Sivut

lauantai 20. toukokuuta 2017

Mun äiti on ihana

Joo, tänä vuonna hän oli varsin vähään tyytyväinen äitienpäivänä. Toivoi lahjaksi vain mustekynää jonka sain ilmaseks kauniisti pyytämällä Ärrä-kauppiaalta. Oli mulla jemmassa sille Rocherin kylkiäisenä tullut kynsilakkakin, mutta olisi ollut varsin tyytyväinen pelkkään kynään. Kynsilakassa meni vielä niin hauskasti, että tykkäsi sävystäkin. Että ei ollut ihan lahjaton äitienpäivä, vaikka aluksi siltä näyttikin. Köyhä keksii keinot.


Illalla käytiin vielä mummon haudalle viemässä kaunis enkeli kynttilä ja Narsissi. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja seesteinen. Lämmin aurinkoinen kevät ilta jota laskeva aurinko ja lintujen laulu kehystivät. Saisinpa pitää rakkaan äitini kauemmin luonani, kuin hän omansa. Kuten olen kertonutkin: Mummo kuoli 62.v. leukemiaan äitin ollessa vasta 30-vuotias.
Ai niin, jälkeenpäin ostin äitille vielä saniaisen kaupasta ja puhuin siihen alennuksen, kun olivat päästäneet kuivahtamaan liikaa kukkasen. Tällainen äiskäpäivä tänä vuonna.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kuplis

Joka kevät se on pakko ostaa. Nimittäin uusi kuplis, vaikka entisessäkin olisi vielä poweria. Tiedän myös sen, että lisää poweria saa fairysta ja isompia kuplia. Nää vaan on niin söpöjä.


Meidän kylän K-supermarketista tarttui mukaan tällainen kaveri. Äiti ei edes huomannut, kun sujautin sen ostoskoriin. Vasta kassalla katsoi: Mikä tuo on? Karkkia?
Itse huomasin kotona, että viime vuonna mulla oli ollut sama teema.


Heh, nyt on kumppanukset yhdessä, vaikka yksi kamuista eri purkissa.
Eiköhän tällä taas yhen kesän pärjää. Puhaltaletteko te saippuakuplia vai onko se ihan lasten hommaa?

lauantai 13. toukokuuta 2017

Puhutaanpa minusta

Tai tarkemmin ottaen siintä, kun olin lapsi. Ainoana lapsena koin suunnatonta vapautta olla ja tehdä miten lystää. Ei ollut isosiskoa tai veljeä kieltämässä saatikka pikkusiskoa tai veljeä roikkumassa tiellä sotkemassa leikkejä. Ei tarvinnut jakaa leluja tai huonetta. Ei tarvinnut käyttää toisen vanhoja vaatteita ( ehkä joskus serkkujen ). Kaikki oli omaa ja vain yksinomaan mun!

Niinpä sellainen asia kuin kaverit olivat minulle vieras käsite. Enkä osannut oikein jakaa heidänkään kanssaan aluksi mitään. Leikittiin ensin vain ulkona keskenään puolueettomalla alueella "ei kenenkään maalla" metsässä. Tai kaverin kotona. Lopulta uskalsin pyytää heitä meille kylään esim. Videoita katsomaan tai lautapelejä pelaamaan.Harmi, kun en voi laittaa tähän kaverikuvia yksityisyyssuojan takia.

Kuva vuodelta 2016.
Näettekö tuolla muumien takana olevan norsu pankin? Tottakai näette. Eihän ne muumit nyt norsun kokoisia ole. Tuohon pankkiin keräsin 50 pennisiä muksuna. Niitä joiden toisella puolella on karhun kuva. Tarkoitus oli kerätä pankki täyteen, vaan eipä tullut täyteen. Siellä ne ovat vieläkin 50 penniset. Voisikin joku päivä laskea paljon niitä oikein kertyi.

Kuten moni lapsi niin minäkin olen halunnut milloin mitäkin aina parvisängystä maastopyörään. Yksi asia jonka lopulta syntymäpäivälahjaksi sain oli leija.


Taisin olla aika leija, kun mulla oli oma leija. Tässä kuvassa vielä naurattaa, niin että reikäset hampaat vilkkuu. Kummi-tädin etelänmatkalta tuoma paita päällä. Ei naurattanut enää ulkona, kun leija ei lentänytkään niin hienosti kuin elokuvissa. Minua kyllä varoiteltiin asiasta, mutta en uskonut. Pyh, ihan tyhmä leija, vaikka hienon näköinen perhonen siinä onkin. Liekö syy sitten siinä, että perhoset ei taivaisiin lennä. Leija jäi muutaman ulkoilutuksen jälkeen makaamaan vaatekaappien päälle. Lieköhän tuo vieläkin siellä.

Seuraavassa kuvassa onkin jo vähän rauhallisempi meininki ja lampussa roikkuvien koristeiden perusteella joulunalus aikaa eletään.


Sama lamppu siellä olohuoneessa vieläkin on. Turhan matalalla vaan. Aina siihen kolauttaa päänsä. Syy miksi halusin tämän kuvan tänne laittaa on taustalla näkyvät asiat. Ensinnäkin tuo iso lipasto. Se on nykyään minun huoneessani ja sen päällä läppärillä nyt tätäkin tekstiä kirjoitan. Muistatte myös varmaan minun ison kolmiosaisen kauris taulun jonka aiemmin esittelin blogissani. Tuolla taustalla näkyy äitin vastaava sinisävyinen joutsentaulu. Sen vieressä on kehyksissä kolme kanava käsityötä jotka äiti on neulonut. Sen jälkeen, kun hän kyllästyi kokoamaan isoja palapelejä siirtyi äiti kanavatöihin. Tällä kertaa minulla toisen kummin ostama t-paita päällä. Kummit ostivat paljon vaatelahjoja jotka eivät minulta suurta suosiota valitettavasti saaneet. Hiuksien pituudesta ja olemattomasta otsatukasta voin päätellä, että tässä kuvassa olen kymmenen vuotias. Leija kuvassa kahdeksan tai yhdeksän.



tiistai 9. toukokuuta 2017

Kirje joulupukilta

Toukuinen perjantai 5.5. oli aivan erityinen postipäivä. Sain nimittäin postia ihan Napapiiriltä asti. Joulupukki oli muistanut minua! Kirjoitin hänelle joulukuussa kuten joka vuosi teen, mutta tänä vuonna vein kirjeen ihan postiin asti ja varmistin osoitteen oikeellisuuden.


Silti en enää osannut odottaa vastausta joten voitte vaan kuvitella kuinka yllättynyt olin saamastani kirjeestä. Uskon entistä enemmän joulupukkiin tämän jälkeen. Ennenkaikkea ajattelin, että tuskin aikuisten kirjeisiin edes vastataan, kun vastausta odottavia lapsiakin on niin paljon ympäri maapallon.


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Dvd kokoelmaa

Yksi tylsä päivä en muuta keksinyt, niin kuvailin dvd-kokoelmaani tänne blogiini. Kuvissa vain kaks kolmasosaa kokoelmasta, koska osa odottaa lajittelua (hamsteri haalinut liikaa tavaraa ilman säilytyspaikkaa). Sekä mun suosikki sarjani Frendit uupuu kokonaan, kun on säilytyksessä varastossa isossa pahvilaatikossa koko tuotantokausi. Täytys hakee pois. Täytys käydä koko varastolla ylipäätään. En ole siellä eron jälkeen vieraillut. Mutta nyt sitä kokoelmaa kuviin...



Nää löytyvät vitriinistä ja kuten lähemmässä tarkastelussa näkee löytyy sieltä Uuno Turhapuro leffojakin jotka ovat keräilyn alla parhaillaan. Vitriinistä löytyy myös muutama Disney kirja.


Big Bang Theory eli Rillit Huurussa keräilyn alla.



Nämä löytyvät siis oman huoneeni kirjahyllystä. Alakerran eli olohuoneen kirjahyllyssä on lisää, mutta niitä en jaksanut kuvata varmaan joku 40-50 leffaa siellä.



Rappukäytävän hyllyssä on tällainen kasa joka on kasvanut sit viime kuvan oton jälkeen. Siellä on seassa kyllä pari myynti leffaakin. Nimittäin: Potter ja Paris. Ei ihan mun juttu, mutta läpi katoin kun tuli erään isomman leffapaketin mukana. Eihän noita vielä kovin paljon ole, mutta unelmoin tulevaisuudessani pyhittäväni yhden kokonaisen huoneen leffakokoelmalleni kunnon kotiteatteri laitteiston kera.




torstai 4. toukokuuta 2017

Tv Mix örkit karkkipussi

Tää on niin huono karkkipussi, että ansaitsee oman varoittavan arvostelun. Ensinnäkin iso ja kallis, mutta on sisältökin iso. Sen ison ja muhevan sisällön takia ostin, kun fiilistelin vanhoja kunnon irtokarkki aikoja, kun sillä viimoisella markalla valittiin kioskilta pari 50 pennin karkkia. Vaan eipä tämä sisältö kovin suuria väristyksiä aiheuttanut.


Mustat rotat olivat hyviä. Hedelmä karkit sitkeitä ja vaahtiksista mä en vaan pidä. Siis tuommosista vaahtiksista mitä tuo pussi sisältää. Normivaahtopallerot ovat asia erikseen. En tule toiste ostamaan ja teemaaltaakin sopis paremmin Halloweenin kuin Vappuun, mutta toisaaltaan kesä on kuuluisaa ötököiden aikaa joten antaa mennä.
Arvosana: Yksi nallekarkki. Tätä ei voi edes herkut otsakkeen alle liittää ettei joku tulevaisuudessa erehdy näitä semmosiksi luulemaan.


maanantai 1. toukokuuta 2017

Pez karkkiautomaatti

Kyllä minä kutsun sitä automaatiksi en annostelijaksi. Kuinka monella oli semmoinen lapsena? Edes yksi? Itse sain ihka enssimmäisen, kun menin mummolle yökylään. Valitsin sinisen Sylvester-kissan. Minusta se ol hurjan jännä ja kiva, vaikka en itse osannutkaan asetella karkkeja koneeseen. Ylpeänä tarjosin siintä mummolassa kaikille ja närkästyin, kun eno rohmusi kaksi kerrallaan. Vedoten karkkien pienuuteen.
Myöhemmin pikkujouluaikaan kokoelmani kasvoi punaisella joulupukilla jolla äiti lahjoi mut kotia, että pääsi tyttöjen kanssa juhlimaan. Joulupukki aiheutti tietysti myös suurta ihastusta, vaikka tietty taika laitteesta oli hävinnyt.
En muista, että me oltas koskaan ostettu täyttöpakkauksia. Saatu paketti, kun loppui niin siintä tuli lelu.
Simpsons elokuva huuman aikaan ostin itselleni Maggie Simpsons annostelijan ja nyt voittekin jo arvata mihin tullaan.


(Ylivaloittuneeseen kuvaan). Äiti osti mulle vaaleanpunaisen Smurffiinan. Olisin halunnut vihreän Välkyn, mutta minkäs teet. Lahja on lahja, mutta pienessä päässäni suunnittelin ostavani nämä kaikki erilaiset Smurffit, niin ei jälkeenpäin harmita. Hintahan ei päätä huimaa ja makukin on vallanmainio.
Punaisesta Pappasmurffista tulee erhdyttävästi joulupukki annostelija mieleen. Samanlainen partasuu.


Herätyskello ja "aamutabut" vierekkäin. Tosin herätyskellolla ei ole juurikaan käyttöä, niin histoarillinen pölykerros on päässyt laskeutumaan sen ylle. Mitäs pienistä. Vielä mun tarttis varastohuoneesta saada mun vaaleanpunainen Smurffiina seinäkello tänne huoneeseen. Ihankuin täällä ei niitä kelloja jo tarpeeksi ois. Se on kyllä sellain nätin hailakan vaaleanpunainen. Ei samaa purppura värisarjaa kuin nää. Vielä te sen näette.