Nappasin jälleen kerran Outin blogista mukaan haasteen. Tällä kertaa tehdä lapsuuteni aakkoset. Tässä saattaapi olla samoja sanoja kuin elämäni aakkosissa, mutta tokkopa tuo haitanneen. Aloitetaan.
A niinkuin Aku Ankka. Tullut mulle todella pienestä pitäen joten se kuului jokaiseen lapsuuden viikkooni ja arkeni iloksi ihan samoin vanhemmilla myös. Meillä kaikki luki Akkaria.
B niinkuin Bambi. Ensimmäinen elokuva jonka lapsena taetterissa näin ja kyllä oli hieno.
B niinkuin Barbapapa nuo ihanat piirretyt hahmot tv.ssä ja kirjoina ihastuttavat vielä nykyajan lapsiakin.
B niinkuin Ballerina nougat täytekeksit. Nää oli vielä pakko ympätä tähän, kun söin näitä puol paketillista aamulla, kun odotin kahvin valuvan. Oisin varmaan syönyt kaikki, mutta äiti ehti tässä vaiheessa pelastaa loput kekseistä. Yleensä arkena meillä oli perus kaura tai muro keksejä, mutta vanhempana osasin vaatia jo laatua. Suklaalehdet olivat myös kova sana.
C niinkuin C-kasetti. Niitä kuunneltiin kaikkialla koko 80-luku ja ysärilläkin. Kotona, autossa, rannalla ja mökillä nyt aineskin. Pieni kevyt mankka kulki kätevästi mukana paikasta toiseen.
D niinkuin Datsun. Juu oli se hieno auto ja satavarmasti sellanen paikka jossa minä sain vauvana unen päästä kiinni.
D niinkuin Dallas. Sitä vanhemmat katsoivat telkkarista.
D niinkuin Disney. Satujen taikaa jo pienestä lähtien.
E niinkuin enot. Heitä näki aina mummolassa. Toista harvemmin ja toista useammin. Tärkeitä ovat vieläkin.
F niinkuin Fiesta. Tällä pikkuautolla kulki kätevästi välillä neljäkin tyttöä kouluun ja äiti toimi hovikuskina koko ala-asteen ajan. Luotettava ja kestävä söpö pikku Fiesta.
G niinkuin Goodman Irwin. Irwinin musiikki väritti lapsuuttani. Äiti ei oikein tykännyt, mutta iskän kanssa autossa joskus kuunneltiin. Enhän mä ymmärtänyt puoliakaan sanoista, mutta naureskelin esim: Kaurahattu, rehupurkki, punaniska, perusjuntti sana litanialle.
H niinkuin Halinallet. Varmaan kaikki 80-luvun lapset muistavat nämä söpöt pastelliset nallekarhut. Ihan mun yks suosikki piirretyistä joka aina vuokrattiin.
I niinkuin isä. Tarviiko tätä perustella. Missä iskä siellä Minttukin, koska iskän kanssa nyt vaan tapahtui yleensä jännempiä asioita kuin äitin kanssa.
J niinkuin serkku-pojan nimen eka kirjan. Oma rakas serkku-poikani. Ilman häntä lapsuuteni olisi ollut tylsä, naarmuton ja kuhmuton. Onneksi kuhmut katosivat iän myötä ja osattiin olla ihan ihmisiks. Erittäin tärkeä ja rakas ihminen minulle.
K niinkuin Kissa, koira ja kalat. Kas siinä meidän kaikki rakkaat lemmikit. Ensin oli koira ja sit tuli kissa ja niin kierre oli valmis.
L niinkuin leikkiautot. Niitä mulla oli lähemmäs sata ja niillä sai vauhdikkaat leikit aina aikaseks.
L niinkuin lautapelit. Näitähän oli ja pelattiin etenkin iskän kanssa paljon.
M niinkuin mummot. Mummolassa sai kaikkea herkkua ja hellää huolenpitoa.
M niinkuin My Little Ponyt. Kovasti tykätyt lelut autojen lisksi. Muutamasta vaan menin jyrsimään kavioita pikku hampaillani.
M niinkuin meidän kolmen kissan nimen ensimmäinen kirjain. Ne olivatkin rakkaita meille, vaan naapuri päätti nirhata kaksi ja kolmas jäi auton alle. Kissoilla oli kaulapannat ja rokotusmerkit, mutta niin se ikävä ihminen väitti kulkukissoja pyydystävänsä.
N niinkuin meidän ensimmäisen koiran nimen etukirjain. Todella rakas lemmikki minulle joka menehtyi ikävä kyllä jo 11-vuotiaana minun ollessa yhdeksän vanha.
N niinkuin Nintendo. Aivan pakko lisätä listaan. Sen verran paljon väritti lapsuuttani ja nuoruuttani.
O niinkuin omenat. Niitä piisasi kummallakin mummolla puutarhassaan ja niistä tehtiin hilloa sekä omenapiirakkaa.
P niinkuin Pikku Kakkonen ja Pelle Hermanni. Joka arki-ilta oli pakko nähdä Pikku Kakkonen ja peittää silmät Nukku-Matin unihiekan heitolta.
P niinkuin piirretyt. Yleensäkkin kaikki piirretyt olivat lapsuudessa tärkeitä. Etenkin jouluaaton aamun monen tunnin spektaakkeli.
Q niinkuin Queen. Nyt tarkoitan korttipakan kuningatarta. Isä opetti minut pelaamaan korttia, kun olin kuuden vanha ja ihmettelin kovasti miksi kuningatar on merkitty q-kirjaimella.
R niinkuin Rölli-peikko. Tässä tulee hirmuinen Rölli, on mulla metsässä tölli. Kautta likaisten varpaitteni oli yksi lempi lausahduksistani.
S niinkuin sirkus. Sirkuksessa käytiin iskän kanssa monena vuonna peräkkäin. Saapui aina keväisin meidän kylille ja oli iso juttu.
S niinkuin Smurffit nuo sinivalkeat ihanat metsän asukit olivat mun fanituksen kohde. Vielä aikuisenakin. Söpöintä mitä mulla pienenä oli oli sininen Smurffi toppahaalari. Ulkoa hailakan sinisen värinen ja sisäpuolella Smurrikuvioinen pehmeä vuori.
S niinkuin serkut. Serkut toimivat minulla sisarusten korvikkeena.
T niinkuin Tädit. Niin äitin sisko kuin iskän sisko joka on mun kummi-täti tärkeitä olivat.
U niinkuin ukki. Tässä tapauksessa nimenomaan äidinisä. Kaikki blogiani seuranneet tietävät kuinka suuri vaikuttaja ukkini oli minulle.
V niinkuin vadelmaveneet. Vadelmavene karkkeja ostettiin kiskalta aina markalla kymmenen vai saiko vain viisi. En muista, mutta hyviä olivat.
V niinkuin vaaleanpunainen ja vihreä. Ensin oli vaaleanpunainen lempiväri ja sitten vihreä.
W niinkuin Walt Disney. Walt Disneyn piirretyt ja elokuvat kuuluivat niin lapsuuteeni kuin nuoruuteeni. Samoin kirjat ym. oheistuotteet.
X niinkuin herra tai neiti X Napakympissä. Parasta lauantai-illan viihdettä oli tietenkin Napakymppi ja jännätä kenet se mystinen X valitsee.
Y niinkuin yöpuku. Joka joulun varma lahjahitti ja yleensä vaaleanpunainen väriltään.
Ä niinkuin äiti. Ei kai tähän muuta vastausta ole olemassakaan kuin lämmin pullantuoksuinen äiti.
Ö niinkuin örkit. Siis ne oli Nintendon Super Mario pelissä niitä hassun näköisiä tyyppejä joiden listimisestä sai sata pistettä. Se ihan eka vihollinen joka tulee vastaan. Ollaan aina kutsuttu niitä örkeiksi enkä edes tiedä höiden oikeaa nimeä.
Listasta puuttuu Å ehkäpä ollaan Ruotsissa käyty jossain Å.lla alkavassa paikassa, mutta siitä mulla ei ole muistikuvia. Täytyy kysyä äidiltä. Oltiin muutama yö siellä hänen tädillään kylässä aikoinaan, kun olin kuuden vanha. Tuosta reissusta voisikin tehdä oman lapsuusmuistelo osion, mutta se onkin jo toinen tarina se.
perjantai 17. maaliskuuta 2017
tiistai 14. maaliskuuta 2017
Pääsiäisnamut
Huuhdahdin innostuneena ääneen, kun ne kaupassa näin. Pääsiäisnamut meinaan. Heti ihastelemaan ja katselemaan mitä uutta tänä vuonna on tarjolla. No, ainakin ihania Minion suklaamunia (mulle). Ilahduin myös siintä, että joka viides Kinder sisältää Smurffi yllätyksen. Minä vanhana Smurffi fanina olin todella iloinen tästä ja aion kerätä kaikki! Työnjako on sellainen, että äiti syö suklaan ja minä saan yllätyksen (siis lelun). Eräänlainen (ei niin mukava) yllätys oli sekin, kun ostin Pupuneidin Hedelmärae karkkipussin. (Ihan mun lemppari pääsiäisen sesonkituote.) Kaupassa en ajatellut asiaa, mutta kotona kyllä heti huomasin puutteen, kun pussin avasin.
Punaiset namuset loistivat poissaolollaan. Vielä viime vuonna niitä oli oikein kaksin kappalein: Kirkkaan punainen ja vadelman punainen. Miksi, voi miksi ne on poistettu! Pussi on aika väritön nyt ilman noita punaisia namusia. Olikohan niissä jotain EU.n. myrkylliseksi määrittelemiä atsovärejä. Tiedä häntä, mutta raekarkeissa on aina ollut punaisia rakeita ja niin niissä tulee aina olevan. Meidän kylän kaupoilta ei löydy muita raekarkkeja kuin näitä, mutta uskoisin jossain olevan jonkun toisen firmankin raenamuja joista löytyy vielä punaisia. Onneksi vihreän sentään jättivät rauhaan ja pussiin. Mut silti. Melkein puolet väreistä on poissa! Siellä keltaisessa pupupojan pussissa oli vielä punaisiakin karkkeja, mutta en tykkää vaahtissisällöstä, kun taas penskana tykkäsin enemmän niistä kuin näistä.
Mitä pääsiäisnamuja sinä odotat eniten? Onko Kinder ykkönen vai hyi olkoon listalla?
Punaiset namuset loistivat poissaolollaan. Vielä viime vuonna niitä oli oikein kaksin kappalein: Kirkkaan punainen ja vadelman punainen. Miksi, voi miksi ne on poistettu! Pussi on aika väritön nyt ilman noita punaisia namusia. Olikohan niissä jotain EU.n. myrkylliseksi määrittelemiä atsovärejä. Tiedä häntä, mutta raekarkeissa on aina ollut punaisia rakeita ja niin niissä tulee aina olevan. Meidän kylän kaupoilta ei löydy muita raekarkkeja kuin näitä, mutta uskoisin jossain olevan jonkun toisen firmankin raenamuja joista löytyy vielä punaisia. Onneksi vihreän sentään jättivät rauhaan ja pussiin. Mut silti. Melkein puolet väreistä on poissa! Siellä keltaisessa pupupojan pussissa oli vielä punaisiakin karkkeja, mutta en tykkää vaahtissisällöstä, kun taas penskana tykkäsin enemmän niistä kuin näistä.
Mitä pääsiäisnamuja sinä odotat eniten? Onko Kinder ykkönen vai hyi olkoon listalla?
perjantai 10. maaliskuuta 2017
Mummo ja lumiukko
Kaikki varmasti tietävät tv.n Lumiukko piirretyn joka tulee aina jouluaattoisin. No, tämä on minun oma lumiukko tarina. Ikävä kyllä tässäkin on surullinen loppu.
Mummolla oli todella kaunis lumiukko kynttilä johon olin lapsena ihastunut. Se oli kauniimpi kuin yksään kotona omista olevista. Ihastelin sitä ja leikin sillä (kyllä kynttilälläkin voi leikkiä) mummolassa ollessani. Usein kuitenkin annoin lumiukon olla pöydällä omalla paikallaan haaveilevan näköisenä.
Tuli syksy 1988. Olin jo seitsemän ja aloittanut ekan luokan koulussa. En vieraillut mummolla enää kolmea kertaa viikossa. Syksy oli kääntymässä talveksi ja lumiukko kynttilä päässyt keskeiselle paikalle olohuoneen pöydän päällä. Olimme sunnuntai vierailulla mummolassa, kun kahvin jälkeen mummo otti kynttilän käteensä ja antoi sen minulle syliin sanoen: Se on sinun nyt. Vie se omaan kotiin. Katsoin mummoa ihmeissäni, kun aiemmin olin kysynyt kynttilää itselleni, niin en ollut saanut. Vastasin: En minä voi sinun kynttilää ottaa. Sen koti on täällä ja tulee mummoa ikävä. Ota vaan, kun mummo on niin vanha ettei välttämättä enää kauan jaksa huolehtia lumiukosta. Mummo vastasi. Katoin vuoroin mummoa ja vuoroin kynttilää. No, minä otan, mutta kerro heti, jos tulee ikävä niin tuon lumiukon takaisin. Vastasin.
Mummo oli sairastunut kesän lopulla leukemiaan ja aavisti kai oman lähtönsä. Halusi taata tälle lumiukolle turvallisen kodin sen sijaan, että se olisi hänen jälkeensä heitetty roskiin. Mummo kuoli maaliskuussa 1989. En tiedä mistä hän tuon kynttilän oli saanut, mutta vastaavaa en ole koskaan nähnyt missään. Laitoin sen kotona muiden lumiukko kynttilöiden viereen ja se oli edelleen kaikkein kaunein eikä yhdelläkään toisella ollut silmät kiinni niinkuin tällä lumiukolla. Tätä kynttilää en myisi edes miljoonasta. Sen arvoa ei voi rahassa mitata. Itkettää melkein lumiukon kohtalo. Sillä kenelle minä sen tulevaisuudessa annan vai vienkö mukanani hautaan. Polttaa en raaski poiskaan, mutta toivotaan että saamme vielä montakymmentä vuotta viettää yhdessä.
Julkaisen tän tekstin mummoni muistolle. Tänään on hänen kuolinpäivän vuosipäivä 10.3.1989. Mummoni oli kuollessaan 62-vuotias.
Mummolla oli todella kaunis lumiukko kynttilä johon olin lapsena ihastunut. Se oli kauniimpi kuin yksään kotona omista olevista. Ihastelin sitä ja leikin sillä (kyllä kynttilälläkin voi leikkiä) mummolassa ollessani. Usein kuitenkin annoin lumiukon olla pöydällä omalla paikallaan haaveilevan näköisenä.
Tuli syksy 1988. Olin jo seitsemän ja aloittanut ekan luokan koulussa. En vieraillut mummolla enää kolmea kertaa viikossa. Syksy oli kääntymässä talveksi ja lumiukko kynttilä päässyt keskeiselle paikalle olohuoneen pöydän päällä. Olimme sunnuntai vierailulla mummolassa, kun kahvin jälkeen mummo otti kynttilän käteensä ja antoi sen minulle syliin sanoen: Se on sinun nyt. Vie se omaan kotiin. Katsoin mummoa ihmeissäni, kun aiemmin olin kysynyt kynttilää itselleni, niin en ollut saanut. Vastasin: En minä voi sinun kynttilää ottaa. Sen koti on täällä ja tulee mummoa ikävä. Ota vaan, kun mummo on niin vanha ettei välttämättä enää kauan jaksa huolehtia lumiukosta. Mummo vastasi. Katoin vuoroin mummoa ja vuoroin kynttilää. No, minä otan, mutta kerro heti, jos tulee ikävä niin tuon lumiukon takaisin. Vastasin.
| Kuvassa Lumiukko tonttukaverinsa kanssa viime jouluna. |
Julkaisen tän tekstin mummoni muistolle. Tänään on hänen kuolinpäivän vuosipäivä 10.3.1989. Mummoni oli kuollessaan 62-vuotias.
tiistai 7. maaliskuuta 2017
Leluja: Legot
Minä en muksuna paljoa legoilla leikkinyt. Oli niitä peruslegoja jonkin verran. Hyvin vähän. Tekniikka legoja ei lainkaan. En varmasti edes tiennyt sellaisia olevan olemassakaan. Ruotsinlaivalta mulle ostettiin upea lego laiva joka onkin saanut koristaa kirjahyllyäni aina tuosta lähtein. Iskä auttoi kasaamisessa. Minä laitoin tarrat.
Itseasiassa tämä kyseinen kuvassa näkyvä laiva minut innoittikin kirjoittamaan tätä tekstiä. Laiva on ostettu ruotsin laivalta 80-luvulla. Laivaa ei ole kokoamisen jälkeen enää purettu eikä sillä ole leikitty. Tuolla oman huoneeni kirjahyllyn päällä se on komeillut jo parikymmentä vuotta.
Oli kuitenkin eräs lego sarja jolla leikin ja se oli Fabuland legot joissa seikkailivat eläinhahmot. Jossain vintillähän nuo ovat vieläkin tallessa. Etsin netin syövereistä yhden kuvan kyseisestä sarjasta.
Tämä oli ensimmäinen setti jonka sarjasta sain. Myöhemmin sain hienon myllyn josta en ikävä kyllä löytänyt kuvaa netistä ja omani on vintillä. Näiden lisäksi omistin muutaman pienemmän lisäosan. Uskon näiden olleen aika hintavia joten sen vuoksi olen saanut vain pieniä täydennyssarjoja. No kaikki legothan on kalliita. Näissä oli hauskoja eläinhahmoja ja ihania yksityiskohtia kuten kuvassakin näkyvät kukat ja juomamukit. Hämärä muistikuva olisi, että tädin perheeltä olisin näitä lahjaksi saanut.
Muistatko sinä tällaisen legosarjan? Leikitkö paljon legoilla?
Itseasiassa tämä kyseinen kuvassa näkyvä laiva minut innoittikin kirjoittamaan tätä tekstiä. Laiva on ostettu ruotsin laivalta 80-luvulla. Laivaa ei ole kokoamisen jälkeen enää purettu eikä sillä ole leikitty. Tuolla oman huoneeni kirjahyllyn päällä se on komeillut jo parikymmentä vuotta.
Oli kuitenkin eräs lego sarja jolla leikin ja se oli Fabuland legot joissa seikkailivat eläinhahmot. Jossain vintillähän nuo ovat vieläkin tallessa. Etsin netin syövereistä yhden kuvan kyseisestä sarjasta.
Tämä oli ensimmäinen setti jonka sarjasta sain. Myöhemmin sain hienon myllyn josta en ikävä kyllä löytänyt kuvaa netistä ja omani on vintillä. Näiden lisäksi omistin muutaman pienemmän lisäosan. Uskon näiden olleen aika hintavia joten sen vuoksi olen saanut vain pieniä täydennyssarjoja. No kaikki legothan on kalliita. Näissä oli hauskoja eläinhahmoja ja ihania yksityiskohtia kuten kuvassakin näkyvät kukat ja juomamukit. Hämärä muistikuva olisi, että tädin perheeltä olisin näitä lahjaksi saanut.
Muistatko sinä tällaisen legosarjan? Leikitkö paljon legoilla?
sunnuntai 5. maaliskuuta 2017
Herkkuvaihdon paketit
Herkkuvaihto suoritettiin kolmen lukijan kesken ja on aika katsoa minkälaisia ylläreitä kukakin sai. Seuraava herkkuvaihto on mitä ilmeisemmin kesällä, koska tuo kevät on kohta jo käsillä niin hypätään sen yli ja palataan tähän asiaan taas, kun mahdolliset helteet hellivät.
Hennan saamat herkut löytyvät täältä.
Päikän enkeli ja suklaateemainen paketti löytyy täältä.
Elämää hetkessä blogistin poju-2008 paketin näet täältä.
Kiitos kaikille kolmelle mukana olleelle ja palataan, kun aika on taas kypsä!
Hennan saamat herkut löytyvät täältä.
Päikän enkeli ja suklaateemainen paketti löytyy täältä.
Elämää hetkessä blogistin poju-2008 paketin näet täältä.
Kiitos kaikille kolmelle mukana olleelle ja palataan, kun aika on taas kypsä!
perjantai 3. maaliskuuta 2017
25 + 1 satunnaista faktaa minusta
Nappasin Outin blogista haasteen ja kerron 25 satunnaista faktaa itsestäni. Suurinosa on teille varmaan tuttuja, mutta katsotaan mitä aikaseks saadaan.
1. Olen perheeni ainoa lapsi ja ylpeä siitä.
2. Rakastan laulamista, mutta kanssa ihmiset ei sen kuulemista.
3. Inhoan pölyisiä kirjoja.
4. Syön joka päivä karkkia.
5. Syön joka päivä hedelmiä.
6. Haaveilen paljon.
7. Olen Disney fani.
8. Rakastan Kätyreitä.
9. Kaipaan 80-lukua ja irtokarkkeja.
10. Olen itsepäinen.
11. Minua kutsutaan tuuliviiriksi, koska vaihdan mielipidettäni niin usein ja nopeasti.
12. Teen vähintään kahta asiaa kerralla. En jaksa kauan nyhjätä yhden projektin parissa.
13. Vaikka kolmonen on onnenlukuni. En tykkää luvusta 13.
14. Olen ahkera kirjaston käyttäjä.
15. Minulla on neljä serkkua. Yks äitin puolelta ja kolme isän puolelta.
16. Lempivärini on vihreä.
17. Suosikki lakuni on Pandan pehmeää ja makeaa lakritsia.
18. Olin koulussa puukäsityö ryhmässä.
19. En silitä vaatteita.
20. Inhoan vaatteiden ostoa.
21. Voisin elää pelkillä korvapuusteilla ja kekseillä.
22. En osaa piirtää.
23. Äiti on mulle tärkein ihminen maailmassa.
24. Ei on sana jonka osaan parhaiten.
25. Katson liikaa elokuvia.
26. Tätä et varmana tiennyt. Olen ollut kolme kertaa kihloissa ja kerran naimisissa.
1. Olen perheeni ainoa lapsi ja ylpeä siitä.
2. Rakastan laulamista, mutta kanssa ihmiset ei sen kuulemista.
3. Inhoan pölyisiä kirjoja.
4. Syön joka päivä karkkia.
5. Syön joka päivä hedelmiä.
6. Haaveilen paljon.
7. Olen Disney fani.
8. Rakastan Kätyreitä.
9. Kaipaan 80-lukua ja irtokarkkeja.
10. Olen itsepäinen.
11. Minua kutsutaan tuuliviiriksi, koska vaihdan mielipidettäni niin usein ja nopeasti.
12. Teen vähintään kahta asiaa kerralla. En jaksa kauan nyhjätä yhden projektin parissa.
13. Vaikka kolmonen on onnenlukuni. En tykkää luvusta 13.
14. Olen ahkera kirjaston käyttäjä.
15. Minulla on neljä serkkua. Yks äitin puolelta ja kolme isän puolelta.
16. Lempivärini on vihreä.
17. Suosikki lakuni on Pandan pehmeää ja makeaa lakritsia.
18. Olin koulussa puukäsityö ryhmässä.
19. En silitä vaatteita.
20. Inhoan vaatteiden ostoa.
21. Voisin elää pelkillä korvapuusteilla ja kekseillä.
22. En osaa piirtää.
23. Äiti on mulle tärkein ihminen maailmassa.
24. Ei on sana jonka osaan parhaiten.
25. Katson liikaa elokuvia.
26. Tätä et varmana tiennyt. Olen ollut kolme kertaa kihloissa ja kerran naimisissa.
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
Voi tätä nostalgian määrää
Siinäpä hurahti pari viikkoa melko nostalgisissa merkeissä täällä blogin puolella. Totuushan on se, että minun tän hetkisessä elämässä ei tapahdu mitään kirjoitettavan arvoista, niin paras muistella menneitä hyviä aikoja. Ei minun elämässäni nytkään mitään vikaa ole. Älkää käsittäkö väärin. Kirjoitan kuitenkin mielummin tapahtumat omaan päiväkirjaani kuin blogiin.
Lopetin sen korttihaasteen toteuttamisen tänne blogiin, kun tuntui niin tyhmältä kuvata joka kuukausi joku kortti esittelyyn. Toteutan haasteen yksityisesti loppuun. Niin yksityisyydestä puheenollen... Olen ihan tietoisesti vähentänyt yksityiselämästäni kertovia julkaisuja blogissani. Muutenkin tuo kirjoitusinto laimentunut, mutta lopettamassa en ole. Ehkä vähän vaan hiljennän julkaisu tahtia.
Lopetin sen korttihaasteen toteuttamisen tänne blogiin, kun tuntui niin tyhmältä kuvata joka kuukausi joku kortti esittelyyn. Toteutan haasteen yksityisesti loppuun. Niin yksityisyydestä puheenollen... Olen ihan tietoisesti vähentänyt yksityiselämästäni kertovia julkaisuja blogissani. Muutenkin tuo kirjoitusinto laimentunut, mutta lopettamassa en ole. Ehkä vähän vaan hiljennän julkaisu tahtia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)