Sivut

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Taasen vastailen

Outilta otin tämänkin haasteen. Vastaile kysymyksiin. Helppoa, kun joku tekee kysymykset ja niihin vaan vasteilen.

Millainen oli lapsuuden kotisi?
Ihana! Minä olin ainoa lapsi. Jota suojeltiin maailman pahuudelta. Käytiin joka viikko sukulaisilla. Meillä todellakin rakastettiin sukua. Vietettiin juhlia. Se on juuri sellainen lapsuus jota on ilo muistella.

Mitä harrastit lapsena?
Pyhäkoulua, askartelukerhoa ja kuorolaulua. Ja tietysti kahvittelua pullamössön kera!


Kaunein kukka?
Hirveästi en kukista välitä, mutta syntymäpäivän aikaan sireenituoksu on valloittava. Eli sireeni vai syreeni miten sen kukakin haluaa lausua.

Mikä elementti olet?
Mikäs on kaksosen elementti. Varmaan ilma. Mieli muuttuu niin nopeaan ettei meinaa perässäpysyä. Vaihtaa kuin tuuliviiri suuntaa.

Oletko pessimisti vai optimisti?
Sekä että fifty fifty.

Oletko aamun vai illanvirkku?
Ehdottomasti illan ja yökyöpeli.

Unelmamatka?
Pariisiin Disneyland huvipuistoon.


Milloin ostit jotain itsellesi ja mitä oli?
Varmaan se Aladdinkalenteri, jos karkkia ei lasketa.

Lempikaupunkisi kotimaassa?
Joutseno.

Kolme elämäsi kauneinta asiaa?
Oma perhe, oma koti ja sukulaiset.

Siinäpä oli muutama asiaa musta. Nappaa mukaan jos tahdot.

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Äiti ja iskä

He täyttivät viime viikonloppuna taas jälleen kerran vuosia. Se ei vieläkään toteutunut etteivät he vanhene. Eikä enää kukaan kakkukesteillä juhli synttäreitään. Sillo ennen sai montaa päivää herkutella. Oli synttärikakkua kaksin kappailen, kuivakakkuja, mokkapaloja ja vaikka mitä. Tietenkin äitin itsensä tekemiä. No tuskin tätä enää kannattaa surra. Ajat muuttuvat, mutta minä en koskaan.


                                    Mutta silti minä Rakastan heitä yli kaiken!

keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Hiusten leikkuu

Hiusten leikkuu oli se asia jota inhosin. Ensin minun hiuksiani leikkasi mummo ja sen jälkeen äiti. Yleensä käytäydyin hyvin, mutta kun oli kyse hiusten leikkuusta niin lähdin karkuun. Sen takia aika useassa lapsuus kuvassa on hiukset miten sattuu.
Eräskin kerta mummo sanoi että tytön hiuksia pitäisi leikata. Minä ajattelin eikä! Löysin sit sakset jostain ja päätin ite parturoida itteni. Vähän otsahiuksia otin pois ettei mummo huomaa, mutta tais lähteä vähän enemmän. Sitä kyllä nauratti ja minä väitin että koirankarvoja on lattialla. Ei mennyt selitys ihan läpi. Sanoi että odotetaan kun isäs tulee että mitä sanoo. Isä tuli työnpäivän päättytyä, mutta ei osannut muuta kuin nauraa. Sanoi että äiti saa vähän siistiä kun kotiin päästään.

Niin kului aika, että äiti leikkasi aina aikuisuteen asti mun hiukset. Kymmenen vuotiaana päätin etten halua otsahiuksia vaan kasvatan yhtä pitkäks kuin taka hiukset. Niin sujusvasti meni kun oli aikuinen. Sen jälkeen äiti sanoi mulle, että sun pitää mennä kampaajalle. Minä ajattelin et ei! Mutta pakko oli etsiä joku kampaaja. Meni yhdelle, mutta en ollut tyytyväinen tulokseeni. Kävin sielä varmaan  kolme kertaa.

Sitten minä muutin ja taas piti etsiä uusi kampaaja. En verranut paikkoja, vaan menin ensimmäiseen sisään mikä tuli vastaan ja sieltä minä löysin ihanan kampaajan jonka kanssa meidän suhde kesti yli kymmenen vuotta. Sielä tunsin, kun sai rentoutua ja jutella kampaajan kanssa. Neljän vuoden päästä muutin taas, mutta jatkoi hänen luonaa käyntiään. Eihän se ollut kuin vähän yli sata kilsaa mikä piti mennä, kun tiesi kuka siellä odottaa. Mutta niin vain meidänkin suhde lakkasi olemasta. En viitsinyt lopulta ottaa sinne aikaa, kun hinnatkin olivat nousseet. Sen jälkeen oli käynyt tässä ihan lähikampaajilla ja lopulta päätynyt siihen mistä alun alkaen lähettiin. Eli äiti leikkaa jälleen mun hiukset. Ympäri mennään yhteen tullaan.

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Tiedätkö nämä kymmenen asiaa minusta

Outilta kaappasin tämän haasteen johon pitää vastata kymmeneen kysymykseen.
Muuten kannattaa mennä Outin blogiin. Hän kirjoittaa niin ihanasti elämästä.

1. Imetkö hiuksiasi?
Pienenä kyllä, mutta nyt en enää.

2. Petaatko joka aamu sängyn?
Kyllä. Heti melkein herättyä. Käyn vaan ensiksi vessassa ja petaan sängyn. Olen aina tehnyt näin. Jopa pienenä. Päivä ei pääse alkamaan ellei sänkyä ole pedattu.

3. Mikä on suosikkilaulusi?
Tähän on hirmu vaikea vastata. Niitä on monia. Sanotaan Kaija Koon-Tuulten viemää ja Zen cafen-Todella kaunis. Zen cafen laulusta tulee yleensä aina hyvä olo.

4. Mitä mietit, kun istut yksin autossa?
Sitä mitä sillä hetkellä päässä liikkuu.


5. Mikä keittiötavara olisit?
Varmaan kahvinkeitin tai kahvimuki. Tietysti tummaa ja kuumaa kahvia. Eli vähän niikuin minä. Ensin lämmintä ja sit viilenee.

6. Mikä eläin olisit ja miksi?
Kerrankin helppo kysymys. Kissa! Tykkään lämpimistä paikoista ja olen aika itsekäs, mutta toisaalta tosi ihana.


7. Mitä teet kun olet vihainen?
Huudan ja kiroilen.

8.  Mitä toivot tällä hetkellä eniten itsellesi?
Terveyttä ja löytäisin sen mun oman rakkaan kenen kaa olla loppuelämäni..

9. Millainen olet humalassa?
En käytä alkoholia, niin en voi tietää. Enkä aio ruveta käyttämään, että voisin vastata tähän kysymykseen.

10. Käytätkö hajuvesiä?
Käytän. Minä melkein suorastaan Rakastan niitä!

Siinä oli vähän tietoa minusta. Ehkä tiesitte tai ehkä ette.

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Kung Fu Panda 3

Katsoin leffan Kung Fu panda kolme. Se oli parempi kuin kakkos osa. En tykkänyt yhtään kakkos osasta, mutta ykkönen oli taas huippu.


Tässä panda tapaa isänsä ensimmäistä kertaa. Ja joutuu uusiin seikkailuihin. Hän pääsee pandakylään ja tapaa ison kasan pandoja. Jotka ovat niin helyttääviä kun olla ja voi. Sun täytyy katsoa tämä jos tykkäsit ykkös osasta. Suosittelen.

ps. Tää löyty vanhoja julkaisettomien julkaisuen joukosta, vaikka on tehty vuosi sitten.

tiistai 21. tammikuuta 2020

Talvi, syksy, kevät...

Mikäs vuodenaika tämä onkaan. Ai niin Talvi! Ei kyllä siltä vaikuta, koska ulkona on lämpöasteita +2  ylöspäin. Tuntu että ois kokoajan joku loppusyksy. Kyllä tämä mulle passaa. Ei mene niin paljon kulua, kun lämpöä pitää. Eikä tarvii tehdä lumitöitä. Ainut vuodenaika meni ohi, kun lunta piti olla. Nimittäin joulu. Nyt voidaan harpata suoraan kevääseen. Siitä tulikin mieleeni, että äiti jo havaitsi kevään merkkejä ilmassa. Nimittäin pajunkissat olivat puhjenneet. Mikäs päivä se olikaan tais olla 15.1. kun mittasin tuon lämpöennätyksen +7 astetta ulkona.


No ehken vielä hypi kevääseen. Tässä kuitenkin vielä pitkä aika. Ehti tulla vielä tässä välissä se talvikin. Helmikuussa se varmasti tulee. Mutta toivotaan että menee nopeasti ohi. Ainakin minä toivon näin, kun en yhtään tykkään harrastella talviliikunta muotojakaan. Hyi olkoon. Nautitaan tästä loppu syksyn tunnelmasta.

tiistai 14. tammikuuta 2020

Ensimmäinen meikkilaukku

Vai pitäisikö sanoa toilettilaukku, mutta meikkilaukku kuulostaa hienommalta. Äiti siivoili tässä yks päivä pukuhuonetta. Se on se huone joka on ennen suihkuunmenoa jossa vaihdetaan vaatteet ja siellä on muutama hylly pyyhkeitä ja shampoota varten. Ylimmältä hyllyltä hän löysi tämän. Minun eka meikkilaukkuni! Kurkkasin sisään ja sielä oli vielä jotain jäljellä.


Joskus sain tuon laukun ennenkuin olin koulussa.Varmaan kuusi vuotiaana. Äiti oli tilannut sen Yves Rocherilta. Siinä oli hammasharja, hammasmuki, hammastahna, pieni shampoopullo ja ihana omenakampa. Nyt kun avasin sen niin kaikki muu oli tallella paitsi hammasharja ja muki, mutta ne olivatkin olleet ahkerassa käytössä. Niissä oli pieni omenainen tuoksu, joka varmasti sopi lapselle hyvin.


Minä muistan kuinka rakastin tuota pientä vaaleanpunaista pussia kun sain sen. Se oli juuri minun värinen. Muistan kun mentiin mökille ja avasin tämän, että nyt minullakin on oma pieni meikkilaukku! Etenkin nuo vaaleanpunaiset sydämet lämmittivät mieltä.