Sivut

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulu silloin kun olin pieni

Elämäni ensimmäinen joulu vietettin perheen kesken olin tuolloin seitsemän kuukauden ikäinen ja olimme asunneet tässä talossa noin puolivuotta. Muistan elävästi kuvan joka minusta ja lahjoista oli otettu olohuoneen ruskella nojatuolilla kaikkien lahjojen ympäröimänä. Oli leluja, kirjoja, lakanoita ja vaatteita. Tuskin vielä kauheasti mitään mistään tajusin, mutta hymy kasvoilla oli silti leveä.

Seuraavana vuonna aloitetiinkin sukujoulujen viettäminen meillä, koska meillä oli eniten tilaa. Sukujoulu käsitti seuraavanlaista väkeä: Molemmat mummot ja toinen ukkini, enot ja täti perheineen. Nämä kaikki toista mummoa lukuunottamatta äitin puolelta. Joulupukin tuloa ootettiin ja jännättiin serkku-pojan kanssa kuumeisesti. Sitä ennen oli kuitenkin joulusauna ja jouluateria. Ei me serkun kanssa oikein maltettu syödä. Saunakin meinas mennä kiukuttelun puolelle.

Lopulta kun tuo hetki koitti, että ovelta kuului koputus, niin litistäydyin äitin kylkeen kiinni. Tylsää oli myös aina laulaa joulupukille: Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes piti kiivetä pukin syliin valokuvaa varten. Mä aloitin korvia vihlovan itkun eikä se loppunut ennenkuin pääsin pois tilanteesta. Pukin poistuttua vesi (kossu) lasin jälkeen alkoi armoton pakettien auki repiminen. Tosin minä olin niin neiti etten muka osannut ite niitä avata, niin iskä jelppas. Ainakin jos paketissa oli nauhoja. Usein saatiin serkun kanssa samantyylisiä lahjoja (riidan välttämiseksi). Aikuiset saattoivat nauttia alkomaholia paitsi äidit. Mun äiti on kaikissa joulukuvissa surullisen ja väsyneen näköinen. Enkä yhtään ihmettele, kun joutui noin ison lössin ruokkimaan ja kahvittamaan. Siihen päälle vielä tiskit, niin jouluilo oli kaukana. Ennen joulua valmisti itse kahvikakuista kekseihin kaiken. Tällaisia sukujouluja meillä vietettiin vuosina 1983-1987. Ukki poistui vuoden 1985 elokuussa keskuudestamme. -87 vuonna olin jo kuuden vanha enkä enää itkenyt joulupukin sylissä, vaan halusin nähdä porot. Reipas tyttö! Poroja en kyllä nähnyt.

Vuosi 1988 mullisti kaiken. Äidinäiti sairastui leukemiaan ja minä aloitin koulun. Vietimme rauhallista joulua perheen kesken kolmistaan. Maaliskuussa mummo nukkui pois ja kaikki sukujuhlat loppuivat siihen. Usko joulupukkiin se viimoinenkin katosi kesällä, kun serkun kanssa meidän lämmönjakohuoneesta löydettiin joulupukin vermeet ja varastosta iso tuohikori jossa osa lahjoista tuotiin. Niin, se joulupukki oli isäni vanhin veli.

Tuosta ajasta muistan kuitenkin parhaiten ne ihanat jouluvalmistelut: Tontut ja valot ikkunaan. Piparitaikinan pihistystä jääkaapista kilpaa iskän kanssa. Joulukuusen tuoksu, kun se aatonaattona tupaan kannettiin. Kinkun tuoksu aattoaamuna. Joulupukin kuumalinja piirettyineen aattoaamuna. Yksi ja sama c-kasetti jota soitettiin eestaas, kun muuta jouluista musiikkia ei ollut. Joulukalenterin availu aina aamuisin, kun silmät pysyivät vain juuri ja juuri auki. Aattoiltana nukahdettiin uusi yökkäri päällä mukavasti äitin ja iskän väliin. En muista jäikö muita yöksi kuin tätini perheineen, kun olivat kaupungista. Seuraavana aamuna oli mukava herätä serkun kanssa leikkimään uusilla leluilla ja tappelemaan siintä kumman auto ajaa kovempaa. Nuo ajat ovat kuitenkin kaukana takanapäin. Sitä samaa tunnelmaa ei enää saa, vaikka kuinka uskoo joulupukkiin.
Kaikki nuo ihanat muistot ovat äitini ansiota joka osasi tehdä joulusta niin satumaisen ja lumoavan.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulupäivä

Joulupäivänä ei tarvitse tehdä mitään. Ollaan vaan ja nautitaan. Jasminella taitaa olla kuitenkin yksi pieni suukko mielessä, kun mistelinoksaa kantaa kädessään. Ei liene vaikea arvata kuka suukon saa?


Joulupäivänä levätään ja syödään hyvin. Katsotaan liikaa elokuvia ja ulkoillaan välillä. Joulupäivä on vuoden kiireettömin päivä. Lapset leikkivät iloisesti uusilla leluillaan aikuisten ajatellessa pikku päässään: Onneksi tää show on taas tältä  vuodelta ohi! Rauhallista joulupäivää!

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluaatto

Jouluaatto on viimein täällä. Belle on aivan selvästi lähtenyt ruokailun päälle ulkoilemaan ja viemään vielä viime hetken lahjaa jollekkin ystävälleen. Vai onko paketti kenties sittenkin Hirviölle?


Jouluaatto iltana on ihana käydä kävelyllä. Kaikkialta huokuu rauha ja hiljaisuus. Saattaa bongata useamman kuin yhden joulupukin. Jouluyö on sininen ja täynnä taikaa niinkuin Disneyn sadut konsanaan . Tai`anomaista jouluaattoa!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Aatonaatto

Se on aatonaattoilta ja Aurorakin vielä linnassaan sommittelee viimoisia koristeita paikoilleen. Kohta tuodaan kuusi sisään ja päästään sitä koristelemaan.

 

Kinkun tuoksu tulee uunista. Kynttilät palaa ja mahassa lentää perhosia. Näinköhän sitä ensi yönä malttaa edes nukkua? Viimeiset lahjat kääritään ja illan päätteeksi istahdetaan sohvalle ihastelemaan kuusta. Joulu on saapunut. Tunnelmallista aatonaattoa!

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulutervehdys sinulle

Tänä vuonna en toteuttanut blogini puolella minkäänlaista joulukalenteria joten ajattelin julkaista kolmena päivänä peräkkäin teille joulutervehdyksen kera ihanien Disney prinsessojen. Kuvat löysin netistä ja halusin hyödyntää jotenkin blogissani. Ensimmäinen tervehdys tulee aatonaattona, toinen aattona ja viimeinen joulupäivänä. Joten blogini ei lepää joulunakaan.


Tervehdyksiin valitsin kolme suosikki prinsessaani. Sattumanvaraisessa järjestyksessä. Kuka tietää tai arvaa ketkä kolme ovat kyseessä? Oikein vastanneiden kesken arvotaan pieni ylläri joka matkustaa uuden vuoden jälkeen voittajalle. Aikaa osallistua arvontaan on seuraavaan tekstiin ja ekaan tervehdykseen asti. Mukavia viimehetken valmisteluja!

maanantai 19. joulukuuta 2016

Joululahja muistoja

Ainoan lapsen elämä on ihanaa etenkin jouluna ja syntymäpäivänä, kun saat suuren kasan lahjoja. Oikeasti kyllä tykkään olla ainokainen. Ei tarvii tapella kenenkään kanssa nyt tai tulevaisuudessa. Mut miettikää sitä lahjavuorta, kun olet suvun nuorin ja perheesi ainoa lapsi. Meitä kyllä sen suhteen serkku-pojan kanssa penskana lellittiin. Joulupukilla oli aina mukanaan iso tuohikontti sekä roskasäkki täynnä lahjoja plus isot lahjat erikseen. Okei, oli siellä seassa aikuistenkin lahjat, mutta silti mieletön määrä niitä kertyi. Joko alkoi ärsyttämään miten meillä on ollut kaupallinen joulu. Siinä tapauksessa älä lue eteenpäin. Kerron nyt joistakin isoista mieleenpainuvimmista lahjoistani vuosien varrelta. Lähinnä lapsuudesta ja nuoruudesta.

Elämäni ensimmäisen radion taisin saada neljä vai viisi vuotiaana joululahjaksi. Siinä oli yksi kasettipesä ja radio. Hyvin sillä pystyi lastenlaulukasetteja ja röllin seikkailuja kuuntelemaan. Myöhemmin se toimi hyvin myös perheen mökki ja keittiö radiona.

Lundbyn nukkekodin sain viisi vuotiaana huonekaluineen, asukkaineen päivineen. Lähinnä sisustin sitä. En leikkinyt.

Kuusi vuotiaana sain ison noin metrin korkuisen pandakarhu pehmolelun. Se oli erillään muista lahjoista ja joulupukki ojensi sen ekana mulle. Olin silmät pyöreenä: Mitä minulle...Ei ole totta!

Kuusi vuotiaana aloitin runoilun ja keksin toivoa joululahjaksi lasten kirjoituskonetta. Sainkin ihan aikuisten oikean kirjoituskoneen. Alkujärkytyksen jälkeen olin iloinen, vaikka se aluksi hieman häiritsi kun oli harmaa ei vaaleanpunainen niinkuin lasten kone. Sillä tulikin myöhemmin monta kirjan alkua kirjoitettua, vaan ei koskaan mitään valmista.

Seitsemän vuotiaana sain ekat korvalappustereot. Samanlaiset kuin serkulla. Ihan mielettömän kova juttu.

Soiva korurasia tänä päivänä.
Kahdeksan vuotiaana näin Anttilan kuvastossa kauniin musiikkia soittavan joutsen korurasian. Ehdoton tahtomisen paikka. Tosin ennen joulua ehdin sen jo unohtaa kunnes aattona olin ihan ihmeissäni: Mistä pukki tiesi juuri tämän tuoda! Se soittaa todella kaunista sävelmää ja saa nykyään kyyneleet silmiini, kun tuo mieleeni tuon lapsuuteni joulun.

8-bittinen Nintendo. Tää hankittiin kyllä jo ennen joulua ja ostettiin käytettynä. Olin yhdeksän vanha ja iskällä oma lehmä ojassa. Tähän asti oltiin vuokrattu aina silloin tällöin pelikonetta peleineen Ärrältä. Joo, kyllä silloin oli sellainen mahdollisuus. Oma kone oli kaikilla mausteilla eli kaksi ohjainta ja valopistooli eli Zapper.

Olin kymmenen tai yhdentoista, kun kovasti halusin saada radio-ohjattavan auton ja sainkin, mutta karvaasti petyin. Vanhemmat olivat ostaneet sen halvimman version joka löytyi ja jossa ei ollut kuin eteen ja taaksepäin ohjaus. Ei siis lainkaan samanlainen kuin serkku-pojan hienot kääntyilevät autot. Mun auto ajoi vaikka yksinään ympyrää, jos sille ei mitään tehnyt. Tylsää, mutta meni paremman puutteessa. Äiti oli vastustanut koko auton ostoa, koska olin jo niin vanha.

Akvaario hankittiin meille yhteiseks joululahjaksi vuonna 1992. Käytettynä sekin tosin, kaloineen päivineen.

Kaunotar ja Hirviö vhs-kasetti. Vuotta en muista, mutta sen tunteen kyllä ikuisesti, kun paketin avasin ja näin sisällön. Olisikohan ollut 1992 joulu.

Kaunotar ja Hirviö vhs 2016.
Kolmetoista vuotiaana sain uudet korvalappustereot. Samantyyliset mustat kuin serkulla, mutta ilman radiotoimintoa. Vuosi oli 1994 ja lama pahimmillaan. Se näkyi lahjoissa jotka olivat suuremmaksi osaksi käytännöllisiä ja ei niin kivoja. Tuo oli myös ensimmäinen, viimoinen ja ainoa joulu, kun meillä huudettiin sekä riideltiin.

Neljätoista vuotiaana meillä oli takana rankka syksy. Olimme kaikki ihan väsyneitä ja helpottuneita samaan aikaan. Minua lahjottiin paljon, kun olin selvinnyt elämäni vaikeimmasta koettelemuksesta. Sain lahjaksi sähköurut.

Taisin olla viidentoista kun sain Stiga pöytälätkäpelin ja voi hirvitys miten kova ääni siitä syntyi aina pelatessa.

Aikuisena paras lahja on rakkaan kissani valokuvasta teetetty seinäkello.

Aina joka joulu tulleita suosikkeja olivat: Lautapelit, kirjat, pehmolelut (jouluisin joku isompi) ja Nintendo pelit. Alapuolella vielä kuva minusta ja keltaisista korvalappustereoista vuonna 1988. Tietenkin uusi yöpaita päällä.

Minttu 7.v. hymy korvissa.
Tässä vain osa niistä mahtavista lahjoista joita sain. Saatanpa tehdä toisenkin muistelo osan, jos oikein innostun. Varmasti upeita lahjoja olen saanut alle kuus veenäkin, mutta tuo lapsen muisti ei ole vielä silloin kaikkea taltioinut. En myöskään lähtenyt erittelemään tässä niitä kaikki mahtavia lautapelejä joita sain joka joulu jonkinlaisen. Paitsi en koskaan sitä Kummituslinnaa, kun se oli iskästä niin lapsellinen. Arvokkain varmaan jonka sain on Hotel lautapeli.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulun vieraileva tähti

Sillä tavalla huonosti kävi tällä kertaa, että vieraileva tähti ei ehtinyt saapumaan paikalle. Tarkoitukseni oli haastatella tuota punanuttua joulupukkia, mutta nyt on se aika vuodesta, kun pukkia kutsutaan jos mihinkin kissanristiäisiin. Sain kuitenkin pikaisen puhelu haastattelun itse ukolta punanutulta jossa tiedustelin joulu valmisteluiden etenemistä.

Mitenkäs ne jouluvalmistelut siellä Korvatunturilla sujuu?
Hyvin sujuu ja sutjakkaasti. Muori tuossa joka aamu meille riisipuurot keittelee jotta saadaan päivä hyvin käyntiin. Petteriä kumppaneineen on jo koeajettu ja tontuilla, niillä on niin kiire etteivät ehdi enää edes luvunlaskuun. Yhtään en tiedä tällä hetkellä ketkä tontut ovat maailmalla ja ketkä kotona.

Onko siellä piparkakkuja leivottu?
Muori niitä leipoo tuossa pitkin vuotta. Ne kun ovat semmosten alle sata vuotiaiden tonttujen perusruokaa. Maitoa ja piparia maitoparroille. Hoh, hoh, hoo, sitä se pukkikin on pienenä syönyt.

Onko lahjat jo pakattuna?
Kauhean valtava kasa on valmiina, mutta kyllä niitä aina aattoaamuun asti paketoidaan. Aina tulee uusia toiveita ja tarpeita, mutta jokainen saa kyllä omansa.

Mitä haluaisit sanoa lukijoilleni?
Muistakaahan olla kilttejä ja älkää aina sitä pikku-maijaa toruko jos joku menee vähän pieleen. Me ollaan kaikki oltu pikkusia ja virheitä sattuu. Virheitä sattuu vielä joulupukillekkin. Unohtakaa myös se turha hössötys ja hääräys. Joulu tulee ilman siivoustakin. Ennenkaikkea muistakaa syödä paljon riisipuuroa, joulutorttuja ja piparkakkuja. Yksi harras toive olisi vielä, että kun minä kierrän kaikki maailman kodit vuorokaudessa, niin tuo maha joutuu aikamoiselle rasitukselle sen maidon kanssa. Tarjotkaa välillä raikasta vettä niin vatsa ja pukki kiittää. Ei mutta nyt täytyy lähteä Petteriä juoksuttaa jotta pysyy vetreänä. Hei, hei, jouluaattona tavataan!


Kiitos joulupukki. Sinne katosi vanha ukki. Tän kuvan lähetti meille vielä nähtäväksi kuinka Petteriä ulkoiletetaan. Hyvin näyttää sujuvan. Meillä alkaa tämä sarja olla nyt finaalissa. Kaksi vuotta se kesti vierailevat tähdet sarja ja tämän jakson myötä kuopataan muistojen monttuun. Kiitos kaikille mukana olleille jotka mahdollistitte sarjan toteutuksen. On kuitenkin aika siirtää katse tulevaan uusien haasteiden parissa. Rauhallista joulun odotusta.