Arjen iloja Arkkikaupasta

Astuin Arkkikauppaan ajatuksissani uusi kukkaro. Entinen oli jo sen verran kulahtanut, että tahdoin uuden ja tarttuihan sieltä matkaan jotain muutakin. Söpöt kettukorvikset meinaan. Korvakorujahan ei ole koskaan liikaa. Eihän.

Tällainen söpö pandakukkaro tarttui matkaan. Oli muuten viimeinen tuossa koossa.

Olipa taasen hyvä tsäkä, kun sisustakin on noin kauniin värinen. Entäs nämä sitten...

Tulee kettukarkit mieleen. Söpöyden huipentumat.

Juu, tämmöstä tänään. Mitähän sitä seuraavalla kerralla...

Heinäkuun vieraileva tähti

En muista tarkalleen milloin aloin Katin Ei ihan vielä blogia seuraamaan, mutta ihastuin siihen samantein. Aika blogi urani alkua se kuitenkin oli ja alusta alkaen Kati on ollut yksi suosikki blogisteistani. Kati kirjoittaa hauskasti, rennosti, värikkäästi ja mukaansa tempaavasti. Yhtään tylsää tekstiä et Katin blogista löydä. Hän esittelee myös paljon lasten vaatteita ja mallina toimii ihana tällä hetkellä 8-vuotias tyttö joka osaa kyllä poseeramisen taidon (jos sillepäälle sattuu). Vaatteita on paljon kivempi katsoa lapsen yllä kuin pelkkiä kollaaseeja, mutta jos Kati tekee kollaasinkin niin sekin on hauska ja värikäs. Äh, mitä minä tässä enää selitän. Annetaan kirjoitus vuoro Katille itselleen.

Heippa kaikille! Tänään ei kuullakaan Vihreän talon tunnelmista, vaan näppäimistö sauhuaa punapäätyisessä kerrostalossa. Sain Mintulta kunnian olla hänen bloginsa heinäkuun vieraileva tähti. Näin kivaa kunniaa ei olekaan aiemmin osunut kohdille...

Olen siis Kati ja nähnyt elämää jonkin verran päälle 30 vuotta. Naimisissa olen ollut nyt vähän päälle 8 vuotta tietokonepeleihin hurahtaneen nörtin kanssa ja elämääni sulostuttaa myös 8-vuotias tytär, joka näyttää tulevan kovasti isäänsä. Olemme siis kokolailla tavallinen perhe kokolailla tavallisessa laitakaupunkilähiössä.

Syy siihen, miksi pääsin tänään kynäilemään tänne Mintun blogiin on siinä, että kirjoitan blogia nimeltä Ei ihan vielä! Blogin nimi kirjoitettiin aluksi ilman huutomerkkiä, mutta huutomerkin kanssa se on ehdottomasti painokkaampi ja kuvaa paremmin sitä, mitä haluan nimellä viestittää. Jokainen nainen, jolla on kumppaninaan mies tai sitä elämää sulostuttavaa jälkikasvua pyörimässä jaloissaan, tietää kyllä mitä tarkoitan. Kehoitatpa vaihtamaan lampun eteiseen, siivoamaan jälkensä keittiöstä tai lähtemään shoppailemaan kanssasi, mies huutaa "joo, joo! Kohta! Hetken päästä! Ei ihan vielä!" Sama pätee myös lapsiin. Aloitin Ei ihan vielä! -blogin kirjoittamisen kevättalvella 2012. Tyttö oli silloin viittä vaille 5-vuotias. Hän leikki huoneessaan ja huutelin hänelle, että tulepas keksimään äidin uudelle blogille nimi. Huoneesta kuului: "Ei ihan vielä!". Huutelin kiitokset perään ja hetken päästä viereeni könysi Pet Shopeineen tyttö pyörein silmin kyselemään, että mistä häntä kiittelin. 

Blogi on muuttunut reilussa kolmessa vuodessa jonkin verran siitä, mitä se oli aluksi. Pääpaino on kuitenkin edelleen meidän arjessamme, arjen lieveilmiöissä, nettishoppailussa ja lastenvaatteissa. Elämä ei mene aina niin kuin sen haluaisi menevän, mutta blogini olen halunnut pitää positiivisenä ja värikkäänä paikkana, jonne olen pääasiassa halunnut tallentaa elämän pieniä herkkuhetkiä -joskus ihan kirjaimellisestikin. Mies tekee pääasiassa säännöllistä päivätyötä reissaten välillä ympäri maailmaa. Itse olen työskennellyt pätkätyön paineessa hoitoalalla noin 10 vuotta ja tyttö aloitta pian 2. luokan koulussa. Arki tuntuu usein loputtomalta oravanpyörältä, jossa ilonaiheet revitään milloin onnistuneista räiskäleistä tai kesälomaretkistä, milloin alennusmyynneistä tai vaikkapa mahtavasta ripsivärilöydöstä.

Ei ihan vielä! ei ole ensimmäinen blogiviritelmä, joka on syntynyt näppikselläni. Tytön ollessa pieni, kirjoitin vauva- ja taapero -aiheista blogia. Blogit ja blogien maailma ovat muuttuneet todella paljon noista ajoista, joita välillä haikeudellakin muistelen. Elämä tässä ja nyt on kuitenkin ihmisen parasta aikaa! Mukavaa loppukesää kaikille! Kiitos Mintulle, että sain olla vierailevana tähtenä hänen kauniissa blogissaan, jossa olen viihtynyt lukijana itsekin jo hyvän tovin. Tervetuloa myös kurkkimaan meidän arkeamme ja eloamme Ei ihan vielä! -blogiin. Ovet ovat ystäville aina avoinna.

Kesäisi terveisin: Kati Eiihanviela

Kielenkaavin

Sain Hyvän Olon Maailmalta kielenpuhdistajan testiin. Tunnustan toisinaan kärsiväni pahanhajuisesta hengityksestä ja se on ikävä haitta ainakin kanssaeläjille, vaikka itse ei sitä huomaisikaan niin muut huomaa ja huomauttelee. Syy on usein kielessä esiintyvässä bakteerikannassa. Ei sen kauempana. Tämä kaavin on tosi kätevä käyttää. Paljon parempi kuin se hammasharjassa oleva jota tähän asti olen käyttänyt.

Alla oleva teksti suora lainaus Hyvän Olon Maailman sivuilta.

 

Kielenpuhdistin

• hillitsee pahanhajuista hengitystä poistamalla kielen pinnalta hajua aiheuttavia bakteereja
• vähentää kariesta ja paradontiittia aiheuttavien bakteerien määrää
• matala rakenne vähentää yökkäysrefleksiä
• vähentää plakkia
• säännöllinen kielen puhdistaminen parantaa makuaistia
• ergonominen muotoilu ja pehmeä kaavinosa eivät vahingoita kieltä
• sopii aikuisille ja yli 10-vuotiaille lapsille

Pahanhajuinen hengitys – monen ongelma
Miksi hankkisin kielenkaapimen? Yllättävän moni meistä kärsii pahanhajuisesta hengityksestä ikävä kyllä usein sitä edes itse tiedostamatta. Tutkimusten mukaan noin neljäsosa väestöstä kärsii ajoittain pahanhajuisesta hengityksestä ja n. 6 % kärsii siitä pitempään. Noin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä syy on suuontelossa, useimmiten kielen pinnalla. Näiden bakteerien poistaminen käy nopeasti ja helposti hampaidenpesun yhteydessä siihen erityisesti suunnitellulla kielenkaapimella.

Viime aikoina tätä vaivaa ei ole ollut (pahanhajuinen hengitys), mutta silti kielenkaavin on kätevä suuhygienianhoitoon kuuluva tuote jota suosittelen jokaiselle. Kielenpuhdistaja kuulostaa sanana kyllä paljon kivemmalta kuin kaavin, mutta asiahan ei siitä muuksi muutu. Putsari mikä putsari. Itse tulen käyttämään tätä varmasti jatkossakin.

Tuote saatu bloginäkyvyyttä vasten. Mielipide oma. En hyödy linkkien klikkailuista.
Kiitos,Tarja ja Hyvän Olon Maailma, että sain tämän testiin.

Hauskoja laastareita

Joo, luitte aivan oikein otsakkeen. Tulin esittelemään mun laastari kokoelmaani. Uusimpana nämä ihastuttavat kätyrit.

Mä olen ihan hulluina näihin pieniin keltaisiin otuksiin. En yksinkertaisesti voinut olla ostamatta tuota pakettia, vaikka kotona oli laastareita yllinkyllin jo ennestään.

Näitä nyt löytyy joka lähtöön ja makuun. Nuo muumit ovat tosi ihastuttavia ja pysyvät hyvin paikoillaan. Muovilaastarit ovat ihan parhaimpia. Nyt sitä oikein toivoo, että tulis haava niin pääsis kätyreitä testaamaan. Talvellahan minulla meni laastareita paljonkin kuivan ihon takia.

Minkälaisia laastareita te suositte? Muovisia vai kangaslaastareita?

                                                Iloista viikon jatkoa!

Disneyn lautapelejä

Olen näköjään ihan puolivahingossa innostunut keräilemään kaikkea retroa -80 ja -90 luvulta. Rakastan lautapelejä ja penskana pelattiin iskän kanssa niitä paljon. Muulloinkin kuin sadepäivinä. Meillä oli on varmaan jotain 20-30 lautapeliä. Esim. My Little Pony, Sherlock Holmes, Hotel, Hattupeli, Kimble jne. Tällä hetkellä olen kuitenkin keskittynyt lähinnä Disney tavaran ja pelien haalimiseen. Seuraavaksi kolme uusinta löytöäni.

Tätä Disneyn Trivial Pursuittia olin jo pitkään himoinnut ja nyt se on mun. Käytettynä ostin, mutta on uudenveroinen. Seuraavaksi täytys saada Disney Monopoly.

Pocahontasin noppapelin ja Herkuleksen Sankarten pelin ostin vaan kun olivat niin halpoja. Ohjeita pikaisesti lukaistessani totesin ihan kivoiksi peleiksi. Nämäkin käytettynä ja lähes uudenveroisia. Herkules on vähän kuluneempi kuin nuo muut.

On mulla pari muutakin Disney lautapeliä ja korttipeliä, mutta niistä lisää toisella kertaa.
Pelataanko Teillä paljon ja minkälaisia pelejä?

Kesäkuun vieraileva tähti

No niin, se on kesäkuukin jo lopuillaan ja aika siis vierailevan tähtösen. Minä kyllä luulen, että aika moni teistä tunteekin hänet jo. Nimittäin Terhin Äiti ja melukylän lapset blogista. Tahdoin hänet vieraaksi, koska rakastan Terhin avointa ja rehellistä tapaa kirjoittaa monilapsisen perheen arjesta. Niin huonoista kuin hyvistäkin hetkistä. Myös kuvat ovat hyviä ja kirjoitustyyli helppo lukuista. Annetaan nyt kuitenkin vuoro Terhille itselleen sanoa muutama sananen blogistaan.
.

Moikka vaan kaikille! Ihanainen Minttu pyysi minua kirjoittamaan blogiinsa vieraspostauksen enkä hetkeäkään epäröinyt, joten tänään täällä näppäimistön takana häärään minä. :)

Olen kolmekymppinen kotiäiti nimeltä Terhi ja kirjoitan Äiti ja melukylän lapset nimistä blogia. Elämäni aarteet ovat neljä ihanaa lasta (Iida 2005, Lumi 2009, Matias 2010, ja Aino 2013) ja tällä hetkellä perheeseen odotetaan viidettä ihmettä, josta laskettuaika on elokuussa. Elämäni rakkauden J:n kanssa olemme olleet yhdessä vuodesta 2002 saakka. Naimisiin menimme elokuussa 2010. Perheeseemme kuuluu myös kohta kaksivuotias koiruus Nooa.

Arki lasten kanssa on aika kiireistä mutta samalla juuri sellaista josta itse tykkään. Silti välillä kaipaan myös omaa aikaa ja lenkillä käyminen sekä bloggaaminen on sitä parhaimmillaan. Valokuvaus on lähellä sydäntäni ja kuvia tulee räpsittyä aika paljonkin. Voi kun joskus saisin hommattua itselleni vieläkin paremmat välineet kuvaukseen ja voisin kehittyä siinä paremmaksi. Lapsia tulee kuvattua paljon ja välillä haastetta tuo elohopean lailla liikkuva taapero. :)

Blogini sai alkunsa aikoinaan siitä kun yksi lapsistamme sairastui lastenreumaan ja samaan aikaan elimme vauva-arkea. Elämä oli silloin todella rankkaa ja halusin jonkin paikan minne purkaa sitä taakkaa, tunteita ja väsymystä. Silloin blogini oli salainen ja vain sukulaiset/ystävät saattoivat sitä lueskella. Koska silloin ei montaa blogia ollut joissa oltaisiin lastenreumaa käsitelty, päätin tehdä blogistani julkisen, jos joku vaikka saisi sieltä vertaistukea. Samalla aloin myös itse seuraamaan muiden blogeja. Sitten tuli pisempi tauko ja blogin kirjoittaminen hieman jäi, kunnes kipinä kirjoittamiseen syttyi uudelleen ja sillä tiellä ollaan edelleen. 

Blogissani kirjoitan rehellisesti arjestamme lasten kanssa, lastenreumasta, joka edelleen on vahvasti osa elämäämme, vauvan odotuksesta ja kaikkeen siihen liittyvästä. Tällä hetkellä blogissa onkin aika paljon odotus aiheisia juttuja, sillä rakastan raskaana olemista ja kaikkea siihen liittyvää. Rakastan myös kakkujen väsäämistä ja niitä tulee kyhäiltyä omien lasten synttäreille, joskus ystävien lapsille ja välillä ihan muuten vaan. Blogissani pääsee kurkkaamaan millaisia kakkuja on tullut tehtyä. Juttua löytyy aika lailla laidasta laitaan ja kirjoitan yleensä siitä mikä tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä. :)

Oikein ihanaa kesän jatkoa kaikille ja tervetuloa seuraamaan meitä blogiini. :) Aurinkoisin terveisin Terhi | Äiti ja melukylän lapset

Mutta mitä tapahtui Invisibobblelle...

Tässä kävikin näin, kun eräs kaunis ilta ennen suihkuun menoa kieputtelin kaikessa rauhassa Invisibobblea pois hiuksista, niin naps! Aivan loppumetreillä mokoma meni ja katkesi. Enkä edes riuhtonut, vaan hitaasti ja varovasti otin pois.

No, mikään ei ole ikuista ei edes Invisibobblet. Kyseessä on myös tuo kaunis Apple Appeal väri eli hempeä pastellin vihreä joten oli se aika käytettykkin, niin ei mikään ihme että katkesi.

Olen näihin kyllä todella tykästynyt enkä muita hiuslenkkejä enää käytäkkään. Yhden katkeaminen ei maailmaa kaada. Huvitti vaan. Mitähän jatkojalostais tästä...
Onko muilla Invisibobblet katkeilleet?