Sivut

lauantai 2. helmikuuta 2019

Helmikuu

Jee! Se on viimeinkin helmikuu! Ei tähän hätään muuta. Tulossa blogi kirjoitusta serkustani, yhdestä tv-ohjelmasta ja sitä rataa.


Onneks ne pakkaset vähän lauhtu, niin jaksaa taas ulkoilla enemmän. Mä en oikein tykkää, jos menee yli viidentoista pakkas asteet. Mutta nyt ollaan taas kuukautta lähempänä kevättä.

torstai 17. tammikuuta 2019

Tammikuu, tammikuu, tammikuu...

Nyt ollaan menty ylipuolevälin tätä mun mielestä pitkää kuukautta. Yksillä synttäreillä käyty ja yhdet olis vielä tiedossa. En tiedä mikä tästä kuukaudesta tekee niin pitkän. Se on aina ollut pitkä, mutta koulu aikoina ahdisti, kun alettiin hiihtää tammikuussa. Talvi urheilulajit eivät olleet yhtään mun mieleen. Luistimiakin sidoin yli 20min niin tunti oli jo puolessa kun pääsin kentällä ja sinä aikana pyllähdin maahan ennenkun oli kentällä. Ihanaa kun ei tarvii noita harrastaa. Paitsi välillä tekis mennä hiihtämään, kun ei ole mäkiä tiedossa, mutta luistelemaan, ehei.


Kohta tulee laskiainen, sillo mennään pulkalla ja lujaa. En ole kyllä pulkkaa tarttunut, mutta mieli tekisi. Minä muistan sen minkänäköisen riemun sai kun meni pulkkamäkeä alas ja sit piti raahautua ylös ja alas. Se oli hauskaa. Saisiko sen riemun vielä takaisin vain oisko vaan yks kerta. Potkukelkalla pääsis menemään alas niin ei tarvitse vaatteita liata. Hhhmm, no joo. Joskus on hyvä miettiä niitä asioita jotka toivat iloja näihin kylmiin talvipäiviin. Mutta nyt minä nautin tuosta lumisateesta. Onneks tänne ei ihan hirveästi sitä lunta tullut.

maanantai 7. tammikuuta 2019

...

Siis mä en halunnut kirjoittaa tuohon loppiainen, niin siintä tuli nyt tuollainen otsikko. Koska me ei vietetä mitään loppiaista. Meillä saa joulukoristeet olla ainakin Nuutinpäivään asti. Me ei luovuta vielä joulukuusesta eikä valoista. Valot saavat palaa vielä koko pitkän ja pimeän tammikuun läpi. Kun mä en yksinkertaisesti voi luopua kuusesta. Kyllä se varmaan tammikuun puoleen väliin mennessä menee ulos, kait.

Helmikuu onkin jo valoisampi kuukausi kuin tammikuu. Sillo otetaan riemulla vastaan Runebergin päivä ja ystävänpäivä. En minä hirveästi lähettele ystävänpäiväkortteja, mutta onhan se kivaa jos joku muistaa mua. Mutta Runebergintortut ovat kyllä tosi hyviä. Mutta hei vielä tammikuu, mennään vielä tämä kuukausi läpi niin olla lähempänä kevättä.

torstai 3. tammikuuta 2019

Joululahjat

Aluksi ajattelin etten tänne viitti niitä laittaa, mutta ovatpahan hyvässä muistissa. Niin laiteenpas.

Äidiltä: Ihana kahvimuki, suihkugeeli, Vallila Käpylä pussilakanasetti, Haisuli käsipyyhe (vihreä), Paulo Coelhon päiväkirja, puol kiloa marmeladeja.

Äidin miesystävältä: 4 Casino arpaa ja puoli kiloa marmeladeja.

Ihanalta kaverilta: Itse tehdyt villasukat, vihreitä kuulia, cd.n, Walt Disneyn dvd, ihana kissa. Sitä kissasta tykkäsin tosi paljon. Niin ja teetä Kissan päivät.

Sukulaisilta: Kynttilä ja nameja.


Kuvia ei ole, vaikka otinkin niitä, koska miun pitäis tyhjentää tätä tietokoneen kuvatilaa. Vissiin taisin luetella kaikki mitä sain.

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Ihana joulu, mutta entä sen jälkeen?

Meillä oli ihana joulu. Rauhallinen, siis todella rauhallinen. Lahjoja tuli läjäpäin. Avattiin ne vasta joulupäivänä ja Tapaninpäivänä. Aattona käyntiin saunomassa äitin miesystävällä ja eikä ruvettu kymmenen aikaa avaa lahjoja. Käyntiin myös viemässä kynttilät haudoille niin äitin kuin iskän vanhempien haudoille. Tää on se hetki jota rakastan. Ihmiset toivottavat toisilleen hyvää joulua vaikkeivät tunnekkaan. Miks aina vois olla tällainen hetki...


Mitä joulun jälkeen. Mä en uutta vuotta vietä, koska suren vanhaa vuotta kun pitää jättää jälkeensä. Nyt tavallaan toivon, että tää vuosi antaisi enemmän kuin tää vanha. Haluaisin tehdä jotain ja että viimeinkin löytäisin sen miehen. Tää yksin olo ei ole kivaa! No on mulla toki äiti, mutta kaipais jotain muutakin. Plääh, turhaa minä sitä tänne kirjoitan. Elämästä täytyy ottaa kiinni ja alkaa tekee jotain. Onnistuukohan se ensi vuonna, onnistuu kun päätän niin.

maanantai 24. joulukuuta 2018

Mukavaa joulua!

Tulin toivottamaan teille: Oikein ihanaa, hyvää ja rauhallista joulua! Miten sen nyt tahdotte viettää.


Tässä kuvassa minä ja serkku poika vietteettiin ensimmäistä yhteistä joulua meidän talossa. Vuosi oli 1982 tai 1983. No kuitenkin kauan, kauan aikaa sitten. Sillo joulussa oli taikaa, että tuleeko joulupukki vai ei ja mitä se tuo. Tuoko lahjoja vai risuja. Taivaan kiitos, lahjoja tuli. Viettäkää hyvä joulu, niin mekin teemme.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Joulukalentereita

Se on vihdoin viimein joulukuu! Ihanaa! Mä niin rakastan tätä kuuta. Aina on jotain pientä tekemistä. Joulukortit, lahjat, kodin jouluun laitto, leivonta jne. Ja eihän joulukuu tuntuisi miltään, jos ei ole joulukalenteria. Mulla on niitä tänä vuonna neljä kappaletta tai oikeastaan viisi, mutta yhtä en avaa. Tässä ne ovat:


Nalle Puh. Perinteinen kuva joulukalenteri. Ihan kiva, mutta enemmän saa irti kun on jotain käsinkosketeltavaa.


Kätyrit. Perinteinen suklaakalenteri. Äiti toi tän jostain, kun tietää että tykkään näistä keltaisista ukkoloista, kuten hän sanoo. Minä avaan ja äiti syö suklaat. Ite kun en tykkää suklaasta.


Äitin tekemä kalenteri. Tästä voi tulla ihan mitä vaan. Siellä sattaa olla lappu, josta käsketään etsiä se lahja jemma. Ei välttämättä ole tulitikkuaskin kokoinen. Äiti teki tämän jo lapsuudessa mulle ja nyt teki uuden. Tää taitaa olla käytössä viidettä vuotta. Minkä teki aiemmin oli kanssa hieno, kun siinä oli narut että sai vetää tuon luukun auki. Jossakin se on vielä tallessa.


Lopuksi karkkikalenteri. Nyt raaskin sen viimein ostaa. Sieltä tulee aina Haribon karkki. Tätä himoitsin jo viime vuonna, mutta nyt vihdoin sain sen. Jee!

Aku Ankan välissä tuli myös kalenteri, mutta sitä en raaski avata. Siinä on niin ihana, kuva. Saa olla ihan sellasenaan piristyttämässä päivääni. Tietenkin katson tv.stä sen lähettämät joulukalenterit. The Joulukalenteri on paras!