Joululahja muistoja

Ainoan lapsen elämä on ihanaa etenkin jouluna ja syntymäpäivänä, kun saat suuren kasan lahjoja. Oikeasti kyllä tykkään olla ainokainen. Ei tarvii tapella kenenkään kanssa nyt tai tulevaisuudessa. Mut miettikää sitä lahjavuorta, kun olet suvun nuorin ja perheesi ainoa lapsi. Meitä kyllä sen suhteen serkku-pojan kanssa penskana lellittiin. Joulupukilla oli aina mukanaan iso tuohikontti sekä roskasäkki täynnä lahjoja plus isot lahjat erikseen. Okei, oli siellä seassa aikuistenkin lahjat, mutta silti mieletön määrä niitä kertyi. Joko alkoi ärsyttämään miten meillä on ollut kaupallinen joulu. Siinä tapauksessa älä lue eteenpäin. Kerron nyt joistakin isoista mieleenpainuvimmista lahjoistani vuosien varrelta. Lähinnä lapsuudesta ja nuoruudesta.

Elämäni ensimmäisen radion taisin saada neljä vai viisi vuotiaana joululahjaksi. Siinä oli yksi kasettipesä ja radio. Hyvin sillä pystyi lastenlaulukasetteja ja röllin seikkailuja kuuntelemaan. Myöhemmin se toimi hyvin myös perheen mökki ja keittiö radiona.

Lundbyn nukkekodin sain viisi vuotiaana huonekaluineen, asukkaineen päivineen. Lähinnä sisustin sitä. En leikkinyt.

Kuusi vuotiaana sain ison noin metrin korkuisen pandakarhu pehmolelun. Se oli erillään muista lahjoista ja joulupukki ojensi sen ekana mulle. Olin silmät pyöreenä: Mitä minulle...Ei ole totta!

Kuusi vuotiaana aloitin runoilun ja keksin toivoa joululahjaksi lasten kirjoituskonetta. Sainkin ihan aikuisten oikean kirjoituskoneen. Alkujärkytyksen jälkeen olin iloinen, vaikka se aluksi hieman häiritsi kun oli harmaa ei vaaleanpunainen niinkuin lasten kone. Sillä tulikin myöhemmin monta kirjan alkua kirjoitettua, vaan ei koskaan mitään valmista.

Seitsemän vuotiaana sain ekat korvalappustereot. Samanlaiset kuin serkulla. Ihan mielettömän kova juttu.

Soiva korurasia tänä päivänä.

Kahdeksan vuotiaana näin Anttilan kuvastossa kauniin musiikkia soittavan joutsen korurasian. Ehdoton tahtomisen paikka. Tosin ennen joulua ehdin sen jo unohtaa kunnes aattona olin ihan ihmeissäni: Mistä pukki tiesi juuri tämän tuoda! Se soittaa todella kaunista sävelmää ja saa nykyään kyyneleet silmiini, kun tuo mieleeni tuon lapsuuteni joulun.

8-bittinen Nintendo. Tää hankittiin kyllä jo ennen joulua ja ostettiin käytettynä. Olin yhdeksän vanha ja iskällä oma lehmä ojassa. Tähän asti oltiin vuokrattu aina silloin tällöin pelikonetta peleineen Ärrältä. Joo, kyllä silloin oli sellainen mahdollisuus. Oma kone oli kaikilla mausteilla eli kaksi ohjainta ja valopistooli eli Zapper.

Olin kymmenen tai yhdentoista, kun kovasti halusin saada radio-ohjattavan auton ja sainkin, mutta karvaasti petyin. Vanhemmat olivat ostaneet sen halvimman version joka löytyi ja jossa ei ollut kuin eteen ja taaksepäin ohjaus. Ei siis lainkaan samanlainen kuin serkku-pojan hienot kääntyilevät autot. Mun auto ajoi vaikka yksinään ympyrää, jos sille ei mitään tehnyt. Tylsää, mutta meni paremman puutteessa. Äiti oli vastustanut koko auton ostoa, koska olin jo niin vanha.

Akvaario hankittiin meille yhteiseks joululahjaksi vuonna 1992. Käytettynä sekin tosin, kaloineen päivineen.

Kaunotar ja Hirviö vhs-kasetti. Vuotta en muista, mutta sen tunteen kyllä ikuisesti, kun paketin avasin ja näin sisällön. Olisikohan ollut 1992 joulu.

Kaunotar ja Hirviö vhs 2016.

Kolmetoista vuotiaana sain uudet korvalappustereot. Samantyyliset mustat kuin serkulla, mutta ilman radiotoimintoa. Vuosi oli 1994 ja lama pahimmillaan. Se näkyi lahjoissa jotka olivat suuremmaksi osaksi käytännöllisiä ja ei niin kivoja. Tuo oli myös ensimmäinen, viimoinen ja ainoa joulu, kun meillä huudettiin sekä riideltiin.

Neljätoista vuotiaana meillä oli takana rankka syksy. Olimme kaikki ihan väsyneitä ja helpottuneita samaan aikaan. Minua lahjottiin paljon, kun olin selvinnyt elämäni vaikeimmasta koettelemuksesta. Sain lahjaksi sähköurut.

Taisin olla viidentoista kun sain Stiga pöytälätkäpelin ja voi hirvitys miten kova ääni siitä syntyi aina pelatessa.

Aikuisena paras lahja on rakkaan kissani valokuvasta teetetty seinäkello.

Aina joka joulu tulleita suosikkeja olivat: Lautapelit, kirjat, pehmolelut (jouluisin joku isompi) ja Nintendo pelit. Alapuolella vielä kuva minusta ja keltaisista korvalappustereoista vuonna 1988. Tietenkin uusi yöpaita päällä.

Minttu 7.v. hymy korvissa.

Tässä vain osa niistä mahtavista lahjoista joita sain. Saatanpa tehdä toisenkin muistelo osan, jos oikein innostun. Varmasti upeita lahjoja olen saanut alle kuus veenäkin, mutta tuo lapsen muisti ei ole vielä silloin kaikkea taltioinut. En myöskään lähtenyt erittelemään tässä niitä kaikki mahtavia lautapelejä joita sain joka joulu jonkinlaisen. Paitsi en koskaan sitä Kummituslinnaa, kun se oli iskästä niin lapsellinen. Arvokkain varmaan jonka sain on Hotel lautapeli.