Heinäkuun vieraileva tähti

En muista tarkalleen milloin aloin Katin Ei ihan vielä blogia seuraamaan, mutta ihastuin siihen samantein. Aika blogi urani alkua se kuitenkin oli ja alusta alkaen Kati on ollut yksi suosikki blogisteistani. Kati kirjoittaa hauskasti, rennosti, värikkäästi ja mukaansa tempaavasti. Yhtään tylsää tekstiä et Katin blogista löydä. Hän esittelee myös paljon lasten vaatteita ja mallina toimii ihana tällä hetkellä 8-vuotias tyttö joka osaa kyllä poseeramisen taidon (jos sillepäälle sattuu). Vaatteita on paljon kivempi katsoa lapsen yllä kuin pelkkiä kollaaseeja, mutta jos Kati tekee kollaasinkin niin sekin on hauska ja värikäs. Äh, mitä minä tässä enää selitän. Annetaan kirjoitus vuoro Katille itselleen.

Heippa kaikille! Tänään ei kuullakaan Vihreän talon tunnelmista, vaan näppäimistö sauhuaa punapäätyisessä kerrostalossa. Sain Mintulta kunnian olla hänen bloginsa heinäkuun vieraileva tähti. Näin kivaa kunniaa ei olekaan aiemmin osunut kohdille...

Olen siis Kati ja nähnyt elämää jonkin verran päälle 30 vuotta. Naimisissa olen ollut nyt vähän päälle 8 vuotta tietokonepeleihin hurahtaneen nörtin kanssa ja elämääni sulostuttaa myös 8-vuotias tytär, joka näyttää tulevan kovasti isäänsä. Olemme siis kokolailla tavallinen perhe kokolailla tavallisessa laitakaupunkilähiössä.

Syy siihen, miksi pääsin tänään kynäilemään tänne Mintun blogiin on siinä, että kirjoitan blogia nimeltä Ei ihan vielä! Blogin nimi kirjoitettiin aluksi ilman huutomerkkiä, mutta huutomerkin kanssa se on ehdottomasti painokkaampi ja kuvaa paremmin sitä, mitä haluan nimellä viestittää. Jokainen nainen, jolla on kumppaninaan mies tai sitä elämää sulostuttavaa jälkikasvua pyörimässä jaloissaan, tietää kyllä mitä tarkoitan. Kehoitatpa vaihtamaan lampun eteiseen, siivoamaan jälkensä keittiöstä tai lähtemään shoppailemaan kanssasi, mies huutaa "joo, joo! Kohta! Hetken päästä! Ei ihan vielä!" Sama pätee myös lapsiin. Aloitin Ei ihan vielä! -blogin kirjoittamisen kevättalvella 2012. Tyttö oli silloin viittä vaille 5-vuotias. Hän leikki huoneessaan ja huutelin hänelle, että tulepas keksimään äidin uudelle blogille nimi. Huoneesta kuului: "Ei ihan vielä!". Huutelin kiitokset perään ja hetken päästä viereeni könysi Pet Shopeineen tyttö pyörein silmin kyselemään, että mistä häntä kiittelin. 

Blogi on muuttunut reilussa kolmessa vuodessa jonkin verran siitä, mitä se oli aluksi. Pääpaino on kuitenkin edelleen meidän arjessamme, arjen lieveilmiöissä, nettishoppailussa ja lastenvaatteissa. Elämä ei mene aina niin kuin sen haluaisi menevän, mutta blogini olen halunnut pitää positiivisenä ja värikkäänä paikkana, jonne olen pääasiassa halunnut tallentaa elämän pieniä herkkuhetkiä -joskus ihan kirjaimellisestikin. Mies tekee pääasiassa säännöllistä päivätyötä reissaten välillä ympäri maailmaa. Itse olen työskennellyt pätkätyön paineessa hoitoalalla noin 10 vuotta ja tyttö aloitta pian 2. luokan koulussa. Arki tuntuu usein loputtomalta oravanpyörältä, jossa ilonaiheet revitään milloin onnistuneista räiskäleistä tai kesälomaretkistä, milloin alennusmyynneistä tai vaikkapa mahtavasta ripsivärilöydöstä.

Ei ihan vielä! ei ole ensimmäinen blogiviritelmä, joka on syntynyt näppikselläni. Tytön ollessa pieni, kirjoitin vauva- ja taapero -aiheista blogia. Blogit ja blogien maailma ovat muuttuneet todella paljon noista ajoista, joita välillä haikeudellakin muistelen. Elämä tässä ja nyt on kuitenkin ihmisen parasta aikaa! Mukavaa loppukesää kaikille! Kiitos Mintulle, että sain olla vierailevana tähtenä hänen kauniissa blogissaan, jossa olen viihtynyt lukijana itsekin jo hyvän tovin. Tervetuloa myös kurkkimaan meidän arkeamme ja eloamme Ei ihan vielä! -blogiin. Ovet ovat ystäville aina avoinna.

Kesäisi terveisin: Kati Eiihanviela