Miksi kirjoitan Muumeista. Voisinhan minä kirjoittaa My Little Ponyista. Koska miulle on käynyt niin että olen kirjastosta lainannut näitä kumpiakn kausia katsottavaksi. Näitä uudempia Ponyja ja vanhoja Muumeja. Miulla pitäisi olla lapsi minkä kanssa sais katsella näitä, mutta kun ei ole. Nyh. Tähän väliin join kylmää kahvia, hyi. Haenpa kuumaa ja jatkan kirjoitusta. Hetkinen...
No niin millokahan ne Muumit alkoivat tulemaan. Olinkohan sillo 10 vuotta vanha. No ainekin siinä iässä että kiinnostivat mua. En kyllä koskaan ollut Muumien perään vaan Nuuskamuikkusen ja Pikku Myyn. Olivatha ne sentään ihmisiä. Tai tavallaan ihmisiä. Nuuskamuikkunen on kuin minä. Yksinäinen susi. Se asuu teltassa, mutta ei Muumien luona ja se lähtee talven ajaksi pois. Silloin se on yksin.
Jos äitiltä kysytään niin minä olen Pikku Myy. Minulla aina joku jäynä mielessä. Ja haluaisin tehdä vaikka mitä ihan niinkuin Pikku Myy. Omasta mielestä en ole kyllä niin ilkeä kuin Pikku Myy. Vaan rauhallinen Nuuskamuikkunen.
Minä siis seurailen vieläkin Muumeja, mutta kirjoja en sentään lue. Jotain niissä kuitenkin on, koska jaksan niitä seurata. Pienenä jotkut jaksot pelottivat mua, kun oli Mörköä ja kummituksia. Mutta eivät enää.
perjantai 27. heinäkuuta 2018
torstai 19. heinäkuuta 2018
Hiekkalinna 17.7. 2018
Yleensä on tullut käytyä hiekkalinnaa kuvaamassa ja niin tänäkin vuonna. Aluksi tarkoitus oli mennä Kiteen eläinpuistoon, mutta +33 astetta mittarissa näytti siltä ettei kannata niin pitkää reissua tehdä. Joten päädyttiin Lappeenrantaan.
Melkein kaikista otin kuvan, mutta laitan tähän vain muutaman. Muutenhan tulisi kuvaähky. Näissä on hienosti otettu huomioon pienetkin yksityiskohdat. Sanotaan että paremmalta näyttää luonnossa kuin kuvissa.
Tää oli upea. Se oli niiku sisällä siellä linnan perukoilla. Tuli jotenkin rauhallinen olo kun tämän näki.
Siinäpä pienet palat teille. Mutta päivä oli tosi kuuma, niin hirveästi ei viittitty siellä olla. Käyntiin kahvilla (varjossa) ja sit käyntiin ostamassa mansikoita ja lakuja satamatorilta. Tehtiin yhdessä ystävän kanssa tämä retki.
Melkein kaikista otin kuvan, mutta laitan tähän vain muutaman. Muutenhan tulisi kuvaähky. Näissä on hienosti otettu huomioon pienetkin yksityiskohdat. Sanotaan että paremmalta näyttää luonnossa kuin kuvissa.
Tää oli upea. Se oli niiku sisällä siellä linnan perukoilla. Tuli jotenkin rauhallinen olo kun tämän näki.
Siinäpä pienet palat teille. Mutta päivä oli tosi kuuma, niin hirveästi ei viittitty siellä olla. Käyntiin kahvilla (varjossa) ja sit käyntiin ostamassa mansikoita ja lakuja satamatorilta. Tehtiin yhdessä ystävän kanssa tämä retki.
tiistai 10. heinäkuuta 2018
Ystävyys
Jotkut ystävyydet pitävät läpi elämän. Toiset syttyy ja sammuu hiljalleen. Minulla on paljon kokemusta näistä jotka sammuvat hiljalleen.
Tutustuin yhteen ystävään keväällä 2016 aikoihin. Oltiin ystäviä ja tiet erosivat. Sitten taas palailtiin yhteen 2017 keväällä. Tää oli ainoa ystävä joka kävi mua tapaamassa sairaallassa. Minä ajattelin ettei hän tulee enää kun en osaa puhua, mutta tuli kuiteskin. Hän antoi mulle sen Nuuskamuikkusen pahmolelun.
Hän on vieläkin minun ystävä.
Tässä vaiheessa sitä miettii, että hän on todellinen ystävä, kun kesti sen sairaudenkin. Toiset kaverit vieroksuivat mua, kun en osannut ilmaista itseäni kuten halusin. Mutta vain yksi jäi. Tässä on hyvä puoli se., että pystyn puhumaan taas normaalisti. Olen kuin ennenkin. Sitä ei muuta osaa sanoa kuin: Hyväksy sellaisena kuin minä olen.
Tutustuin yhteen ystävään keväällä 2016 aikoihin. Oltiin ystäviä ja tiet erosivat. Sitten taas palailtiin yhteen 2017 keväällä. Tää oli ainoa ystävä joka kävi mua tapaamassa sairaallassa. Minä ajattelin ettei hän tulee enää kun en osaa puhua, mutta tuli kuiteskin. Hän antoi mulle sen Nuuskamuikkusen pahmolelun.
Hän on vieläkin minun ystävä.
Tässä vaiheessa sitä miettii, että hän on todellinen ystävä, kun kesti sen sairaudenkin. Toiset kaverit vieroksuivat mua, kun en osannut ilmaista itseäni kuten halusin. Mutta vain yksi jäi. Tässä on hyvä puoli se., että pystyn puhumaan taas normaalisti. Olen kuin ennenkin. Sitä ei muuta osaa sanoa kuin: Hyväksy sellaisena kuin minä olen.
torstai 5. heinäkuuta 2018
Puhelinkoppi
Tai puhelinkioski niinku tällä internetin ihmeellisessä maailmassa sanotiin. Meille se oli puhelinkoppi. Aikamoni muistaa ne, vaikka niitä ei enää olekkaan. Niistä pysty soittamaan kolikoilla ja myöhemmin tulivat puhelinkortit joilla pysty soittamaan.
En ole koskaan soittanut kolikko aikana. En ainekaan muista, mutta kortti aikana kylläkin.
Tässä näette ennenaikaan käyttetyttyjä kortteja. Minäkin keräilin niitä. Minulla ei ollut muuta kuin tuo kukkakortti oikeassa yläkulmassa. Se oli 30 markan arvoinen. Sillä usein soiteltiin kun oltiin Hesassa pelireissussa: Kaikki on ok. Tullaan iltajunalla kotia. Moikka!
Ei turhia sönketytty siihen puhelimeen. Kerottiin vaan mihin aikaa voi tulla hakemaan asemalta. Iskä oli hirveän huolissaan siitä jos ei tiettyyn aikaan soittanut missä mennään, olenko hengissä. Tuohon aikaan kännykät vasta tekivät tuloaan markkinoille. Eikä niitä murrosikäisillä tenavilla vielä ollut. Minulla ei tainnut olla kuin tuo yks kortti. Niin vähän tätä puhelinkoppia tarvitsin. Yleensä oltiin kotikylässä niin ei tarvinnut pahemmin ilmoitella missä olen. Voi niitä aikoja.
En ole koskaan soittanut kolikko aikana. En ainekaan muista, mutta kortti aikana kylläkin.
Tässä näette ennenaikaan käyttetyttyjä kortteja. Minäkin keräilin niitä. Minulla ei ollut muuta kuin tuo kukkakortti oikeassa yläkulmassa. Se oli 30 markan arvoinen. Sillä usein soiteltiin kun oltiin Hesassa pelireissussa: Kaikki on ok. Tullaan iltajunalla kotia. Moikka!
Ei turhia sönketytty siihen puhelimeen. Kerottiin vaan mihin aikaa voi tulla hakemaan asemalta. Iskä oli hirveän huolissaan siitä jos ei tiettyyn aikaan soittanut missä mennään, olenko hengissä. Tuohon aikaan kännykät vasta tekivät tuloaan markkinoille. Eikä niitä murrosikäisillä tenavilla vielä ollut. Minulla ei tainnut olla kuin tuo yks kortti. Niin vähän tätä puhelinkoppia tarvitsin. Yleensä oltiin kotikylässä niin ei tarvinnut pahemmin ilmoitella missä olen. Voi niitä aikoja.
perjantai 29. kesäkuuta 2018
Mansikkaa
Mitäs tähän viikkoon kuului. No saatiin mansikoita. Nam.
Kävin kylässä kaverin luona. Viime kyläilystä oli mennyt kaks vuotta.
Torstaina oli kuuma. Älyttömän kuuma.
Ei mitään ihmeellistä. Tai on se, kun löysin vanhan kaverin uudestaan. Ja ne mansikat. Niistä täytyy laittaa kuva.
Eipä siitä muuta tarvikkaan kuin mansikoita ja kavereita. Nautitaan!
Kävin kylässä kaverin luona. Viime kyläilystä oli mennyt kaks vuotta.
Torstaina oli kuuma. Älyttömän kuuma.
Ei mitään ihmeellistä. Tai on se, kun löysin vanhan kaverin uudestaan. Ja ne mansikat. Niistä täytyy laittaa kuva.
Eipä siitä muuta tarvikkaan kuin mansikoita ja kavereita. Nautitaan!
sunnuntai 17. kesäkuuta 2018
Kesähaaste
Otin Outis lifessa tämmösen haasteen blogiini. Eli Kesähaaste. Katsotaan mitä saadaan aikaseks.
Lippis vai lierihattu?
Nyt ei varmaankaan ole kyse siitä mitä hattua minä käytän. Se on tavallaan lierihattu, mutta ei tällain kesä lierihattu. Joten vastaan lippis. Sitä olen käyttänyt koko nuoren ikäni ajan, mutta aikuisena se sit lakkas. Mutta otetaan lippis.
Pehmis vai jäätelöpallo?
Ihan oikeasti mä en ole koskaan tykännyt jäätelöstä. Jos muksuna oli kahvin kaa jäätelöä, niin minä söin hillot päältä ja annoin iskälle. Pehmikseen pääsin tutustumaan vasta -90 luvun puolella. Joten otetaan pehmis.
Herneet vai mansikat?
Tää on helppo mansikat. Mä en ole koskaan syönyt herneitä. Siis sillei tuoreltaan. Eli mansikat.
Palju vai järvivesi?
Järvivesi. Tulee mökki mieleen näistä.
Grilliherkut vai kesäkeitto?
Mä en ole koskaan tykännyt grillimakkarasta. Sitä on kiva grillata, mutta ei syödä. Joskus ei ollut muuta ruokaa kun iskä grillas niin pakko sitä oli syödä, se puolikas makkara ja mä olin ihan täynnä. Sitten tää kesäkeitto, jos se on samaa mitä koulussa oli niin hyi olkoon. Mutta jos siihen lasketaan marjakeitot: Raparperi, mustikka ja mansikka, niin kyllä kiitos. Eli kesäkeito, kun se on tehty marjoista. Anteeksi raparperi ei ole marja, mutta olkoot siinä. Siitä syötiin meillä muksuna aika paljon.
Mökki vai teltta?
Siis tietenkin mökki. Muksuna sitä nukuttiin teltassa, mutta nyt en menis. Hyi olkoon.
Varjo vai auringonpaiste?
Varjo. Siis aina kun mahdollista niin menen varjoon.
Kesäsade vai kesätuuli?
Kesäsade. Siis oikeasti minä tykkään mennä kesäsateeseen, jos on ollut pitkä kuiva jakso yllä. Se on hienoa tanssia kesäsateessa.
Lavatanssit vai festarit?
Lavatanssit. Olen ollut pari kertaa niissä. Ei ollut mun juttu, mutta mielummin lavatanseihin kuin festareihin. Festareissa en ole ollut kertakaan. En mie sinne uskalla mennä.
Roadtrip vai riippukeinu?
Ilmanmuuta roadtrip. Mun pitää olla aina liikeellä. Riippukeinussa olisin vartin ja nousisin ylös: Mitä nyt tehdään. Aina liikkeessä aina parempi.
Hiirenkorvat vai syreeni tuoksu?
Täähän kuuluu kevääseen, mutta jos pitää vastata niin syreenintuoksu.
Mato-onki vai golfmailat?
Pienenä tykkäsin golfata ja ongellakin kävin. Mutta jos näistä pitää valita niin mato-onki. Ainahan kalaa on kiva saada.
Siinäpä ne olivatkin, jos joku haluaa saada haastetta kehiin niin tehköön pois vaan. En rupea erikseen haastelemaan ketään. Nautitaan kesästä!
Lippis vai lierihattu?
Nyt ei varmaankaan ole kyse siitä mitä hattua minä käytän. Se on tavallaan lierihattu, mutta ei tällain kesä lierihattu. Joten vastaan lippis. Sitä olen käyttänyt koko nuoren ikäni ajan, mutta aikuisena se sit lakkas. Mutta otetaan lippis.
Pehmis vai jäätelöpallo?
Ihan oikeasti mä en ole koskaan tykännyt jäätelöstä. Jos muksuna oli kahvin kaa jäätelöä, niin minä söin hillot päältä ja annoin iskälle. Pehmikseen pääsin tutustumaan vasta -90 luvun puolella. Joten otetaan pehmis.
Herneet vai mansikat?
Tää on helppo mansikat. Mä en ole koskaan syönyt herneitä. Siis sillei tuoreltaan. Eli mansikat.
Palju vai järvivesi?
Järvivesi. Tulee mökki mieleen näistä.
Grilliherkut vai kesäkeitto?
Mä en ole koskaan tykännyt grillimakkarasta. Sitä on kiva grillata, mutta ei syödä. Joskus ei ollut muuta ruokaa kun iskä grillas niin pakko sitä oli syödä, se puolikas makkara ja mä olin ihan täynnä. Sitten tää kesäkeitto, jos se on samaa mitä koulussa oli niin hyi olkoon. Mutta jos siihen lasketaan marjakeitot: Raparperi, mustikka ja mansikka, niin kyllä kiitos. Eli kesäkeito, kun se on tehty marjoista. Anteeksi raparperi ei ole marja, mutta olkoot siinä. Siitä syötiin meillä muksuna aika paljon.
Mökki vai teltta?
Siis tietenkin mökki. Muksuna sitä nukuttiin teltassa, mutta nyt en menis. Hyi olkoon.
Varjo vai auringonpaiste?
Varjo. Siis aina kun mahdollista niin menen varjoon.
Kesäsade vai kesätuuli?
Kesäsade. Siis oikeasti minä tykkään mennä kesäsateeseen, jos on ollut pitkä kuiva jakso yllä. Se on hienoa tanssia kesäsateessa.
Lavatanssit vai festarit?
Lavatanssit. Olen ollut pari kertaa niissä. Ei ollut mun juttu, mutta mielummin lavatanseihin kuin festareihin. Festareissa en ole ollut kertakaan. En mie sinne uskalla mennä.
Roadtrip vai riippukeinu?
Ilmanmuuta roadtrip. Mun pitää olla aina liikeellä. Riippukeinussa olisin vartin ja nousisin ylös: Mitä nyt tehdään. Aina liikkeessä aina parempi.
Hiirenkorvat vai syreeni tuoksu?
Täähän kuuluu kevääseen, mutta jos pitää vastata niin syreenintuoksu.
Mato-onki vai golfmailat?
Pienenä tykkäsin golfata ja ongellakin kävin. Mutta jos näistä pitää valita niin mato-onki. Ainahan kalaa on kiva saada.
Siinäpä ne olivatkin, jos joku haluaa saada haastetta kehiin niin tehköön pois vaan. En rupea erikseen haastelemaan ketään. Nautitaan kesästä!
maanantai 4. kesäkuuta 2018
Jokerit
Viikko vierähti taas aika nopeaan. Nyt ollaankin jo kesä virallisesti aloitettu. Ja kohta se on ohi. No ei nyt sentään, nautitaan. Hellettä on piisannut. Välillä se on hyvä ja välillä huono, mutta en valita. Sitä ei suomessa piisaa kuin 3-4 kuukaudelle. Sit loput tärrissää kylmässä tai sateessa.
Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Tai hetkinen. Sain mä iskältä kirjeen. Senpä minä esittelen. Kaikkihan tietää että minun suosikki jääkiekko joukkueeni on Jokerit. Jos ei, niin nyt tiedätte. Senpä vuoksi minä sain iskältäni tällaisen jutun.
Eikö olekkin hieno! Minulle on. Teinityttönä olin kova Jokerit fani, mutta nykyään ihan normi. Kaikkihan teininä on vähän niikuin: Wau! Me aina käytiin katsomassa SaiPa hallilla pelejä. Jokanen joukkue katottiin kerran läpi paitsi Tappara ja Jokerit kaks kertaa läpi. Koska iskä kannatti Tapparaa ja minä Jokereita. Se oli kultaista aikaa. Oikein kaipaan nyt tuota aikaa. Mutta hei, onhan mulla muistot.
Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Tai hetkinen. Sain mä iskältä kirjeen. Senpä minä esittelen. Kaikkihan tietää että minun suosikki jääkiekko joukkueeni on Jokerit. Jos ei, niin nyt tiedätte. Senpä vuoksi minä sain iskältäni tällaisen jutun.
Eikö olekkin hieno! Minulle on. Teinityttönä olin kova Jokerit fani, mutta nykyään ihan normi. Kaikkihan teininä on vähän niikuin: Wau! Me aina käytiin katsomassa SaiPa hallilla pelejä. Jokanen joukkue katottiin kerran läpi paitsi Tappara ja Jokerit kaks kertaa läpi. Koska iskä kannatti Tapparaa ja minä Jokereita. Se oli kultaista aikaa. Oikein kaipaan nyt tuota aikaa. Mutta hei, onhan mulla muistot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
