Sivut

perjantai 12. helmikuuta 2016

Unelias

Mä rakastan vihreää, mä rakastan oransseja kissoja, mä rakastan Smurffeja,
mä rakastan Disneyn piirrettyjä ja kaikkein eniten mä rakastan nukkumista!

(anteeksi sumea kuva)
Tässä kuvassa yhdistyy kaikki yllä mainitut asiat. Kissa vasemmalla on velhon kissa smurffeista ja kääpiö oikealla on Unelias Disneyn Lumikki elokuvasta. Tuon kellon olen joskus saanut äitiltä joululahjaksi, mutta ei ole mulla varsinaisessa herätyskello käytössä. Siinä on niin pieni piipitys etten siihen herää korvatulpat korvissa. Ja, voih.
Tuo Unelias kuvaa mua niin hyvin ja sillä on vielä jopa vihreä nuttukin yllä.

Mites siellä ruudun toisella puolella. Mikä tai kuka kääpiöistä kuvaa sinua parhaiten? Oletko kenties hieman Ujo vaiko alati Jörö?

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Herkullinen helmikuu

Just, just ollaan saatu Runebergintortut (nam) sulateltua, kun jo voi vetää laskiaispullaa poskeen ja käydä ikuisuus väittelyä siintä onko se parempaa hillon+kermavaahdon kera vai mantelimassalla. Meillä on aina toiminut hillo+kermavaahto yhdistelmä. Paitsi nykyään syön pullani pelkällä hillolla, kun tuo kermavaahto kuuluu yök, yök-listaan.
Kohtahan se pukkaa ystävänpäivää päällensä niin eikös taas ole syytä pieneen herkutteluun ja juhlaan. Oi, ihana helmikuu tuntuu olevan yhtä juhlaa vaan ja nimenomaan herkuttelijan juhlaa.
Herkuista tulikin akropoo mieleeni, että muistakaas käydä aina lukasemassa perille päässeet paketit.


                Eihän siin, kuin herkuttelimisiin sekä näkemisiin ja kirjoittelemisiin!

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Herkkuvaihdokkaat huomio

Teidän sähköpostista pitäisi nyt löytyä herkkukaverinne tiedot. Olkaa hyvä ja tarkistakaa, jos ette jo ole katsoneet.
Paketit täytyis olla perillä 16.2. mennessä ja lisäilen niistä linkit tähän alle sitä mukaan, kun ovat päässeet perille sekä esille blogiin.

Redrose sai jo oman pakettinsa ja sen näet täältä.
Henna sai makean ja korean yllärin juuri ennen ystävänpäivää. Käykääs katsomassa.
Elämää hetkessä blogistin lasten paketit voit käydä vilkaisemassa täältä ja täältä.
Päikkäkin sai postissa ihanan paketin vai mitä mieltä olette.
Elämää hetkessä blogisti itse sai tällaisen yllärin. 
Jennan namut ja muut jutut näet täältä.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Koukussa sokeriin

Mä syön ihan mielettömän paljon karkkia. Siis ei mitään tolkkua. Aamulla, kun silmät auki saan niin ekana mielessä on karkki ja tie vie "karkkikaapille". Tätä on nyt jatkunut parisen vuotta ja välillä olen koittanut vieroittua karkista ja ihan hyvällä menestyksellä jopa, mutta väsyneenä taas retkahtanut uudelleen. Väsyneenä ei jaksa hillitä itseään ja suussa on koko ajan niin paha maku, että pakkohan sinne on jotain mättää.


Mulla on varaa syödä karkkia, koska olen laiha. Iskäkin sanoi : Senkus syöt! Siun ei tarvii siitä huonoa omaatuntoa potea tai huonommuutta. Kunhan peset hampaat ja käyt hammaslääkärin tarkastuksissa.
No, minähän pesen päivittäin hampaat ja syön xylitol purkkaa ja myös xylitol makeisia. Joten ei tässä suhteessa ongelmaa. Miksi siis soimata itseään huonolla omallatunnolla, vaan nauttia karkista kerta se niin hyvää on.
Muksunakin sanoin: Mä haluan kasvaa äkkiä aikuiseksi, että saan syödä niin paljon karkkia kuin haluan.
No, sillä tiellä ollaan ja näin näemmä toimin. Meillä ei kotonakaan ollut mitään karkkipäivää, vaan ostettin kun mieli teki makiaa ja syötiin. Samoin mummolassa sai päivittäin jotain hyvää. Vähintään lakun tai suklaapatukan. Heh, toinen mummo antoi aina lakupatukan ja toinen suosi suklaata ( DaCapo, Jim, Pätkis ja Kismet). Muutenkin pulla ja keksit ovat kuuluneet jokapäiväiseen ruokavaliooni. Aamu aloitettu muksuna pullamössöllä (kahvin sekaan pilkottua tavallista pullapitkoa) ja lopetettu iltakekseihin.


                             Mites siellä lukijoissa onko muita sokeriaddikteja?

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Talven herkkuvaihto

Ulkona paukkuu pakkanen ja lunta tuiskuttaa. Joulun herkut on mässäilty ja kaapista löytyy vain tyhjiä rasioita. Uudenvuoden sokerin vähennys lupaukset on unohdettu ja haudattu syvälle sinne itseensä.

Aika laittaa siis herkut vaihtoon!
Kaikkihan kallistuu joka vuosi ja usein aina vuodenvaihteessa joten tämä vaikuttaa myös herkkuvaihtoon niin että viiden euron sijaan herkkuja ostetaan kuuden euron edestä. Lapset voivat osallistua myös kunhan vanhemmat huolehtivat paketin esittelyn blogiinsa. Saatu paketti täytyy esitellä ja kuvata blogiin viikon kuluessa saapumisesta

Helmikuussa herkutellaan Runebergintortuilla.
Mukaan pääset kommentoimalla tämän tekstin alle ja jättämällä sähköposti osoitteesi jotta saan sinuun yhteyden. 31.1.2016. arvon parit ja teemana on: Talvi. Pakettien on oltava perillä 16.2.2016. mennessä. Mukaan sujautat siis talvisen kortin, jotain herkkua ja pienen yllätyksen.

Alla olevat tiedot lähetät sähköpostiini.

Nimi ja osoite 
Herkuinta herkkua
Ällöintä yökköä
Allergiat
Pienet jutut joista pidän (ei syötävää)
Asiat joista en pidä (ei syötävää)
Blogisi osoite
Nimimerkki (blogi nimesi)
Muuta oleellista jota tahdot mainita

Eikun herkuttelemisiin!


perjantai 15. tammikuuta 2016

Mikään ei oo niinkuin ennen

Ennen vanhaan kun minä olin lapsi juostiin ovelle kysymään: Tuutko ulos, voitko olla?
Nykyään näppäillään älypuhelinta ja soitetaan.
Ennen vanhaan kun minä olin lapsi leikittiin ulkona majoja lähimetsään rakentaen tai talvella lumilinnoja.
Nykyään pelataan tietokonepelejä sisällä megasipsipussin kanssa ja kiroillaan.


Joko minä olen tullut vanhaksi tai ennen oli kaikki vaan oikeasti paremmin.
Mitä mieltä te olette...

maanantai 11. tammikuuta 2016

Lapsuusmuistoja: Uudenvuoden aatto

Lapsena tässäkin juhlassa oli jotain taikaa. Sai valvoa yöhön asti ja saunakin oli vasta kymmenen aikoihin illalla ja saunan jälkeen valettiin tinat ennenkuin lähdettiin raketteja katsomaan. Oli se jännää. tuo tinan valaminenkin, vaikka harvoin ne mitääm järkevää asiaa muistutti. Röpelö tinassa tiesi rahaa sen mä muistan.


Oikeasti minä kyllä pelkäsin suunnattoman paljon ilotulitteita. Iskän sylistä niitä oli turvallista katsoa. Pelkäsin että ne putoaa päälle ja sytyn tuleen. Käytiin useimmiten ihan oman kylän rakettishowta katsomassa torilla, mutta joskus ajettiin naapuri kaupunkiin ja lähdettiin äitin siskon perheen kanssa yhdessä katsomaan ison kaupungin ilotulitusta. Ensimmäisen kosketuksen Vihreisiin kuuliin sain myös yhtenä uudenvuoden aattona äidin siskon luona. Juuri ennenkuin lähdettiin ilotulitusta katsomaan tarjosi meille marmeladia ja voi että se oli hyvää. Kysyinkin äidiltä miksei meillä kotona koskaan ole tällaisia vaan aina vain suklaakonvehteja.
Aina ei menty kotikujaa kauemmas edes raketteja katsomaan, vaan siinä pihalla puoliltaöin naapureiden kanssa yhdessä taivasta taivasteltiin ja raketteja ihailtiin.
Itse me ei rahaa haaskattu taivaantuuliin rakettien muodossa koskaan.
Pikkupaukut papatit, heinäsirkat, noitapillit, satelliitit ja perhoset tulivat kehiin mukaan vasta murrosiässä. Silloinkin ainoastaan parina vuonna niitä paukuteltiin naapurin tenavien kanssa. Katoavaista siis sekin ilo.


Iskällä oli tapana polttaa tuollaista suurta jätkänkynttilää uutenavuotena ja arvata saattaa, että minä pelkäsin sitäkin. Tuli on ollut minusta aina pelottava elementti ja olin melkein aikuinen ennenkuin uskalsin käyttää edes tulitikkuja. Vieläkin kammoksun tulta. Ihanasti lämmittää, mutta kuten sanonta sanoo: Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Sellaista uudenvuoden juhlintaa meillä oli. Aika rauhallista sekä perinteikästä.
Tottakai aikuiset hieman maljoja kilisytteli ja nosteli, mutta ei häiritsevän paljon.
Sipsit ja limppari kuuluivat uudenvuoden herkkuihin noin niinku muuten.
Tällaista se oli joskus kultaisella 80-luvulla ja 90-luvun alussa.