Äiti toi eilen illalla tai siis yöllä kuusen sisälle. Se oli tuotu jo hyvissä ajoin niin tuotiin lämpimään. Vielä ei sitä koristeltu. Vähän vain valoja laitettiin. Kuusen koristelu tapahtuu myöhemmin.
Tänään äiti vietti kuusi viiva seitsemän tuntia keittiössä. Leipoi joulutorttuja, piaripullia ja pipareita. Vei joulutorttuja naapurin isännälle (yksinäinen vanhus) ja kaverilleen. Ehkäpä se joulu tulee, kun antaa tulla.
tiistai 19. joulukuuta 2017
sunnuntai 17. joulukuuta 2017
Viikon päästä joulu
Se on kuulkaas joulu viikon päästä. Miltä tuntuu? Hypittekö riemusta vai oletko njääh sama päivä kuin muutkin. Jouluna syödään hyvin ja valitetaan kun närästää, mutta syödään silti vain lisää. Kinkku tunkee Tapanina ulos korvista ja joululaatikot ei voi vähempää kiinnostaa. Jouluna avataan lahjoja mietitään että voi kuin sain tän jo. Mutta ei auta iloista on näyttettävä.
Jouluna pitäisi rauhoittua. Antaa aikaa itselleen ja keskittyä siihen mikä minusta tuntuu hyvältä. Ei ne ainaset sukulaiset ja muu häseltävä joukko ympärillä, vaan mitä minä itse ajattelen. Minä keskityn rauhallisen joulumuusikin kuunteluun ja siihen mikä minusta tuntuu hyvältä. Kävelen lenkkejä ja mietin kuinka ennen oli kaikki paremmin. Niin minä teen. Entä sinä?
Jouluna pitäisi rauhoittua. Antaa aikaa itselleen ja keskittyä siihen mikä minusta tuntuu hyvältä. Ei ne ainaset sukulaiset ja muu häseltävä joukko ympärillä, vaan mitä minä itse ajattelen. Minä keskityn rauhallisen joulumuusikin kuunteluun ja siihen mikä minusta tuntuu hyvältä. Kävelen lenkkejä ja mietin kuinka ennen oli kaikki paremmin. Niin minä teen. Entä sinä?
torstai 14. joulukuuta 2017
The Joulukalenteri
Eikö voisi tulla mitään ihanempaa kuin The Joulukalenteri uusintana. Tässä sitä on jotakin. En tiedä mutta nämä nykyajan kalenterit eivät iske minuun. Niistä ei saa mitään irti. Tonttu Toljanterin jälkeen ei ole tullut mitään hyvää. Plääh, miksi sekin piti lopettaa. Kaikki hyvät lopetetaan.
Mutta nyt saamme tutkia tonttuja parin vuosikymmenen takaa. Heillä on iki ihana ryhmä. Eivätkä maalais asukkaat tiedä mitään näistä tontuista. Mutta Näsä tietää. Pääsevätkö tontut karkuun Näsältä vai viekö hän tonttujen kirjan. Katso seuraava jakso. Täältä voitte lukea lisää:The Joulukalenteri
Mutta nyt saamme tutkia tonttuja parin vuosikymmenen takaa. Heillä on iki ihana ryhmä. Eivätkä maalais asukkaat tiedä mitään näistä tontuista. Mutta Näsä tietää. Pääsevätkö tontut karkuun Näsältä vai viekö hän tonttujen kirjan. Katso seuraava jakso. Täältä voitte lukea lisää:The Joulukalenteri
sunnuntai 10. joulukuuta 2017
Joululauluja
Suurin osa meistä kuuntelee joululauluja. Niitä on ihan mukava kirjo kaikenlaisia. Mutta nyt minä kysyn: Kuunteletko suomalaisia vai vierasperäisiä lauluja?
Itse olen suomalaisen kannalla. Vesa-Matti Loiri osaa tulkita suomalaiset laulut niin tunteella. Niitä ei voi kuin ihastellen kuunnella. On monia muitakin hyviä laulun esittäjiä kuten Samuli Edelmann. Mutta mikä kolahtaa teihin näin kiireiden keskellä?
Itse olen suomalaisen kannalla. Vesa-Matti Loiri osaa tulkita suomalaiset laulut niin tunteella. Niitä ei voi kuin ihastellen kuunnella. On monia muitakin hyviä laulun esittäjiä kuten Samuli Edelmann. Mutta mikä kolahtaa teihin näin kiireiden keskellä?
torstai 7. joulukuuta 2017
Vaiana
On ehta musikaali elokuva. Vie laulun mukana mennessään. Totuttuun tapaan tässäkin elokuvassa taas kuollaan. Mikähän se on Disneyllä kun kuollaan monissa elokuvissa. Tässä ei kuitenkaan rakastuta. Ihme.
Olen monesti ajatellut. Kuollaan, seikkailu ja rakastutaan. Tämä on ollut hyvinkin johdonmukaista. Vainassa on ihanat värit ja kulkee laulun mukana eteenpäin. Olen katsonut tämän vain enkkuversiona seuraavaksi täytyy katsoa suomiversiona. Muuttuuko elokuva kuin paljon. Useammin suomi versiot ovat hyviä. Ja joitakin elokuvia en voi katsoa kuin suomiversiona. Mutta niin asiaan. Vaiana on hyvä elokuva. Sopii Disneyn ystäville. Itse sanon vielä että hiukset olivat ihanan näköiset. Ne olivat kuin aidot haituvat. Oikeesti. Ihmettelin varmaan puolet ajasta hiuksia. Hassua, miten todenmukaisesti ne saadakkaan nykylaiteilla. Tämä on muuten merellinen seikkailu. Valta osa käydään meren antimissa. Sivuhahmoista mieleen jäi pikku possu, mutta se oli vain lopussa ja alussa osissa. Harmi, oisi saanut olla enemmänkin. Mitä antaisin arvosanaksi neljä tai viisi tähteä. Jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan, niinkuin Disneyn elokuvien kuuluu ollakin.
Olen monesti ajatellut. Kuollaan, seikkailu ja rakastutaan. Tämä on ollut hyvinkin johdonmukaista. Vainassa on ihanat värit ja kulkee laulun mukana eteenpäin. Olen katsonut tämän vain enkkuversiona seuraavaksi täytyy katsoa suomiversiona. Muuttuuko elokuva kuin paljon. Useammin suomi versiot ovat hyviä. Ja joitakin elokuvia en voi katsoa kuin suomiversiona. Mutta niin asiaan. Vaiana on hyvä elokuva. Sopii Disneyn ystäville. Itse sanon vielä että hiukset olivat ihanan näköiset. Ne olivat kuin aidot haituvat. Oikeesti. Ihmettelin varmaan puolet ajasta hiuksia. Hassua, miten todenmukaisesti ne saadakkaan nykylaiteilla. Tämä on muuten merellinen seikkailu. Valta osa käydään meren antimissa. Sivuhahmoista mieleen jäi pikku possu, mutta se oli vain lopussa ja alussa osissa. Harmi, oisi saanut olla enemmänkin. Mitä antaisin arvosanaksi neljä tai viisi tähteä. Jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan, niinkuin Disneyn elokuvien kuuluu ollakin.
lauantai 2. joulukuuta 2017
Pelkäsin pienenä joulupukkia
Tää on ihan tosi. Joulupukkia odotettiin ja odotettiin, mutta sit kun se tuli niin säikähdin. Ainakin 4 ja 5. vuotiaana tapahtui sama rupeama. Se oli jännittäävä aikaa kun jouluaatto alkoi kääntyä iltaan. Tiedettiin alkaa pukin odotus. Minä ja serkku olimme kovin innoissamme tästä. Ja viimein se tuli. Joulupukki astui sisään ja laulettiin: Joulupukki, joulupukki. Joulupukki vetäs tip tappia ja alettiin lahjojen jako.
Ja niitä oli paljon!
Minä aloin itkemisen. Vaikka punanuttuinen joulupukki oli hyvä hahmo, niin minä itkin. Siinä suuressa mönkäreessä oli jotain pelottavaa. Pienen kränän jälkeen mut saatiin syliin istumaan ja se pelotti mua. Voi, voi. Eihän joulupukin nähden saa itkeä. Tässä muutama valokuva siitä, kuinka pelkäsin pukkia.
Jee oli tyytyväinen pukin tavatessaan. Oikein kaularutisti pukkia.
Minä hieman hämilläni pukin sylissä.
Kun joulupukki oli mennyt niin saimme avata lahjat. Siinä olikin repimistä. Ja voitte kuvitella mikä riemu siinä oli kaikkien lelujen keskellä. Siinä sitten loppuilta leikkittiin ja aikuiset saivat tehdä mitä halusivat. Olimme serkun kanssa varmaan lopenväsyneitä, kun meidät saateltiin nukkumaan. Joulupäivänä jatkui leikki. Oli se ihanaa aikaa.
Kummatkin sylissä pukin. Toinen nauraa ja minä naama hieman mutruissani.
Mutta se tyhjyys tuli joulun jälkeen. Taas vuosi ennenkuin saan nauttia tästä.
Mutta sitähän se on.
Ja niitä oli paljon!
Minä aloin itkemisen. Vaikka punanuttuinen joulupukki oli hyvä hahmo, niin minä itkin. Siinä suuressa mönkäreessä oli jotain pelottavaa. Pienen kränän jälkeen mut saatiin syliin istumaan ja se pelotti mua. Voi, voi. Eihän joulupukin nähden saa itkeä. Tässä muutama valokuva siitä, kuinka pelkäsin pukkia.
Jee oli tyytyväinen pukin tavatessaan. Oikein kaularutisti pukkia.
Minä hieman hämilläni pukin sylissä.
Kun joulupukki oli mennyt niin saimme avata lahjat. Siinä olikin repimistä. Ja voitte kuvitella mikä riemu siinä oli kaikkien lelujen keskellä. Siinä sitten loppuilta leikkittiin ja aikuiset saivat tehdä mitä halusivat. Olimme serkun kanssa varmaan lopenväsyneitä, kun meidät saateltiin nukkumaan. Joulupäivänä jatkui leikki. Oli se ihanaa aikaa.
Kummatkin sylissä pukin. Toinen nauraa ja minä naama hieman mutruissani.
Mutta se tyhjyys tuli joulun jälkeen. Taas vuosi ennenkuin saan nauttia tästä.
Mutta sitähän se on.
torstai 30. marraskuuta 2017
Röllistä Frendeihin
Siinä oli pieni katsaus mitä katsoin pieneä. Röllistä ja Frendeihin asti. Napakymppi on edelleen se katsotuin ohjelma. Siitä ei pääse mihinkään. Lukemistossa se oli katsotuin ohjelma ja himppaa vaille tuli Speden Spelit. Ehkä teistäkin löysivät sieltä jotain mitä pääsi ajatuksin siiven tempoilemaan näihin kultti sarjoihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




