Ihana joulu, mutta entä sen jälkeen?

Meillä oli ihana joulu. Rauhallinen, siis todella rauhallinen. Lahjoja tuli läjäpäin. Avattiin ne vasta joulupäivänä ja Tapaninpäivänä. Aattona käyntiin saunomassa äitin miesystävällä ja eikä ruvettu kymmenen aikaa avaa lahjoja. Käyntiin myös viemässä kynttilät haudoille niin äitin kuin iskän vanhempien haudoille. Tää on se hetki jota rakastan. Ihmiset toivottavat toisilleen hyvää joulua vaikkeivät tunnekkaan. Miks aina vois olla tällainen hetki...

Mitä joulun jälkeen. Mä en uutta vuotta vietä, koska suren vanhaa vuotta kun pitää jättää jälkeensä. Nyt tavallaan toivon, että tää vuosi antaisi enemmän kuin tää vanha. Haluaisin tehdä jotain ja että viimeinkin löytäisin sen miehen. Tää yksin olo ei ole kivaa! No on mulla toki äiti, mutta kaipais jotain muutakin. Plääh, turhaa minä sitä tänne kirjoitan. Elämästä täytyy ottaa kiinni ja alkaa tekee jotain. Onnistuukohan se ensi vuonna, onnistuu kun päätän niin.