Olen herkkä ihminen, mutta se ei riitä. Olen nimittäin pieneen vähemmistöön kuuluva erityisherkkä persoona. No mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa. Minun kohdallani sitä, että aistin ihmisten tunnetiloja ja ihmisiä kropallani joko mahalla tai päällä eli mahakivulla tai päänsäryllä.
Ihmiset joiden kanssa en tule toimeen aiheuttavat kehossani "lukkotilan" hartiat ja maha jännittyy eli mahaa alkaa koskemaan ja se menee ihan kovaksi. Päänsäryllä aistin jonkun kaukaisemmat olotilat ja huonon olon. Esim. Jos äitini on väsynyt ja hänellä on huono päivä usein myös minulla on samaan aikaan veto pois olo ja väsyttää. Tiedän soittamattakin siis hänen tilansa.
Tässä on se huonopuoli, että myös tuntemattomat ihmiset aiheuttaa mahakipuilua joten hankaaluksia minulla onkin ollut useassa työpaikassa tämän takia. Se kun maha on kipeä joka päivä ei paljoa työmotivaatiota lisää. En nyt tiedä ymmärrättekö mitä teille yritän kertoa, mutta toivon näin.
Täältä voitte käydä lukemassa lisää asiasta, jos kiinnostaa ja jotta oppisitte ymmärtämään meitä erityisherkkiä paremmin: Erityisherkät.
Pienestä pitäen olen reagoinut mahallani ja tulen aina reagoimaan joten sen kanssa on vaan elettävä. Ikävä todeta, mutta mieheni läsnäollessa mulla on maha kovalla ja kipeä joten siis lähes ainainen paha olo. Epäilen, että erilleen muutto on ainut oikea ratkaisu tähän ongelmaan. Niin karulta kuin se kuulostaakin.
Onko lukijoissani erityisherkkiä persoonia tai sellaisen ihmisen tuntevia? Vertaistukea kaivataan, annetaan ja otetaan vastaan.
Olen tehnyt erityisherkkyystestin ja sain sellaiset pisteet että olen lievästi erityisherkkä. Minulla erityisherkkyys kuvastuu esim. sellaisena että en kestä kuulla liikenteen tai suuren ihmismassan ääniä, en kestä liikaa stressiä, työpaikoilla/koulusa huutamista ja kiusaamista. Minulle puhkeaa sellaisesta helposti "paniikkikohtaus" eli en saa henkeä tasaisesti ja itken valtavasti, ilman että pystyn kontrolloimaan sitä. Joskus se myös tapahtuu silloin kun vain kerron pahoista tapahtumista muille. Jotkut työnantajat on katsoneet sitä pahalla, jos se on tapahtunut työaikanani, mutta se on vain yksi osa persoonaani. Ne ovat sellaisia asioita, joille ei itse voi mitään. Viime työssäopin aikana sain sellaisen kun olin tarjoilijana ja asiakkaana oli noin 100 hengen 12v ikäisiä poikaurheilijoita. En saanut tarkkoja työtehtäviä ja aina kun vain suljin hetkeksi silmäni niin tämä poikien päästämä melu kolminkertaistui päässäni. Koitin päästä pakoon siitä menmällä vessaan ryhdistäytymään hetkeksi, mutta kun tulin takaisin se tapahtui heti uudestaan moninkertaisena. Onneksi työkaverit huomasivat että minulla oli jotain pielessä ja antoivat minut mennä rauhoittumaan. Opettajakin ymmärsi kun soitin hänelle ja sain päivän lepoa päästä taas jaloilleni.
VastaaPoistaErikyisherkkyydestä on paljon ollut viime aikoina puhetta ja itse kuulin tästä siskoltani. Hänen kertomuksena ja tietonsa asiasta sai minut onneksi myös ymmärtämään omaa erityisherkkyyttäni. Suosittelen lukemaan hänen tekstinsäerityisherkkyydestään täältä: http://keijukammari.blogspot.fi/2015/05/taiteesta-ja-erityisherkkyydesta.html
Ollaan samalla puolella. Vertaistulea anetaan ja otetaan vastaan. Todella surullista kuulla, että sinulla se ilmenee myös miehesi ollessa. Ehkä voitte keksiä vielä jonkun ratkaisun?
Koitetaan riidellä vähemmän miehen kanssa. Eipä tuohon muuta ratkaisua ole.
PoistaToivottavasti onnistutte! <3
PoistaSirpa, minä en tosiaankaan haasta riitaa tai halua riidellä. Se on aina mies joka aloittaa ja mä meen lukkoon ja voin pahoin. :(
PoistaMussa on paljon erityisherkän ihmisen piirteitä, enimmäkseen häiriinnyn kotonakin ärsyttävistä äänistä, kuten äänestä, joka tulee, kun mies nyplää partaansa. Ääni on pieni, mutta kaikuu mun päässäni todella karmivana rohinana. Rakastan hiljaisuutta ja yksinoloa. Toisaalta rakastan myös perhettäni, joten on ollut pakko opetella sietämään -puolin ja toisin :D
VastaaPoistaNuorempana reagoin kans paljon vatsallani. Kipuilin ja maha oli jatkuvasti sekaisin. Aistin kans helposti ihmisten tunnetiloja ja annoin ennen niiden vaikuttaa liian paljon itseeni. Oon kuitenkin opetellut sulkemaan asioita itseni ulkopuolelle. En enää ota kaikkea itseeni, enkä varsinkaan anna muiden tunnetilojen enää vaikuttaa itseeni samalla tavalla ja yhtä voimakkaasti kuin ennen. Tää on kyllä vaatinut aktiivista harjoittelua kymmenen vuoden sisään viidessä eri työpaikassa, erilaisissa työyhteisöissä.
Kuulostaa hyvin tutulta tuo tekstisi. Niinpä, minäkin rakastan yksinoloa ja hiljaisuutta, mutta toisaaltaan kaipaan seuraa ja miestäni.
PoistaMinäkin olen herkkä, mutta en erityisherkkä. Kuulostaa kyllä tosi haastavalta. Toivottavasti löydät vertaistukea! Itse olen omissa vaikeuksissa kokenut vertaistuen tosi tärkeäksi. Tsemppiä <3
VastaaPoistaKyllä meitä erityisherkkiä löytyy. Näköjään täältä lukijoistakin. <3
PoistaJuu täällä ollaan. Yksi raskaimmista jutuista on just toi toisen tunteiden imeminen. Vähempikin piisaisi.
VastaaPoistaTiedän niin tuon tunteen ja sinulta sain inspiraation tähän tekstiin, kiitos.
PoistaVoimia sulle Minttu <3
VastaaPoistaKiitos, niitä tarvitaan.
PoistaToivottavasti löytyy hyvä ja seesteinen tapa elää miehen kanssa saman katon alla ♥
VastaaPoistapst: voisitko laittaa nuo linkit aukeamaan uuteen ikkunaan kun "oikea hiirikään" ei toimi että voisi valita "avaa uudessa ikkunassa" :)
Mitenköhän ne saa avautumaan uuteen ikkunaan. En tiedä.
PoistaKun lisäät linkin tekstiin niin siinä taitaa olla ruutu "avaa uuteen ikkunaan" niin siihen täppi.
PoistaOk.
PoistaUskoisin olevani myös, mutta en ole tehnyt asiasta testejä. Mulle burn out oli eräänlainen käännekohta - olen käsitellyt omia tunteitani sen jälkeen todella paljon ja samalla saanut oivalluksia muilta vaistoamieni tunteiden käsittelyyn. Enää en ota niistä niin paljon itseeni kuin ennen, mutta tokikin jonkin verran edelleen. Olen myös opetellut tervettä itsekkyyttä ja "ei"n sanomista, sillä toisten tunteiden vaistoaminen aiheuttaa helposti myös syyllisyyden tunteen, jos kieltäytyy jostakin. Haasteena on myös ollut tunnistaa omat tunteet, kun vaistoilee vain muiden tunteita.
VastaaPoistaEli itselleni on ollut hyväksi mm. omista tunteista puhuminen (ammattilaisen kanssa), kirjoittaminen (purkaminen, jäsentäminen) ja monipuolinen työstäminen piirtämällä, käsitöillä, lukemalla aiheista yms. siis eri tavoin tilanteeseen sopivaksi kokemallani tavalla. Myös mindfulness taitojen opettelu on auttanut. Sitä voi itseasiassa kannattaa kokeilla:) Tämä on itselleni sellainen pitkä prosessi, mutta kantanee hedelmää lopuksi ikää:)
Voimia!
Kiitos, voimia tarvitaan.
Poista♥
VastaaPoista<3
PoistaVoimia!
VastaaPoistaKiitos Satu, niitä tarvitaan.
PoistaOlen ihan perusherkkä, mutta parin asian takia olen miettinyt, että voisiko minussa olla myös jotain pientä erityisherkkyyttä. Minun on aina ollut ihan kamalan vaikea kestää muiden ihmisten pettymyksiä, nuorempana en millään meinannut joidenkin pettymysten näkemisestä toipua. Toinen ihan täysin erilainen juttu on sitten se, että vaikken muuten ole oikein millekään kovemmallekaan äänelle herkkä, niin ruokailuvälineiden laatikkoon laittamisesta kuuluva ääni tuntuu minulla aina menevän ihan luihin ja ytimiin asti. Jos työpaikan keittiöhenkilökunta kaataa haarukoita ja veitsiä niille kuuluviin lokeroihin just silloin, kun olen ruokajonossa niiden kohdalla, niin en meinaa sitä ääntä millään kestää, vaan tuntuu, että on pakko laittaa kädet korville, ja kuitenkaan kukaan muu ympärillä oleva ei tunnu reagoivan ääneen mitenkään. - En tiedä voiko näillä yksittäisillä asioilla olla mitään tekemistä erityisherkkyyden kanssa, mitä sinä veikkaisit?
VastaaPoistaKyllä uskoisin, että voi olla erikoisherkkyyttä sinussakin. Ihmiset reagoi eritavalla toisia häiritsee äänet joitakuita tunnetilat. Sinua nämä molemmat joissainmäärin.
PoistaMielenkiintoinen teksti tuo eritysiherkistä oleva teksti. Tunnistan sieltä minia piirteitä itsessäni. Itken tosi herkästi ja muiden ihmisten tuska koskettaa syvästi. Oma perhe ei aina ymmärrä, kun suren ja itken tuntemattomien ihmisten kuolemia,samaistun ko. omaisten tilanteeseen. Yksi tyttäristäni jopa sanoi, että älä lue enää sanomalehtiä äläkä mitään uutisa onnettomuuksista. Huono omatunto tulee herkästi ja ääniherkkä olen myös. Pussin / paperin rapistelu saa hermot kireälle.
VastaaPoistaVaikuttaisi sinullakin olevan jonkinsorttista yliherkkyyttä.
Poista