron teille ihan kohta lisää. Ensin kerron, miksi aloin kirjoittamaan ensimmäistä blogiani. Eli minulla todettiin alkukesästä fibromyalgia, joka tosin oli kiusannut minua jo pitkään. Erilaiset kivut siis ovat varjostaneet elämääni jo kauan, kuten kivut jalkaterissä, käsissä ja nyt myös olkapäässä. Olen myös kärsinyt jo pitkään unettomuudesta, ja sekin on fibromyalgian yksi oire. Viime keväänä tilanne ajautui pahaksi, kun sairastin kovaa flunssaa pari kuukautta. Jalkani alkoivat turvota, ja kivut pahenivat entisestään. Niin sain viimein diagnoosin, kun lääkäri teki perusteellisen tutkimuksen. Saatuani diagnoosin päätin heti, että alan pitämään blogia, että löydän ehkä itselleni vertaistukea, ja voin mahdollisesti sitä antaa myös muille. Niin syntyi Kipua ja poskipunaa, mikä sisältää myös kosmetiikka-aiheisia postauksia, juttuja Pepistä, matkoistani maailmalla ja mitä nyt milloinkin.
Ja sitten tämä minun toinen blogi. Sehän on joulublogi Joulu Mimmin luona. Olen useita vuosia seurannut joulublogeja ahkerasti. Luultavasti olen seurannut ihan jokaista joulublogia Suomessa, ja haaveillut omasta. Nyt tuntui, että oli sopiva hetki perustaa oma blogi, mihin voin kanavoida kaiken jouluintoni. Ja se on ollut mukavaa! Minulla on paksu vihko, mihin kirjaan ideat blogia varten. Pääasiassa säästelen ideoita lähemmäs joulua, ja kaikenlaista kivaa onkin jo suunnitelmissa! Tämä blogi on minulle todella rakas, ja toivon, että se välittyy lukijoille.
Olet lämpimästi tervetullut blogieni pariin <3.
Ja Mintulle lämpimät terveiset ja kiitokset. Oli kiva kirjoittaa tätä juttua! :)

torstai 17. syyskuuta 2015

Elokuvissa: Elämältä kaiken sain

Taattua Suomi draama laatua sitä on elokuva nimeltään: Elämältä kaiken sain. Vesa-Matti Loiri ei petä koskaan, vaan loistaa jälleen kerran pääosassa koko karismallaan. Sen sijaan Armi Toivasen tilalle olisin toivonut toista naisnäyttelijää. Armi Toivanen vetää aina yli. Sopii ehkä komedioihin, mutta ei draama elokuviin. Nuori Lenita Susi puolestaan oli vaikuttava Emilian roolissa.

Elokuvan juoni lyhykäisyydessään on tämä: Urhon (Vesa-Matti Loiri) tytär (Armi Toivanen) muuttaa miesystävänsä (Peter Franzen) ja tämän tyttären (Emilia Susi) kanssa hoitamaan isäänsä ja remontoimaan hänen taloa. Mikään ei mene kuitenkaan ihan niinkuin pitäisi. Sekaan soppaan mahtuu myös yksi remonttimies apupoikineen. Onpahan Urhollakin oma naisystävänsä ( Jaana Saarinen) joka jää kyllä aika sivuosaan tässä elokuvassa, mutta vilahtaa tuomassa iloa Urhon elämään.

Kauneinta tässä elokuvassa on kuinka Urho ja Emilia ystävystyivät keskenään. Näiden kahden eri ikäisen sukupolven kohtaaminen oli liikuttavaa katseltavaa. Itken nytkin, kun kirjoitan tätä tekstiä. Itse asiassa itken sitä Veskun roolia pyörätuolissa. Hän oli samaan aikaan niin herkkä sekä vahva. Aivan upeaa rooli työskentelyä jota ei moni osaa.
Nämä kaksi Urho ja Emilia viettävät aikaa luonnon helmassa välillä jopa laittaen iloisesti lauluksi muiden hääriessä talon remontin parissa Urho pyytää Emiliaa viemään hänet aina ulos ja luontoon kävelylle. Ystävyys ei katso ikää, vaan se on jotain jossa kaksi kaunista sielua kohtaavat.

En tiedä muista elokuvan nähneistä, mutta minuun tämä teki suuren vaikutuksen ja itkin elämän haurautta. Sitä mihin se voi lopulta johtaa. Tai sitten tämä kaikki kaunistelu ja herkistely johtui vain ja ainoastaan Vesa-Matti Loirin näyttelijän taidoista. Niihin ei moni yllä josko kukaan. Aivan varmana tulen tämän elokuvan ostamaan heti dvd.nä,
kun ilmestyy. Suunnittelin jopa meneväni teatteriin katsomaan vielä uudestaan.

Elokuvan on ohjannut Mika Kaurismäki ja jostain luin, että sama tuotantotiimi olisi tämän takana kuin mun suuressa suosikissa Tie pohjoiseen elokuvassa (arvosteluni täällä.). Suosittelen kaikille Suomi draaman ystäville. Tosin kyllä tästä huumoriakin löytyy.
Täydet viisi tähteä.