Mummo ja lumiukko

Kaikki varmasti tietävät tv.n Lumiukko piirretyn joka tulee aina jouluaattoisin. No, tämä on minun oma lumiukko tarina. Ikävä kyllä tässäkin on surullinen loppu.

Mummolla oli todella kaunis lumiukko kynttilä johon olin lapsena ihastunut. Se oli kauniimpi kuin yksään kotona omista olevista. Ihastelin sitä ja leikin sillä (kyllä kynttilälläkin voi leikkiä) mummolassa ollessani. Usein kuitenkin annoin lumiukon olla pöydällä omalla paikallaan haaveilevan näköisenä.
Tuli syksy 1988. Olin jo seitsemän ja aloittanut ekan luokan koulussa. En vieraillut mummolla enää kolmea kertaa viikossa. Syksy oli kääntymässä talveksi ja lumiukko kynttilä päässyt keskeiselle paikalle olohuoneen pöydän päällä. Olimme sunnuntai vierailulla mummolassa, kun kahvin jälkeen mummo otti kynttilän käteensä ja antoi sen minulle syliin sanoen: Se on sinun nyt. Vie se omaan kotiin. Katsoin mummoa ihmeissäni, kun aiemmin olin kysynyt kynttilää itselleni, niin en ollut saanut. Vastasin: En minä voi sinun kynttilää ottaa. Sen koti on täällä ja tulee mummoa ikävä. Ota vaan, kun mummo on niin vanha ettei välttämättä enää kauan jaksa huolehtia lumiukosta. Mummo vastasi. Katoin vuoroin mummoa ja vuoroin kynttilää. No, minä otan, mutta kerro heti, jos tulee ikävä niin tuon lumiukon takaisin. Vastasin.

Kuvassa Lumiukko tonttukaverinsa kanssa viime jouluna.

Mummo oli sairastunut kesän lopulla leukemiaan ja aavisti kai oman lähtönsä. Halusi taata tälle lumiukolle turvallisen kodin sen sijaan, että se olisi hänen jälkeensä heitetty roskiin. Mummo kuoli maaliskuussa 1989. En tiedä mistä hän tuon kynttilän oli saanut, mutta vastaavaa en ole koskaan nähnyt missään. Laitoin sen kotona muiden lumiukko kynttilöiden viereen ja se oli edelleen kaikkein kaunein eikä yhdelläkään toisella ollut silmät kiinni niinkuin tällä lumiukolla. Tätä kynttilää en myisi edes miljoonasta. Sen arvoa ei voi rahassa mitata. Itkettää melkein lumiukon kohtalo. Sillä kenelle minä sen tulevaisuudessa annan vai vienkö mukanani hautaan. Polttaa en raaski poiskaan, mutta toivotaan että saamme vielä montakymmentä vuotta viettää yhdessä.

Julkaisen tän tekstin mummoni muistolle. Tänään on hänen kuolinpäivän vuosipäivä 10.3.1989. Mummoni oli kuollessaan 62-vuotias.